perjantai 22. joulukuuta 2017

Tyttöjen tonttulakit

En ole aiemmin ommellut tonttulakkeja mutta kun sain käsiini Nuppu Print Companyn uutta, ihanaa satutalvi-luomutrikoota niin se kangas oikein huusi päästä tonttulakeiksi. Työkaverini kiikutti kankaan minulle Helsingistä Kuusi collectivesta, kiitos Sanni!


Jujunalta löytyi ilmaiskaava tonttulakkiin niin ei tarvinnut itsellä alkaa vääntämään, ei se kyllä varmaan kovin vaikeaa olisi ollut mutta aina parempi kun on jonkinlainen kaava.


Pähkäilin, että laittaisinko noihin tupsut tai tiukut mutta päätin jättää noin. Rusetit kompensoi. En muutes olisi osannut ilman googlea tehdä tuota rusettia! :D Sitä ei siis ole alkuperäisessä ohjeessa. Melko helppo oli tuo rusettikin tehdä.


Kangasta jäi vielä, mutta harmittaa kun aika ei riittänyt ommella siitä tällä erää muuta. Olisi itsellekin voinut lakin tehdä mutta no can do. Näin jo silmissäni tytöillä tuosta kankaasta tehdyt mekkoset mutta ne nyt jäi.




tiistai 19. joulukuuta 2017

Ei päässeet joulukortit postiin asti...


Joka vuosi olen lähettänyt joulukortit ystäville ja sukulaisille ja luulin että tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Viime vuosina olen teettänyt kuvat lapsista. Otin tytöistä muistaakseni jo lokakuussa semi-kelpoiset joulukorttikuvat ja totesin, että vuosi vuodelta se käy hankalammaksi kun eihän ne pysy aloillaan eikä mulla järkkärissä erillistä kuvanvakaajaa ole.


Nooh, tuossa oliko se viime viikolla mieleen muistui että ainiin, voisi pistää ifolorille joulukortit tilaukseen. Sitten katsoin kalenteria ja nöyyy, eihän ne olisi enää kerinneet tulla saati sitten että olisin ne kerinnyt lähettää. Siis mihin tämä aika menee?! Osa lahjoistakin on paketoimatta mutta turha se on stressiä ottaa. Huomenna töiden jälkeen menen kahden ystäväni kanssa Amarilloon syömään ja lahjat vaihdetaan. 


Nämä neljä räpsyä oli ehkä ne onnistuneimmat, ja näistä jokin olisi päätynyt kortiksi asti. Pistin tuon alimman sähköisesti menemään. Jouluviikko, ja vielä sata ja tuhat asiaa tekemättä. Mennään perinteisesti kotiseudulleni joulunviettoon, sinne ei toivottavasti ne vesisateet yllä tai jos yltääkin, on lunta enemmän mistä lähteä. Ajattelin sukset pakata mukaan vaikka auto tulee todennäköisesti taas täyteen. Suksiboxi olisi kova sana, välillä niitä näkee myynnissä esim. Tori.fissä mutta hetihän ne menee. Pitäisi jatkuvasti päivystää. 


Parasta viikkoa teille, minä alan lukemaan kirjettä jonka ihana kirjekaverini pitkästä aikaa lähetti! <3



maanantai 11. joulukuuta 2017

Olen rakastunut

Kulunut syksy on ollut rankka. Monenlaiset tapahtumat saa miettimään, miten tätä elämää haluaa elää ja ennen kaikkea mitä tekee sen eteen että saisi elää terveenä. Itselläni muutokset kohti parempaa terveyttä lähtevät ihan pienillä valinnoilla, ei suurella ruokarempalla vaan ihan vaan fiiliksen mukaan. Viikko sitten sain toteutettua yhden asian jota minulla on ollut jo vuosia ikävä mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa. Aloin taas hiihtämään. Ja olen ihan rakastunut siihen! Olen nyt viikon aikana käynyt 4 kertaa hiihtelemässä ja olo on aivan mainio, jopa hieman euforinen.

Veren maku suussa en hiihdä. En myöskään mene vauhdikasta luisteluhiihtoa vaan ihan perinteistä latua lykin menemään. Vauhti ei päätä hurmaa, pyrin siihen että hiihtolenkkiin menee aikaa n. 45-60 min. Kaikista parasta ehkä on se, kun toimistopäivän jälkeen pääsen tuulettamaan ajatuksiani ladulle. 

