Arjen yksinäisyys

Mä olen tehnyt lähes koko ajan töitä siitä asti, kun kouluni kävin. Olen siis ollut monenlaisissa työyhteisöissä, sosiaalisena ihmisenä saaden uusia ystäviä ja jakamaan töiden ilot ja surut. Mulle sanottiin ennen opintovapaalle jäämistä että "sulla varmaan leviää pää kotona". Naurahdin sanoen, se voi olla joo. Vasta nyt se iskee tajuntaan, että noin se vähän saattaa ollakin. Kävin eilen kaupungilla asioilla ja  ruuhka-aikaan moottoritielle kiihdyttäessä tuli ihan mahtava fiilis, wau mä olen taas tätä oravanpyörää hetken aikaa. Näinkö nopeasti se vapauden huuma unohtuu?! 

Syytän kyllä myös tätä pimeää ja märkää vuodenaikaa. Valon määrä vähenee ja ellei pidä huolta, saattaa se iskeä myös mielen syövereihin. Suruakin on ollut myös tänä vuonna ja se saa välillä rämpimään liian syvissä vesissä jos keskittyy liikaa miettimään. Ja aikaahan minulla nyt on miettiä. Toisaalta se on hyväkin käsitellä kunnolla näitä asioita itsensä kanssa, minä kun yleensä ne tykkään sysätä syrjään myöhempää käsittelyä varten. Ja se myöhempi on usein vuosien päästä, jos silloinkaan. Olen kyllä koittanut tehdä parannusta tämän asian suhteen, mutta minä vaan satun olemaan se "terapeutti" joka ratkoo muiden ongelmia. Omat huolet on hyvä sysätä sinne Ö-mappiin.

Kotona yksin ollessa täytyy välillä muistuttaa itseään tekemättömistä töistä ettei jumitu johonkin tiettyyn tekemiseen, kuten tuijottelemaan Gilmoren tyttöjä... Hah, kuulostaa nyt siltä etten tee niitä kouluhommia ollenkaan. Kyllä teen, kirjoittelen niitä aina inspiraation iskiessä ja siihen tahtiin että kuukaudessa kertyy noin 5 opintopistettä. 

Ei kannata käsittää väärin, yksinäinen sanan varsinaisessa merkityksessä en ole. Minulla on ihanat ystäväni, tuttavani ja perhe. Päivisin sitä vaan pakosti miettii, että nyt työpaikalla olisi kahvitauko ja meillä ois ihan mahtavat keskustelut jne. Mutta itse olen tämän valintani tehnyt ja siinä pysyn. Tiesin tämän kyllä jo keväällä kun jäin kotiin etätöihin, mitä haasteita se minulle tuo. Kaikessa on aina ne hyvät ja huonot puolensa. Saan välillä päivisin onneksi mukavia viestejä töistä tähän yksinäiseen arkeen. Pidän mielenterveydestä huolta myös liikkumalla luonnossa ja muutenkin liikunta on sellainen henkireikä. Vitamiineja syön ruuan ohella purkista, rautalisä menee myös silloin tällöin sillä ferritiinit ei ole ihanteelliset.

Don Rosa kävi työpaikallamme viime syksynä.

Tässä kerkeää myös pohtia, mitä sitä haluaisi tehdäkään "isona". Minulla on työpaikka, mutta aina sitä miettii muitakin vaihtoehtoja...

Mitä fiiliksiä? Kommentoi vapaasti.

Tummanharmaa talo

Olen kirjoittanut tuon alla olevan tekstin luonnoksiin jo huhtikuussa. En ole sitä saanut aikaiseksi julkaistua, syystä etten edes tiedä miksi. Ehkä siksi, että on kestänyt 4 kuukautta saada kuvat siirrettyä puhelimesta koneelle... Noh, julkaisen tekstin nyt sellaisena kuin sen keväällä kirjoitin.

Ollaan nyt nähty tässä uudessa kodissa kesä, syksy, talvi ja kevät. Hurjan nopeasti on mennyt vuosi! Tuntuu että vastahan me tehtiin talokaupat. Ollaan kotiuduttu tänne uuteen paikkaan hyvin, ystäviäkin ollaan saatu. Luonto on ihanasti läsnä, tänä keväänä vaan on ollut niin hurjia myrskyjä että niin trampoliini kuin kasvihuonekin on lennellyt. No siis, kasvihuone ei päässyt lentoon vaan kaatui. Onneksi siinä ei silloin vielä ollut kasveja.

