perjantai 22. joulukuuta 2017

Tyttöjen tonttulakit

En ole aiemmin ommellut tonttulakkeja mutta kun sain käsiini Nuppu Print Companyn uutta, ihanaa satutalvi-luomutrikoota niin se kangas oikein huusi päästä tonttulakeiksi. Työkaverini kiikutti kankaan minulle Helsingistä Kuusi collectivesta, kiitos Sanni!


Jujunalta löytyi ilmaiskaava tonttulakkiin niin ei tarvinnut itsellä alkaa vääntämään, ei se kyllä varmaan kovin vaikeaa olisi ollut mutta aina parempi kun on jonkinlainen kaava.


Pähkäilin, että laittaisinko noihin tupsut tai tiukut mutta päätin jättää noin. Rusetit kompensoi. En muutes olisi osannut ilman googlea tehdä tuota rusettia! :D Sitä ei siis ole alkuperäisessä ohjeessa. Melko helppo oli tuo rusettikin tehdä.


Kangasta jäi vielä, mutta harmittaa kun aika ei riittänyt ommella siitä tällä erää muuta. Olisi itsellekin voinut lakin tehdä mutta no can do. Näin jo silmissäni tytöillä tuosta kankaasta tehdyt mekkoset mutta ne nyt jäi.




tiistai 19. joulukuuta 2017

Ei päässeet joulukortit postiin asti...


Joka vuosi olen lähettänyt joulukortit ystäville ja sukulaisille ja luulin että tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Viime vuosina olen teettänyt kuvat lapsista. Otin tytöistä muistaakseni jo lokakuussa semi-kelpoiset joulukorttikuvat ja totesin, että vuosi vuodelta se käy hankalammaksi kun eihän ne pysy aloillaan eikä mulla järkkärissä erillistä kuvanvakaajaa ole.


Nooh, tuossa oliko se viime viikolla mieleen muistui että ainiin, voisi pistää ifolorille joulukortit tilaukseen. Sitten katsoin kalenteria ja nöyyy, eihän ne olisi enää kerinneet tulla saati sitten että olisin ne kerinnyt lähettää. Siis mihin tämä aika menee?! Osa lahjoistakin on paketoimatta mutta turha se on stressiä ottaa. Huomenna töiden jälkeen menen kahden ystäväni kanssa Amarilloon syömään ja lahjat vaihdetaan. 


Nämä neljä räpsyä oli ehkä ne onnistuneimmat, ja näistä jokin olisi päätynyt kortiksi asti. Pistin tuon alimman sähköisesti menemään. Jouluviikko, ja vielä sata ja tuhat asiaa tekemättä. Mennään perinteisesti kotiseudulleni joulunviettoon, sinne ei toivottavasti ne vesisateet yllä tai jos yltääkin, on lunta enemmän mistä lähteä. Ajattelin sukset pakata mukaan vaikka auto tulee todennäköisesti taas täyteen. Suksiboxi olisi kova sana, välillä niitä näkee myynnissä esim. Tori.fissä mutta hetihän ne menee. Pitäisi jatkuvasti päivystää. 


Parasta viikkoa teille, minä alan lukemaan kirjettä jonka ihana kirjekaverini pitkästä aikaa lähetti! <3



maanantai 11. joulukuuta 2017

Olen rakastunut

Kulunut syksy on ollut rankka. Monenlaiset tapahtumat saa miettimään, miten tätä elämää haluaa elää ja ennen kaikkea mitä tekee sen eteen että saisi elää terveenä. Itselläni muutokset kohti parempaa terveyttä lähtevät ihan pienillä valinnoilla, ei suurella ruokarempalla vaan ihan vaan fiiliksen mukaan. Viikko sitten sain toteutettua yhden asian jota minulla on ollut jo vuosia ikävä mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa. Aloin taas hiihtämään. Ja olen ihan rakastunut siihen! Olen nyt viikon aikana käynyt 4 kertaa hiihtelemässä ja olo on aivan mainio, jopa hieman euforinen.

Veren maku suussa en hiihdä. En myöskään mene vauhdikasta luisteluhiihtoa vaan ihan perinteistä latua lykin menemään. Vauhti ei päätä hurmaa, pyrin siihen että hiihtolenkkiin menee aikaa n. 45-60 min. Kaikista parasta ehkä on se, kun toimistopäivän jälkeen pääsen tuulettamaan ajatuksiani ladulle. 