On ollut jo monta talvea ajatuksen tasolla tuo hiihto, että pitäisi sitä ja tätä ja nyt sain tämän aikaiseksi. Aina on tuntunut olevan joku tekosyy. Raskaana peräkkäisinä vuosina, miksei muka raskaana voinut mennä hiihtämään? Rajoitukset on vain omassa päässä. Aloin katselemaan jo tuossa syksyn aikana tori.fistä sopivia suksia ja sieltä ne myös löytyi, minun Fischerit. Suksen mittahan täytyy olla n. 15-20 cm pitempi kuin oma pituus, ainakin perinteisessä hiihtotyylissä. En raskinut uutena ostaa suksia, jos vaikka into lopahtaisikin. Maksoin suksistani 65 euroa monojen ja sauvojen kera, ja ne oli tosi hyväkuntoiset. Monot on minulle hieman isot, mutta mieluummin niin päin kuin että hiertää. Muistan muutamankin hiihtoreissun kun jalkoihin on tullut kamalat hiertymät. Kerran Syötteellä hiihdin Ahmatuvalle ja voi luoja sitä kipua kun kantapäät oli vereslihalla. Ei kiitos enää sellaisia hiertymiä. 

Hiihto, mun uusi rakkaus. Toivotaan että into säilyy, ja säilyyhän se.

Vähän suttuinen instagram-otos, ei tullut järkkäri mukaan lenkille




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi100

Tänään Suomi täyttää 100 vuotta. Koko tämä vuosi on maassamme ollut juhlahumua, mutta tämä päivä on se jolloin sen oikeasti tajuaa että itsenäinen Suomi on jo satavuotias. Eilen kävimme V:n kanssa katsomassa Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan. Kolme tuntia meni hujauksessa, ja elokuva oli toteutettu hyvin ja se oli vaikuttava. Suosittelen katsomaan. Päästiin leffaan kun äiti tuli meille yöksi ja laittoi tytöt nukkumaan.

Alla kuvin kerrottuna meidän itsenäisyyspäivän vietosta. Mies loihti hyvää karjalanpaistia ja me muut käytiin pulkkamäessä, kuvissa vilahtaa myös äitini ja ystäväni lapsia. 

























On onni asua täällä. Onnea Suomi! Kiitollinen. <3



sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pääsinkö kouluun?

Viime viikkoina tuli jännitettyä, pääsenkö opiskelemaan haluamaani alaa. Kuvitelmat siitä, miten yhdistäisin opiskelut ja työt oli mielessä koko ajan. Yhtenä työpäivänä sitten tulin katselleeksi erästä pääsykoeryhmän päivitystä ja siellä oli jo osalle tuloksia tullut. En meinannut uskaltaa katsoa omaa tulosta, työkaverit jännitti vieressä. Ja hitto. No en päässyt. Varasija huiteli sen verran korkealla, että ei ollut toivoa sen laskevan sen verran että olisin päässyt. Seuraavana päivänä tarkistin omat pisteet, ja ne oli 40 kun sisään olisi päässyt 50+ pojoilla. Kyllähän se harmitti kun niin paljon toivoi. Kaikella vaan on tarkoitus, ja minun ei ollut vielä tarkoitus aloittaa opiskeluja. 


Jatkan siis normaalisti töissä. Koitan ensi vuonna uudestaan. Tiedän, että on monia jotka ovat käyneet saman pääsykoerumban läpi moooonta kertaa enemmän kuin minä, mutta kyllä se esivalintakoe taas kyrsii. Kattellaan.


Sitä elellään jo joulukuuta! Meinasi muutes olla lähellä, etten saanut sitä kosmetiikkajoulukalenteria ennen joulukuun ensimmäistä päivää. Minähän odottelin sitä Lookfantasticin kalenteria 2 kuukautta!! En ymmärrä, mikä niillä sen lähettämisessä kesti, olin kuitenkin somesta nähnyt että moni muu tilaaja sai kalenterinsa jo aikapäiviä sitten. Pistin sinne varmaan 5 viestiä koskien tilaustani, ja huh, marraskuun viimeisenä iltapäivänä kilahti viesti puhelimeen että paketti on noudettavissa. On se aika ihana, ja painava! Varmaan 4 kiloa painaa. On sieltä tullut jo kivoja juttuja tässä kolmen päivän kokemuksella, eka luukussa oli huulipuna, eilisestä luukusta löytyi eyeliner ja tänään tuli sellainen tuote jota käytetään vähän niinkuin esipesuna hiuksille/päänahalle ennen varsinaista hiustenpesua, mikäli oikein ymmärsin. Testasinkin sen jo äsken ja hyvin toimi.