Me maalattiin talo. Talomme on rakennettu vuonna 2003, ja värikin oli sen ajan mukainen vaaleanvihreä. Ei paha, mutta haluttiin hieman päivitystä. Jo taloa ostettaessa kävi mielessä, että se olisi ihana tummanharmaana. Alkoi oikean sävyn metsästys. Aika naftisti löytyi tietoa googlella hakusanalla tummanharmaa taloväri, jokunen blogikirjoitus. Törmäsin Tikkurilan sävyyn 613X ja se miellytti silmäämme. Maaliksi valikoitui Virtasen 4 öljyn maali. Haettiin siitä näytepurkki, ja hyvältä vaikutti. Tuon sävyn suhteen vaan kävi niin, että tarkistettuani maalipurkista myöhemmin niin siinä luki sävyn olevan NCS S 7005-R80B. No se nyt on mikä on.

Virtasen talomaalia oli miellyttävä levittää, pellavaöljypohjainen maali ei valunut. 

Sävy on valosta riippuen välillä omaan silmääni liian sininen. Eli en ole täysin tyytyväinen väriin, olisin halunnut sen olevan enemmän tummanharmaa mutta näillä mennään.

Alla olevassa kuvassa auringonvalo osuu seiniin, taas näyttää eri väriseltä.

Alla oleva kuva on otettu toukokuussa, jolloin satoi vielä noin paljon lunta! Onneksi oltiin jo keretty maalata talo, muistaakseni jo kahteen kertaan tuolloin.

Kyllä sitä on monenlaista ideaa, mitä seuraavaksi remppaisi. Vaikka aikaa olisikin, se vaatii rahaa joten aina pikkuhiljaa jotakin paikkaa entrataan. Mullahan olisi ihan huikeita ideoita jotka pitäisi saada heti tehtyä, mutta mies onneksi vähän toppuuttelee. Kyllä minä jo omatoimisesti ostin uudet wc:n kalusteet... No kun ne oli -70 prossaa Bauhausissa! Eihän niitä voinut jättää sinne. No jäi ne (maksettuani) mutta mies sai hakea ne toisena päivänä. :D Itse olen vähän sitä mieltä, että jos on jo ollut suunnitelmissa uudistaa wc niin miksipä ei käytä hyväkseen noita tarjouksia. En todellakaan ala normihinnalla kalustamaan vessaa jos kerran reilulla satasella saa kivan allaskaapin, altaan ja peilin. Se oli mulle vähän ylläri että hana ei kuulu mukaan pakettiin. Siitä olisi saanut pulittaa satasen... Taidan Ikeasta hakea vähän halvemman mutta ihan soivan pelin. 

Mitä mulle kuuluu?

Terve. Olen taukoillut muutaman kuukauden. Blogi on ollut monesti mielessä, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kunnolla. Jotain luonnoksia on, mutta ei oikein julkaisukelpoista. Tässä tulee nyt tällaista perjantaista tajunnanvirtaa.

Keväällä maalattiin talomme mieluisen väriseksi (kirjoitan siitä ensi kerralla), ja kesän aikana ollaan tehty muutakin remppaa. Yhtenä kesäpäivänä kävin anopin ja lasten kanssa Haaparannassa ja tietty Ikeassa. Mitäs siellä kassojen läheisyydessä huomasinkaan... Vaaleaa laminaattia ihan hävyttömän halvalla. Ei tietenkään mieleen tullut että kuinka laadukasta se sitten onkaan, kunhan vain on vaaleaa. Oli siinä kova homma saada ne paketit mahtumaan autoon mutta selvittiin! Ja kotona kuulin että vielä olisi pitänyt pari pakettia ostaa. No onneksi saatiin ne sitten muuta kautta. Kaikkien huoneiden lattioita ei raskittu heti laittaa uusiksi, mutta olohuoneessa on nyt uusi lattia. On se osoittautunut ainakin tällä käyttökokemuksella hyväksi. Tosin vähän harmitti repiä sellaista selvästi kallista saksalaista, paksumpaa laminaattia pois... Mutta kun väri ei miellyttänyt. Go with the flow.