On ollut jo monta talvea ajatuksen tasolla tuo hiihto, että pitäisi sitä ja tätä ja nyt sain tämän aikaiseksi. Aina on tuntunut olevan joku tekosyy. Raskaana peräkkäisinä vuosina, miksei muka raskaana voinut mennä hiihtämään? Rajoitukset on vain omassa päässä. Aloin katselemaan jo tuossa syksyn aikana tori.fistä sopivia suksia ja sieltä ne myös löytyi, minun Fischerit. Suksen mittahan täytyy olla n. 15-20 cm pitempi kuin oma pituus, ainakin perinteisessä hiihtotyylissä. En raskinut uutena ostaa suksia, jos vaikka into lopahtaisikin. Maksoin suksistani 65 euroa monojen ja sauvojen kera, ja ne oli tosi hyväkuntoiset. Monot on minulle hieman isot, mutta mieluummin niin päin kuin että hiertää. Muistan muutamankin hiihtoreissun kun jalkoihin on tullut kamalat hiertymät. Kerran Syötteellä hiihdin Ahmatuvalle ja voi luoja sitä kipua kun kantapäät oli vereslihalla. Ei kiitos enää sellaisia hiertymiä. 

Hiihto, mun uusi rakkaus. Toivotaan että into säilyy, ja säilyyhän se.

Vähän suttuinen instagram-otos, ei tullut järkkäri mukaan lenkille




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi100

Tänään Suomi täyttää 100 vuotta. Koko tämä vuosi on maassamme ollut juhlahumua, mutta tämä päivä on se jolloin sen oikeasti tajuaa että itsenäinen Suomi on jo satavuotias. Eilen kävimme V:n kanssa katsomassa Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan. Kolme tuntia meni hujauksessa, ja elokuva oli toteutettu hyvin ja se oli vaikuttava. Suosittelen katsomaan. Päästiin leffaan kun äiti tuli meille yöksi ja laittoi tytöt nukkumaan.

Alla kuvin kerrottuna meidän itsenäisyyspäivän vietosta. Mies loihti hyvää karjalanpaistia ja me muut käytiin pulkkamäessä, kuvissa vilahtaa myös äitini ja ystäväni lapsia. 

























On onni asua täällä. Onnea Suomi! Kiitollinen. <3



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pääsinkö kouluun?

Viime viikkoina tuli jännitettyä, pääsenkö opiskelemaan haluamaani alaa. Kuvitelmat siitä, miten yhdistäisin opiskelut ja työt oli mielessä koko ajan. Yhtenä työpäivänä sitten tulin katselleeksi erästä pääsykoeryhmän päivitystä ja siellä oli jo osalle tuloksia tullut. En meinannut uskaltaa katsoa omaa tulosta, työkaverit jännitti vieressä. Ja hitto. No en päässyt. Varasija huiteli sen verran korkealla, että ei ollut toivoa sen laskevan sen verran että olisin päässyt. Seuraavana päivänä tarkistin omat pisteet, ja ne oli 40 kun sisään olisi päässyt 50+ pojoilla. Kyllähän se harmitti kun niin paljon toivoi. Kaikella vaan on tarkoitus, ja minun ei ollut vielä tarkoitus aloittaa opiskeluja. 


Jatkan siis normaalisti töissä. Koitan ensi vuonna uudestaan. Tiedän, että on monia jotka ovat käyneet saman pääsykoerumban läpi moooonta kertaa enemmän kuin minä, mutta kyllä se esivalintakoe taas kyrsii. Kattellaan.


Sitä elellään jo joulukuuta! Meinasi muutes olla lähellä, etten saanut sitä kosmetiikkajoulukalenteria ennen joulukuun ensimmäistä päivää. Minähän odottelin sitä Lookfantasticin kalenteria 2 kuukautta!! En ymmärrä, mikä niillä sen lähettämisessä kesti, olin kuitenkin somesta nähnyt että moni muu tilaaja sai kalenterinsa jo aikapäiviä sitten. Pistin sinne varmaan 5 viestiä koskien tilaustani, ja huh, marraskuun viimeisenä iltapäivänä kilahti viesti puhelimeen että paketti on noudettavissa. On se aika ihana, ja painava! Varmaan 4 kiloa painaa. On sieltä tullut jo kivoja juttuja tässä kolmen päivän kokemuksella, eka luukussa oli huulipuna, eilisestä luukusta löytyi eyeliner ja tänään tuli sellainen tuote jota käytetään vähän niinkuin esipesuna hiuksille/päänahalle ennen varsinaista hiustenpesua, mikäli oikein ymmärsin. Testasinkin sen jo äsken ja hyvin toimi.


Ihanaa alkavaa viikkoa teille lukijat, ja hiphei, Suomen synttäriviikko! <3