Ihanaa alkavaa viikkoa teille lukijat, ja hiphei, Suomen synttäriviikko! <3



keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kuu tarvii auringon, jotta pystyy loistaa


Voiko olla taas keskiviikko? Vastahan se oli. Vuoden loppua kohden näyttää vain kiihtyvän tämä päivien kulku, tai sitten se vaan tuntuu siltä. 

Viime perjantaina kuulin historian lehtien havinaa, kun kävin ihanan ystäväni kanssa Avaimen keikalla täällä Oulussa. Jotkut ehkä muistaa artistin nimeltä Avain, nykyisin tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Asa. Voi niitä tunteita kun lukiovuosina kuunneltiin Avaimen biisejä, kuten Punainen tiili ja Roihuvuori. Astetta herkempiä biisejä olivat myös Yhdes iltaan ja 5 päivää 5 yötä, "Kuu tarvii auringon, jotta pystyy loistaa". Ihan fiiliksissä!

Loistava keikka kaikenkaikkiaan, vaikka vähän piti jonottaa. Onneksi oltiin ostettu liput jo etukäteen koska keikka oli loppuunmyyty. Mieletön tunnelma, oli mahtava laulaa biiseissä mukana. Se oli Avaimen viimeinen keikka. Laitoin muistaakseni instaan pari videota.


Tuntuu että tähän alkutalveen tarvii tuollaisia tapahtumia että jaksaa rämpiä kaamoksen läpi. Niin, nyt tuntuu taas synkältä kun lumet suli pois. Meille työntekijöillehän muuten tarjottiin mahdollisuutta tehdä töitä Espanjasta käsin. Kuulosti aluksi aivan huikealta, mutta kun selvisi että pitäisi ns. sitoutua olemaan siellä 7 kuukautta niin ei tule ainakaan omalla kohdallani onnistumaan. Olisin niiiin ollut valmis vaikka kokeilemaan esim. 2 viikkoa miltä se tuntuu, mutta kyllä noin monta kuukautta on liikaa. Varsinkin kun siinä menee myös Suomen kesä. Noh, se ei ole ehkä aina niin lämmin ja hehkeä mutta silti, se vehreys. Pysytään Suomessa.

Kovasti olen kyllä haaveillut ulkomaan matkasta, lämmöstä. Kiinnostaisi Kap Verde, sinne pääsisi Oulusta suoraan. Ei vaan meinaa oikein tuo matkakassa karttua. 

Tällä hetkellä keskityn fiilistelemään kynttilän valossa, se riittää.


Kuka muistaa Avaimen?



torstai 2. marraskuuta 2017

Pääsin pääsykokeisiin

Kuvissa kirppislöytöpullot, hintaa näillä oli 1,50 e

Hain tänä(kin) syksynä kouluun. Keväällä kokeilin onneani josko olisin päässyt opiskelemaan sosionomiksi, mutta soteli-esivalintakokeen pisteet eivät riittäneet. Nykyäänhän on siis tullut tuo esivalintakoe, jolloin kaikki hakijat ovat samalla viivalla vaikka lukion paperit ei olisi parhaasta päästä. Itselläni ei ole mitkään huiput paperit joten koen tuon soteli-kokeen siinä mielessä hyväksi, vaikka nyt kolme kertaa sen tehneenä pidän sitä melko vaikeana jo sen takia kun aikaa kokeen tekemiseen on vain 90 minuuttia ja koe käsittää ennakkomateriaalin, suomen kielen osion, englannin kielen ja matematiikan. 


Nyt oli siis ensimmäinen kerta kun pisteeni riitti toiseen osioon, ja eilen olin pääsykokeissa. Hain Diakiin sosionomi-diakoniksi ja sinne valitaan 25 opiskelijaa. Koulutus on monimuoto-opiskelua joten työn ohessa siitä on suoriuduttava mikäli (kun, täytyy olla luottavainen!) koulutukseen pääsee. Minulla ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa joten olen enemmistön joukossa, kun aloituspaikoista varataan vähintään 13 ensikertalaisille. Laskeskelin että meitä oli kokeissa eilen n. 70 henkilöä. 