Loppukeväästä aloitin kesäyliopistossa kasvatustieteen perusopinnot. Sinnekin ilmottauduin ihan sen hetkisen fiiliksen mukaan, tai siis uskalsin vihdoin. Olen aiemmin vähän miettinyt, onko minusta siihen. Aika hassua ajatella noin, miksei olisi? Ehkä viimeisimmän vahvistuksen uskallukseen sain työterveyspsykologilta, ne pari käyntiä hänen luonaan olivat oikein antoisia. Jännitin myös sitä, hyppäänkö nyt sellaiseen porukkaan jossa en koe olevani välttämättä vahvoilla (akateeminen). Tuokin on aika hassusti ajateltu, mutta onhan ihmisillä tiettyjä ennakkoluuloja sekä käsityksiä. Mitä vielä, meillä on tosi mukava porukka. Löysin ystävänkin. Nyt olen saanut jo kolmesta kurssista hyväksytyn suorituksen, ja eteenpäin mennään. Olen nyt ilmottautunut myös aineopintoihin. Jossain vaiheessa haluaisin tutkinto-opiskelijaksi, mutta päivä kerrallaan tässä mennään.

Jäin heti kesäloman jälkeen töistäni opintovapaalle. Paras päätös vuosiin. Joka päivä olen kiitollinen tästä ajasta, kun saan opiskella rauhassa omaan tahtiin ja vain haahuilla mieluisten tekemisten parissa. Kiitos kiitos kiitos. Ei tämä ole ilotulitusta rahallisesti, mutta kyllä sitä aina pärjää. Saattaa kuulostaa jopa ylimieliseltä, mutta olen aina keksinyt keinot. Nyt kun oikein ajatuksella pohtii tuota edellistä lausetta, huomaa että niin se vain on mennyt. Kävin työpaikalla tällä viikolla. Oli ihana nähdä työkavereita, mutta itse työhön ei ole ainakaan vielä ikävä.

Minulta on kysytty, olenko kokonaan lopettanut blogin pitämisen, myös viestejä on tullut milloin kirjoitan taas. En ole lopettanut, kirjoitan fiiliksen mukaan.

Onpa vapauttavaa tämä kirjoittaminen pitkästä aikaa. Kiitos kun luet.

Wanillan kirppis

Minulla on ollut kohta 2 viikkoa pöytä Kempeleessä Wanillan kirppiksellä. Tämä on toinen kerta, kun vein sinne tavaraa myyntiin, viime kesänä oli siellä pöytä viimeksi. Mukavasti on mennyt tavaraa kaupaksi, ja ihan parasta on tämä myynnin seuranta! Tämä on minulle uutta, että voin itse netistä seurata myytyjä tuotteita. Tähän seuraamiseen jää melkein koukkuun. :D Palvelussa tuotteet voi myös nimetä, mutta itse päädyin kirjoittamaan perinteisesti niihin lappuihin mustekynällä tuotteen nimen. Kahden viikon pöytävuokrasta maksoin 49 euroa.

Parhaiten kaupaksi on mennyt lastenvaatteet, myös iso osa omista vaatteistani on päässyt uusiin koteihin. Meilläkin on niin paljon vaatteita, että ei ne ole kerenneet kuluakaan ja hinnat kun laittaa sopivaksi niin kyllä ne menee. Paljon on ostettu myös diy-vaatteita eli tytöille pieneksi jääneitä, ompelemiani tuotteita. Mietin hetken, laittaisinko uusiakin ompeluksia sinne mutta en vienyt. Olen myynyt niitä lähinnä facebookin kirppiksillä. Jotenkin tuntuu, että haluaisin pelkästään uusille tuotteille oman pöydän ja en ole vielä kerennyt niin paljon ommella varastoon että niitä olisi tarpeeksi livemyyntiin asti.

Viime kesänä meni hyvin kaupaksi varsinkin astiat, minulla oli paljon muumia pöydässä. Jotakin myös varastettiin; kun menin tyhjentämään pöytää, oli jätetty Ralph Laurenin aurinkolasikotelo pöytään mutta itse lasit oli kadonnut. Noo näitä sattuu, siihen olen toki varautunut. Kyllähän sieltä saisi vitriinipaikan kalliimmille tavaroille mutta itse harvoin olen sitä käyttänyt. 

