Hääkuumetta

Kuka hullu ostaa hääpuvun ilman että hääpäivää on vielä edes sovittu? Minä. Kun halvalla sain. Ja minkälaisen puvun! Juuri sellaisen kuin olen halunnut jos-sitten-joskus-menen-naimisiin.

Kyllä se tuo tori.fi on mainio paikka. Huvikseen selailin hääpukuja, kun on välillä ollut puhetta että jos sitä alkaisi keräämään rahaa ja tässä parin vuoden sisään mentäisiin naimisiin. Noh sieltähän tuli näkyviin tämä Sis Idman-merkkinen ihanuus, kerran käytetty ja pesetetty. Kokokin sellainen että menee vähän isommalle ja jos vaikka sattuisi niin että pääsee laihtumaan on se varmaan hyvän näköinen silloinkin nyörityksen ansiosta. 

Puku oli maksanut 1100 euroa Morsiusateljee Katariinassa, joka sijaitsee täällä Oulussa. Mitäkö minä itse maksoin puvusta? 95 euroa. Kyllä, ei puutu edestä ykköstä vaan puvun hinta oli tosiaan vain 95 euroa, ihan mieletöntä! Kun kävin hakemassa puvun, myyjä sanoi että ei heillä ole paikkaa missä säilyttää pukua ja aiemmin olivat koittaneet myydä kalliimmalla mutta nyt laskivat hinnan sellaiseksi että varmasti menee. Ja menihän se kun meikäläinen hullaantui. Tarviiko edes sanoa että ei meilläkään kyllä isommin ole säilytystilaa, mutta varoittelin jo äitiä että puku pääsee heille säilytykseen erääseen varastona toimivaan huoneeseen...

Taas tuli mieleen kuinka paljon voi oikeasti säästää kun kierrättää. Itse olen pitänyt hieman järjettömänä sitä että ostetaan yli tonnin puku normihinnalla kun sitä käytetään (yleensä) vain yhtenä päivänä eikä siitä saa myydessä läheskään samaa summaa takaisin. Pelkkä puku tekee siis ison loven budjettiin. Ei sillä, onhan ihmisillä huikeita hääbudjetteja ja saakin olla tottakai, mutta itse haluan säästää juuri puvussa, varsinkin kun meille ei mitään älyttömän ison budjetin häitä varmaan tule. 

Tuolla puku roikkuu pussissaan nyt Helmin huoneessa. Välillä käyn hypistelemässä sitä ja mietin, milloinhan sen saisikaan päälleen... Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta kun omistan hääpuvun. Useita vuosia sitten näin kirppiksellä kauniin puvun joka oli helmasta vähän likainen (taisi olla merkiltään Sincerity) ja hinta oli vaivaiset 30 euroa. En muista oliko tuolloin miestäkään, mutta minähän ostaa paukautin sen ihan huvikseen ja se päätyi vaatehuoneeseen ja sittemmin ns. kuvauskäyttöön, "taideprojektiin" metsän keskellä jossa kuvasin siskontyttöäni se päällä. Puku pestiin ja möin sen, se ei ollut niin unelma että olisin halunnut säästää tulevaisuutta varten. Mutta hullu mikä hullu, ostelee hääpukuja noin vain!

Voi siis virallisesti sanoa että hääsuunnitelmat on aloitettu, joskin melko ajoissa :D älkää kuitenkaan karatko minnekään, blogi ei muutu pelkästään häähömpötykseksi ;)

Mitä pidätte puvusta?