Kylläpä säikäytti. Menin kaikessa rauhassa saunaan ja Helmi jäi isin kanssa kuten yleensäkin, kun käydään erikseen saunassa Helmin vielä valvoessa. Jonkin ajan päästä alkoi ihan hillitön huuto eikä se rauhoittunut vaikka mitä ohjeita koitin huudella V:lle, "näytä sille jotain mielenkiintoista, käykää vaikka parvekkeella, ota se syliin" jne. Huutoa tai kiljuntaa huudon perään, koitin äkkiä pestä itseni ja menin katsomaan mikä ihme on hätänä. No itkua jatkui vielä, toinen reppana oli jo ihan hengästynyt. Koitin siinä lohdutella ja vähän rauhoittuikin, tärisi ja nieleskeli. Annettiin varalta jo panadoliakin, kun eihän sitä tietty onko joku paikka kipiä tms. Siihen sitten rauhoittui normaaliksi pikkuhiljaa kun silittelin. Vasta myöhemmin muistin lukeneeni affektikohtauksista:
"Affektikohtaukseksi kutsutaan voimakkaan itkupuuskan yhteydessä esiintyvää kouristuskohtausta. Affektikohtauksen laukaisee yleensä kipu, pelko tai suuttumus.
Affektikohtauksessa itkemisen yhteydessä lapsen henki salpautuu ja tilanne voi jatkua jopa tajuttomuuteen. Yleensä affektikohtaus kuitenkin laukeaa nopeasti. Kohtaukset ovat vaarattomia.
Kohtauksessa lapsi tulisi pyrkiä rauhoittaa sylissä. Jos vanhempi antaa lapselle periksi kohtauksen pelossa, lapsi voi oppia käyttämään hyväksi kohtauksia.
Kiukun jälkeen lapsi kaipaa syliä ja vakuuttelua, että hänestä pidetään edelleen. Sylihoito on joskus tarpeen lapsen pyristelyistä huolimatta. Kamppaillessa vastaan lapsi voi testata vanhemman ehdottomuutta ja hänet tulisi pitää varmoin ottein sylissä kiemurteluista huolimatta, tällöin lapsi saa luottamusta itseään lujempaa vanhempaa kohtaan.
Kun tilanne on purkautunut, lapsi painautuu yleensä vanhempaansa vasten lohtua hakemaan."
(kopioitu täältä)
Liekkö äitin saunaan meno laukaisi tuollaisen kohtauksen, jos tuo nyt sitä oli? Ei ole kyllä pitkään aikaan ihan noin kovaa "raivonpuuskaa" tullut Helmille..kun ei ole ollut edes niin mun perään mutta tämä taitaa kuulua juuri siihen uhmailuun että näitä tulee. Luin myös että joskus puhaltaminen kasvoille auttaa tällaisen kohtauksen tultua. Hurjan näköistä oli kyllä kun toinen vaan tärisi :( mutta hyvä tiedostaa että näitä voi tulla ja että ovat ihan vaarattomia.
Onko teidän taaperoilla ilmennyt näitä affektikohtauksia ja mikä on auttanut tilanteessa?
Kuulostaa aika hurjalta:/ Toivottavasti noita ei tule enempää! En usko että meillä ihan tollaisia on, mutta välillä kun Peetu pelästyy tai satuttaa itsensä niin hän huutaa niin kauan että oksentaa:/
VastaaPoistaOltiin kyllä miehen kans jo siinä pisteessä että pitääkö tässä ambulanssi tilata :O
PoistaEn ole koskaan kuullutkaan, mutta kamalalta silti kuulosti! :O
VastaaPoistaToivottavasti näitä ei kovin usein ala tulemaan.
PoistaNuo on hurjaa katsottavaa! Muutaman kerran olen kaverin lapsella nähnyt. Meillä vaan huudetaan niin kauan kuin voimia piisaa tai oksennus tulee ja sitten käydään nukkumaan.
VastaaPoistaAhaa, tuo oksentaminenkin näyttää olevan melko yleistä kiukkukohtauksen tultua nyt kun näitä on lukenut.
PoistaMä en oo koskaan osannut näiden rämäpäiden kanssa ajatella, että olis jotenkin erikoista mut hyvä tietää :) Meillä ihan normisettiä, kun joku ei mee mielen mukaan... :D
VastaaPoistaVoihan temperamentti :D
PoistaLotalla on nuita ollu. Oon aatellu että on tempperamenttii liittyvä.. Ku alakaa täyttä päätä huutaa, ni unohtaa hengittää ja monesti taju käväsee pois, vaikka yrittää muistuttaa että hengitähän. Ja sattaa pissa mennä housuun. Ekat oli hurjia😳
VastaaPoistaNiin ja kun ei tämmösistä oo ikinä esim. neuvolassa puhuttu mitään :O ei voi tietää mistä on kyse jos ei ikinä oo ollut tietoa tämmösestä.
PoistaMeillä on ollut molemmilla lapsilla noita affektikohtauksia. Esikoisen ensimmäinen oli todella pelottava kun ei tiennyt mikä tuli ja ehti mennä taju ennen kuin alkoi uudelleen hengittää. Toisen kohtauksen tullessa vahingossa tulin puhaltaakseni naamaan kun taju lähti ja siitä asti on puhaltamalla saatu kohtauspoikki. Kuopuksen kohtaukset eivät ole koskaan olleet niin pahoja ja tulleet niin usein kuin esikoisen.
VastaaPoistaMinä olen kanssa jotenkin liittänyt vahvaan tahtoon ja tempperamenttiin jota meillä esikoisella on enemmän. Esikoinen on nyt 5v ja kohtaukset ovat todella harvassa ehkä kerran kk. Kun pahimmillaan oli kyse useamman kerran viikossa jutusta. Kuopus on 2,5v ja hänellä kohtauksia tulee enää lievinä noin kerran viikkoon.
Okei, eli vielä isompanakin nuita saattaa tulla..
PoistaMeidän esikoisella on pari kertaa ollut mutta lähinnä liittynyt säikähtämiseen esim. leikkipuistossa laite pyöri liian vikkelään eikä päässyt heti pois kun olin sen verran kaukana (2v), alkoi itkeä ja kouristeli, ei hengittänyt hetkeen. Pidin sylissä ja juttelin rauhallisesti, nopeeta se meni ohi mutta ei kivaa :( Toinenkin kerta liittyi jotenkin pyörimiseen, en nyt tarkkaan muista. Muistan kun pikkuvelillä oli vähän samaa pienenä ja aina siskon kanssa laitettiin kädet korville ja laulettiin kun ei haluttu kuulla kauanko oli hengittämättä, se oli pelottavaa..
VastaaPoistaVoi että :O tuommonenkin siis voi laukaista kohtauksen.
PoistaHui, kuulostaa aika hurjalta. Itse en ole koskaan tuosta kuullutkaan.
VastaaPoistaSiitä ei näköjään hirveästi kyllä puhuta vaikka on yleistä.
PoistaMeidän pienemmällä käy usein itkiessä niin ettei saa henkeä alkuun vaan alkaa jo huulet sinertämään. Yleensä puhallus kasvoihin auttaa. Voisikohan tämä olla samanlainen kohtaus siis? En ole aiemmin kuullut tällaisesta kohtauksesta, tai lähinnä tiennyt että sillä on nimi. Kiitti tiedosta!
VastaaPoistaTodennäköisesti tuollainen kohtaus se on :/ onneksi tiedostaa nyt itsekin ettei ole vaarallista, mutta tympeää kuitenkin.
Poista