Tykkään Wanillan kirppiksellä myös siitä, että aukioloajat ovat pitkät. Maanantaista perjantaihin 10-20 ja viikonloppuisin 10-16. Kerkeää hyvin ihmiset töidenkin jälkeen piipahtaa ostoksilla. Minulla on useista kirppiksistä kokemusta niin ostajana kuin myyjänä, ja täytyy antaa pojot tälle paikalle  myös siisteydestä. 

Huomenna olisi aika tyhjentää pöytä. Tällä kertaa en kerennyt käydä laittamassa loppuja tuotteita puoleen hintaan, jää sitä kotiin kannettavaa aina jonkin verran.

Makuuhuoneen tapetointi

Ostin jo viime vuoden puolella Ellokselta tätä tapettia eri värissä 2 rullaa kun oli niin hyvä tarjous, ja mietin että milloinhan ne saataisiin seinään. Ajatuksena oli tapetoida makuuhuoneen päätyseinä. Me ei olla koskaan ennen miehen kanssa tapetoitu, ja oli suuri epäilys onnistuuko se nytkään. Noh, lomaviikolla kotiin palatessamme repäistiin ja alettiin hommiin. Aluksi ajatuksena oli tapetoida suoraan edellisen tapetin päälle, mutta liimaa levittäessä selvisi ettei se tule onnistumaan. Entinen tapetti alkoi irtoilla, joten täytyi repiä irti. Oltiin kuultu kauhutarinoita siitä, kuinka pieniä tapettisoiroja saa repiä monta tuntia. No ei siinä kovin montaa tuntia mennyt. Sumutepulloon vettä ja erästä eteeristä öljyä ja homma sujui lähes leikiten. Se ei ollut mitään verrattuna siihen, kun tapetin kuviot piti kohdistaa...

Jännittäviäkin hetkiä koettiin, kun pelättiin että riittääkö ne kaksi rullaa. Aluksi meille tulikin kämmi (tai niin luultiin) kohdistuksen kanssa ja mietittiin jo että siinä meni yksi vuota hukkaan. No se onneksi myöhemmin saatiin hyödynnettyä. Käytettiin tätä tapettiliimaa.

Kyllä se muutaman tunnin homma oli kaikkine valmisteluineen. Ei seinästä täydellinen tullut, mutta ihan hyvä ensikertalaisilta. Kaapin vieressä oli hankala paikka saada tapetti asettumaan nätisti ja se menikin vähän ruttuun. No, kelpaa meille.

Alla kuva entisestä tapetista, josta kuvanottohetkellä olimme jo repineet osan pois. Ei ollut oikein meidän näköisemme, tosin tuo sopi ihan hyvin makuuhuoneen toisen ruskean tapetin kanssa. Se ruskea jätettiin vielä muihin seiniin, haaveena kyllä vaihtaa se johonkin valkoiseen. Jossakin vaiheessa.

Myös lastenhuoneeseen on tällainen Duro Swedenin Ester Marias Kammar (kuva alla) tapetti jo hankittu. 

Mietittiin vähän sitä, että kannattaako heidän huonetta vielä tapetoida ollenkaan kun ainakin nuorempi saattaa vielä piirrellä seiniin. Kiva sitten jos samantien menee tapetti pilalle... Mutta eiköhän me tässä viimeistään kesällä laiteta sekin huone kuntoon. Selasin noita Elloksen valikoimia ja voi kuinka ihania on nämäkin Majvillanin tapetit!

Mukavaa päivää sinulle!