Minua jännitti, tottakai. En saanut edellisenä yönä nukuttua, johtuiko lie kokeista vai täysikuusta. Onneksi kaverini osallistui samoihin kokeisiin niin ei tarvinnut ihan yksin siellä olla. Muita tuttuja naamoja ei isommin ollut, pari samalta kotikylältä tuttua nimeä tunnistin. 

Ilmoittautumisessa meni aikaa, olihan hakijoita niin paljon. Koko ajan tuntui siltä että alkaisipa koe jo, varsinkin tuleva ryhmäkeskustelu jännitti. Kokeen ensimmäinen osio oli kirjoittaa, mikä motivoi sinua työskentelemään sosionomina/diakonina. Sain ensimmäiselle sivulle ihan hyvin ajatuksiani kerrottua, olisi ollut vielä toinenkin puoli tilaa kirjoittaa mutta kiteytin asiat mielestäni melko hyvin. Maksimipistemäärä oli paljon pienempi kuin ryhmäkeskustelussa, joten paukut piti ladata enimmäkseen siihen keskusteluun. Itse olen vähän enemmän sellainen tarkkailija niin mietin, jäädynkö ihan kokonaan ryhmäkeskustelussa vaikka muuten olen sosiaalinen ja mielestäni tuon asioita ilmi.

Oli onni, että olin opintorekisterissä vielä vanhalla sukunimellä sillä keskusteluajathan annettiin aakkosjärjestyksessä. Nykyinen sukunimeni alkaa sieltä aakkosten häntäpäästä joten oma keskusteluni olisi alkanut vasta klo 15.30, nyt kun siellä oli vanha nimeni keskustelu oli "jo" 13.45. Siinä oli luppoaikaa muutama tunti, kävin siinä välissä kaverini kanssa syömässä ja shoppailemassa. Mukavasti sai ajatuksia muualle eikä koko aikaa tullut mietittyä tulevaa keskustelua. Löysin jopa Ideaparkin Reiman myymälästä tytöille ensi vuoden talveksi ihanat toppapuvut 50 e/kpl! Taas säästi selvää rahaa, siellä oli jotkin synttäritarjoukset ja ihan extempore sinne päädyttiin.

Palattuamme jännitys tiivistyi. Onneksi törmäsin naiseen, joka oli samassa ryhmässä kanssani. Käytiin kahvilla ja siinä keskusteltiin ja tutustuttiin. Oli helpompi mennä keskusteluun kun jo hieman tiesi toisesta jotakin. Viimein se kaikkein jännittävin koitti, se tilanne jota olin etukäteen stressannut vaikka kuinka koitin itselleni hokea että hyvin se menee. 

Meidät istutettiin pöytään jossa kaikilla kolmella oli katsekontakti toisiinsa, ja saimme eteemme kolme aihetta joista keskustella yksi kerrallaan. Kysymykset luettuamme oli hiljaista ja minä rohkenin aloittaa. Siitä se keskustelu soljui eteenpäin, saatiin ihan hyvät keskustelut aikaiseksi eikä tilanne tuntunut enää yhtään niin kuumottavalta. Jälkeenpäin toki tuli mieleen paljon asioita joita unohtui sanoa ja harmitus siitä, että mahdollisia pisteitä jäi saamatta. Loppupeleissä minulle kuitenkin jäi kokeesta positiivinen fiilis, ja haluan aidosti päästä opiskelemaan sosionomi-diakoniksi. Noin kolmen viikon päästä selviää kuinka käy. Saa pitää peukkuja! :)



perjantai 27. lokakuuta 2017

Cocopandan meikit


Yhtenä päivänä selailin Youtubea ja ekaa kertaa katsoin meikkausvideota eräältä suomalaiselta bloggaajalta. Itse olen meikkaillut melko nuoresta asti ja kaikenlaiset kikat ovat tuttuja, mutta kyllä sieltä aina jotain vinkkejä saa. Mielenkiinto heräsi hänen mainitessaan paikan josta voi ostaa edulliseen hintaan meikkejä joita ei ihan joka paikassa myydä ja vaikutuksille alttiina päädyin sivulle Cocopanda.


