torstai 10. lokakuuta 2019

Arjen yksinäisyys

Mä olen tehnyt lähes koko ajan töitä siitä asti, kun kouluni kävin. Olen siis ollut monenlaisissa työyhteisöissä, sosiaalisena ihmisenä saaden uusia ystäviä ja jakamaan töiden ilot ja surut. Mulle sanottiin ennen opintovapaalle jäämistä että "sulla varmaan leviää pää kotona". Naurahdin sanoen, se voi olla joo. Vasta nyt se iskee tajuntaan, että noin se vähän saattaa ollakin. Kävin eilen kaupungilla asioilla ja  ruuhka-aikaan moottoritielle kiihdyttäessä tuli ihan mahtava fiilis, wau mä olen taas tätä oravanpyörää hetken aikaa. Näinkö nopeasti se vapauden huuma unohtuu?! 


Syytän kyllä myös tätä pimeää ja märkää vuodenaikaa. Valon määrä vähenee ja ellei pidä huolta, saattaa se iskeä myös mielen syövereihin. Suruakin on ollut myös tänä vuonna ja se saa välillä rämpimään liian syvissä vesissä jos keskittyy liikaa miettimään. Ja aikaahan minulla nyt on miettiä. Toisaalta se on hyväkin käsitellä kunnolla näitä asioita itsensä kanssa, minä kun yleensä ne tykkään sysätä syrjään myöhempää käsittelyä varten. Ja se myöhempi on usein vuosien päästä, jos silloinkaan. Olen kyllä koittanut tehdä parannusta tämän asian suhteen, mutta minä vaan satun olemaan se "terapeutti" joka ratkoo muiden ongelmia. Omat huolet on hyvä sysätä sinne Ö-mappiin.

Kotona yksin ollessa täytyy välillä muistuttaa itseään tekemättömistä töistä ettei jumitu johonkin tiettyyn tekemiseen, kuten tuijottelemaan Gilmoren tyttöjä... Hah, kuulostaa nyt siltä etten tee niitä kouluhommia ollenkaan. Kyllä teen, kirjoittelen niitä aina inspiraation iskiessä ja siihen tahtiin että kuukaudessa kertyy noin 5 opintopistettä. 

Ei kannata käsittää väärin, yksinäinen sanan varsinaisessa merkityksessä en ole. Minulla on ihanat ystäväni, tuttavani ja perhe. Päivisin sitä vaan pakosti miettii, että nyt työpaikalla olisi kahvitauko ja meillä ois ihan mahtavat keskustelut jne. Mutta itse olen tämän valintani tehnyt ja siinä pysyn. Tiesin tämän kyllä jo keväällä kun jäin kotiin etätöihin, mitä haasteita se minulle tuo. Kaikessa on aina ne hyvät ja huonot puolensa. Saan välillä päivisin onneksi mukavia viestejä töistä tähän yksinäiseen arkeen. Pidän mielenterveydestä huolta myös liikkumalla luonnossa ja muutenkin liikunta on sellainen henkireikä. Vitamiineja syön ruuan ohella purkista, rautalisä menee myös silloin tällöin sillä ferritiinit ei ole ihanteelliset.

Don Rosa kävi työpaikallamme viime syksynä.

Tässä kerkeää myös pohtia, mitä sitä haluaisi tehdäkään "isona". Minulla on työpaikka, mutta aina sitä miettii muitakin vaihtoehtoja...



Mitä fiiliksiä? Kommentoi vapaasti.




Tummanharmaa talo

Olen kirjoittanut tuon alla olevan tekstin luonnoksiin jo huhtikuussa. En ole sitä saanut aikaiseksi julkaistua, syystä etten edes tiedä miksi. Ehkä siksi, että on kestänyt 4 kuukautta saada kuvat siirrettyä puhelimesta koneelle... Noh, julkaisen tekstin nyt sellaisena kuin sen keväällä kirjoitin.

Ollaan nyt nähty tässä uudessa kodissa kesä, syksy, talvi ja kevät. Hurjan nopeasti on mennyt vuosi! Tuntuu että vastahan me tehtiin talokaupat. Ollaan kotiuduttu tänne uuteen paikkaan hyvin, ystäviäkin ollaan saatu. Luonto on ihanasti läsnä, tänä keväänä vaan on ollut niin hurjia myrskyjä että niin trampoliini kuin kasvihuonekin on lennellyt. No siis, kasvihuone ei päässyt lentoon vaan kaatui. Onneksi siinä ei silloin vielä ollut kasveja.


Me maalattiin talo. Talomme on rakennettu vuonna 2003, ja värikin oli sen ajan mukainen vaaleanvihreä. Ei paha, mutta haluttiin hieman päivitystä. Jo taloa ostettaessa kävi mielessä, että se olisi ihana tummanharmaana. Alkoi oikean sävyn metsästys. Aika naftisti löytyi tietoa googlella hakusanalla tummanharmaa taloväri, jokunen blogikirjoitus. Törmäsin Tikkurilan sävyyn 613X ja se miellytti silmäämme. Maaliksi valikoitui Virtasen 4 öljyn maali. Haettiin siitä näytepurkki, ja hyvältä vaikutti. Tuon sävyn suhteen vaan kävi niin, että tarkistettuani maalipurkista myöhemmin niin siinä luki sävyn olevan NCS S 7005-R80B. No se nyt on mikä on.


Virtasen talomaalia oli miellyttävä levittää, pellavaöljypohjainen maali ei valunut. 


Sävy on valosta riippuen välillä omaan silmääni liian sininen. Eli en ole täysin tyytyväinen väriin, olisin halunnut sen olevan enemmän tummanharmaa mutta näillä mennään.


Alla olevassa kuvassa auringonvalo osuu seiniin, taas näyttää eri väriseltä.



Alla oleva kuva on otettu toukokuussa, jolloin satoi vielä noin paljon lunta! Onneksi oltiin jo keretty maalata talo, muistaakseni jo kahteen kertaan tuolloin.


Kyllä sitä on monenlaista ideaa, mitä seuraavaksi remppaisi. Vaikka aikaa olisikin, se vaatii rahaa joten aina pikkuhiljaa jotakin paikkaa entrataan. Mullahan olisi ihan huikeita ideoita jotka pitäisi saada heti tehtyä, mutta mies onneksi vähän toppuuttelee. Kyllä minä jo omatoimisesti ostin uudet wc:n kalusteet... No kun ne oli -70 prossaa Bauhausissa! Eihän niitä voinut jättää sinne. No jäi ne (maksettuani) mutta mies sai hakea ne toisena päivänä. :D Itse olen vähän sitä mieltä, että jos on jo ollut suunnitelmissa uudistaa wc niin miksipä ei käytä hyväkseen noita tarjouksia. En todellakaan ala normihinnalla kalustamaan vessaa jos kerran reilulla satasella saa kivan allaskaapin, altaan ja peilin. Se oli mulle vähän ylläri että hana ei kuulu mukaan pakettiin. Siitä olisi saanut pulittaa satasen... Taidan Ikeasta hakea vähän halvemman mutta ihan soivan pelin.