Omaan tahtiin

Heipparallaa! Täällä taas kahden kuukauden blogitauon jälkeen. Miten olen aikani viettänyt? No ensinnäkin, saan nykyisin tehdä palkkatyötäni etänä, kotoa pitäen. Ihan mahtavaa, säästyy aikaa kun ei tarvitse lähteä aamu- ja iltapäiväruuhkaan, ja oli siinä pari muutakin perustetta miksi pääsin kotiin tekemään työtäni, en avaa niitä tässä sen enempää. Itse työ ei edelleenkään ole sitä unelmahommaa mitä haluaisin loppuelämäni tehdä, mutta näillä mennään. On mahtavaa, kun voin viedä tytöt vaikkapa kävellen päiväkotiin, sinne on reilu kilsan matka. Kun pyöräteillä vielä oli lunta, vedin molempia pulkassa. Nyt he ehkä jaksaisivat kävellä, mutta taidetaan alkaa kulkemaan pyörällä. Siinä tulee itselle samalla kiva aamulenkki, varsinkin jos kierrän pitemmän kautta kotiin. Usein laitan luureihin soimaan musiikin tai jonkin äänikirjan (siinä vasta olisikin unelma-ammatti, äänikirjan lukija!) Rauhassa laitan aamupalan ja luen Hesarin. Työsuhde-etu sekin, että saa ilmaiseksi Hesarin kotiin. Meidän alueen lehti olisi pikemminkin Kaleva, mutta olen ihan tykästynyt tuohon toiseenkin lehteen. 

Mietin aluksi, tulenko kovinkin yksinäiseksi kun työskentelen yksin kotona. Oli se ensimmäisenä päivänä melko outoa, mutta sitten tuntui että miten olenkaan voinut työskennellä aiemmin sellaisessa hälinässä. Työkavereita on toki ikävä! Päivien rytmitys on samanlainen kuin toimistolla, tauot on samaan aikaan kollegoiden kanssa jne. Voin olla työkavereiden ja pomon kanssa pikaviestipalvelun ja puhelimen kautta yhteydessä, mutta joskus kun tulee sellainen olo että tämä on yhtä pään seinäänhakkaamista olisi mukava jakaa se hetki kasvotusten toisen kanssa. 

Odottelen lämpimiä ja aurinkoisia kelejä jotta pääsen työskentelemään omalle terassille. Ai että.

Tein toisenkin päätöksen. Erosin Kaksplussan blogiverkostosta. Haluan pitää tämän toistaiseksi ihan omanani, itse päättää blogistani ilman aikatauluja. Tietynlainen rentous saa näkyä tekemisessä. Verkostoon kuuluminen oli kivaa ja sieltä sai vertaistukea, kuitenkin koin vähän taakaksi kun koulutukset ym. oli kaikki aina Helsingin päässä, ihan ymmärrettävästi tottakai. Kaksplussan tiimi oli mukava, mutta nyt Arjen miljonääri "palaa juurilleen".

Palataan!

Reiman huikeat alet

Kannattaa kuulua facebookissa erilaisiin ryhmiin. Eräässä lastenvaateryhmässä jaettiin alekoodia jo ennakkoon alessa oleviin Reiman tuotteisiin, ja tällainen lastenvaatehulluhan siitä innostui siltä seisomalta. Tuotteet oli alennettu 30 %, ja lisäalekoodilla sai vielä 20 % alea! Tälle talvelle ei enää tarvita toppakamppeita, mutta kaukaa viisaasti ostin jo ensi vuotta ajatellen. Reilujahan nämä on vielä molemmille, tai no tuo Liljan setti voisi olla nyt hyvä Helmille. Liljalle ostin Juoni-toppahousut navyn värisenä koossa 110 ja Silda-takin myös koossa 110. Helmille vastaavat cranberry pinkinä koossa 116. Ihastuin tuohon takkiin, kun joku ryhmäläinen oli pistänyt videon jossa lapsi pyörii pimeänä iltana takki päällään ja siinä olevat lukuisat heijastimet loisti. 

Tilasin nuo jo ennen joulua. Nythän Reimalla näkyi olevan ale -50 %, mutta ei kaikkia kokoja enää ole. 

Lilja on vähän liikaa innostunut tuota lunta syömään. Ollaan koitettu selittää, että sairastuu jos lunta syö ja kun ei se tehonnut piti vähän tehostaa kieltoa sanomalla että siitä tulee matoja mahaan. Se ehkä hieman hillitsi.

Gugguun pipot sopii näihin kivasti.

Olen kuullut paljon hyvää näistä Patter-kengistä, eli ne on välikausikengät jotka voi pestä koneessa. Molemmilla on ollut vain lyhyempivartiset lenkkarit käytössä, joten nämä pääsee kevätkeleillä testiin. Myös uudet välikausihanskat ostin kun halvalla sain.

Hyödynsitkö sinä Reiman alen, vai kolahtaako Reiman vaatteet ollenkaan?