Ihanan halpaa, totesin. Vielä kun löysin 10 euron alekoodin paikkaan niin eiköhän lähtenyt tilaus menemään. Nuo kaikki tuli maksamaan n. 60 euroa, postikulut sisältyi. 


Tuota theBalmin Mary-Lou Manizeria on hehkutettu monessa paikassa ja täytyihän se itselläkin testata. Näyttäisi olevan tällä hetkellä Cocopandalla 29 % alennuksessa. Muutaman kerran nyt olen käyttänyt ja joo, onhan se valovoimainen. Kovin runsaalla kädellä ei tuotetta kannata käyttää ellei halua kovin kiiltelevää lookia.


Aurinkopuuteria ihoni kaipaa pientä sipaisua, olen niin kalpea. Positiivinen yllätys oli myös Revolutionin luomivärit, joita otin kaksin kappalein sekä ruskean sävyissä että shokkiväreissä. Harvemmin ehkä tulee noita shokkivärejä laitettua, mutta ruskean eri sävyt on ollut melkein jokapäiväisessä käytössä. Pysyy koko päivän jopa ilman pohjustusta! Olin aika yllättynyt. Näytti olevan nyt Cocopandalla 5,75 euron hintaan. Uskomaton hinta-laatusuhde. 

Se meikeistä. Odottelen kovasti lunta tännekin pohjoisempaan, etelässä taitaa jo lumikelit ollakin. On niin pimeää ja muutenkin syksy on ollut melko masentava, kaipaisi jotakin piristystä. 

Rauhaisaa viikonloppua!



perjantai 20. lokakuuta 2017

Uudet pellavalakanat ja päiväpeitto

Tästä tuli sitten kotipäivä. Oltiin ihan normaalisti lähdössä töihin ja hoitoon mutta ennen ulkovaatteiden pukemista siinä Pikku Kakkosen lomassa huomasin Liljan jotenkin oudosti ontuneen, hän ei halunnut ollenkaan kävellä. Konttasi vaan vaikkei ole sitä tehnyt aikoihin ja kun pyysin kävelemään äidin luo ei se onnistunut. Ei siinä auttanut kuin lähteä terveyskeskukseen. Siellä alkoi jo sujua, taluttamalla onnistui kävely ja kohta jo melkein normaalisti. Hoitaja sanoi että todennäköisesti jalka oli puutunut, istunut jotenkin hankalassa asennossa. Voipi olla, itse veikkaan että olisiko myös jotain kasvukipuja? Muistan kun itselläni oli niitä lapsena ja käveleminen ei aina onnistunut. Käskettiin seurata tilannetta ja tulla uudestaan jos vielä alkaa vaivaamaan. No nyt Lilja tuolla tuhisee päikkäreillä ja minä kerkeän postata meidän uusista lakanoista ja päiväpeitosta.



Tilasin Jotexilta tämän Johanna-päiväpeitteen (hah, ihan sattumalta nimikkopeite!) koska kyllästytti jo se entinen valkoinen. Tuo on niin ihanan tuntuista materiaalia! Itse asiassa ostin myös koristetyynyliinat samaa sarjaa mutta jännästi nuo Jotexin paketit tulevat useammassa erässä. Ensin tuli matto, sitten toisessa paketissa oli tuo peite ja pari tyynyä ja pitäisi sieltä ainakin yksi lähetys vielä tulla. Selailin tuossa muutes uusinta Glorian koti-lehteä ja sieltä bongasin saman peitteen. 



Sitten päästään lakanoiden väliin... Minulla on ollut jo piiiitkään materiaalinen makkarihaave, eli ne suositut pellavalakanat. En ole aiemmin niitä jaksanut/viitsinyt/raskinut hommata, mutta jokunen viikko takaperin huomasin että hitto, nehän olisi alessa Familonilla. Tilasin siis nämä Princess-pussilakanat ja tyynyliinat tummanharmaana. Pesu ennen käyttöä ja sänkyyn, nyt niitä ei oikeasti malttaisi enää vaihtaa! Onko olo niinkuin prinsessalla? No jaa, tiedä siitä mutta uni ainakin maittaa paremmin näissä lakanoissa, liekö lumevaikutusta. 



Onko sinulla pellavalakanat ja koetko ne niiiin ihanaksi ettet malttaisi niitä pestäkään?