maanantai 31. joulukuuta 2018

Se oli vuosi 2018

On kyllä ollut ihanaa olla joululomalla. Hitaat aamut, valoisan aikana on päässyt lenkkeilemäänkin. Salitaukokin katkesi, sain eilen tehtyä kunnon treenin pitkästä aikaa.

Jouluaattona oltiin Syötteellä siskon perheen luona, ja sinne tuli myös vanhempani. Ensimmäinen joulu, kun uusi perheenjäsen oli myös mukana. Kerroin aiemmin täällä blogissakin, että siskoni tytär odotti vauvaa. Poju on nyt 4 kk ikäinen, ja niin suloinen pieni!

Joulupukki vieraili Syötteellä myös. Voi sitä jännityksen määrää lapsilla, oli ihana seurata tunnelmaa. Lahjoja tuli taas liikaa. Aina sitä miettii, että tänä vuonna en ainakaan itse osta montaa lahjaa mutta kuinkas sitten kävikään... Minäkin sain oikein mieluisan lahjan, karvapohjasukset! En ole vielä päässyt niitä testaamaan, kun täällä meilläpäin ei ole vieläkään niin paljon lunta että olisi tehty perinteisen tyylin latua.

Kuvat otettu tänä aamuna ja eilen pihaltamme. 

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Tässä päivän mittaan olen miettinyt, mitä kaikkea oli vuosi 2018. Tärkeimpänä on tietenkin uuden perheenjäsenen syntyminen, minusta tuli isotäti. Siskontyttöni oli vain 17-vuotias, kun sai elokuussa pienen pojan ja sisarestani tuli mummi 35-vuotiaana. Äidistäni isomummi 54-vuotiaana ja on vielä isoisomummikin. Lapsi on niin hurmaava, haluttaisi kokoajan olla pussaamassa ja halimassa häntä! Harmi kun asuvat niin kaukana.

Tänä vuonna toteutui myös meidän pitkäaikainen haaveemme. Ostimme oman talon. Parin vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen löytyi meille sopiva koti, juuri niillä kriteereillä joita meillä oli. Nytkin tätä kirjoittaessa katson meidän maisemaa, niin kaunis talven satumaa.


Tänä vuonna olen myös paljon tutkiskellut itseäni ja haaveillut lisää. Olen kehittynyt parempaan suuntaan rakkaassa harrastuksessani, ompelussa. Olen välillä jopa väläytellyt ajatusta, olisiko siitä ammatiksi mutta ei ole siihen vielä uskallusta eikä resursseja. Katsotaan. Onko ompeleminen enää niin mielekästä jos se muuttuu työksi? Sivutoimisesti voisi jossakin vaiheessa jotakin kehitelläkin. Katsotaan.

Tämä on ollut myös oivallusten vuosi. Liikkunut olen hyvällä fiiliksellä, se ei ole kertaakaan ollut pakkopullaa jota täytyy tehdä saavuttaakseen jotakin vaan lenkistä/muusta liikunnasta on joka kerta jäänyt positiivinen fiilis. Jopa niinä heinäkuun helteisinä päivinä halusin käydä lenkillä  hyvän fiiliksen vuoksi. Oikein tankkasin aurinkoa koska tiesin, että pimeä marraskuu koittaa vielä.

Niin, se kaamos meinasi musertaa minut mutta ei päässyt aivan ihon alle. Kyllä tuntui pitkältä se synkkä kuukausi. Onneksi aurinko näyttäytyi ja elämä voitti.

Mitäs ensi vuonna? Toivon, että itsellä ja läheisillä olisi hyvä vuosi. Terveys ja rakkaus pääasiassa. Jonkinlaista menestystä työssä myös toivoisin. Tänä vuonna on tullut hyviä myyntionnistumisia useina kuukausina, mutta olisi mahtavaa jos joka kuukausi olisi sellainen "jackpot".


Blogin suhteen menen samanlaisella rennolla asenteella kuin tähänkin asti. Kirjoitan silloin, kun oikeasti siltä tuntuu enkä väännä väkisellä täytepostauksia. Joku lukija ihanasti kommentoikin, että blogiani on kiva lukea kun se on "sellainen lämminhenkinen ja selkeästi kirjoitettu". Tämä vuosi on selkeästi ollut hiljaisempi kirjoittamisen osalta, on tapahtunut paljon ja ei vain kaikkea kerkeä laittaa eetteriin. Enkä kaikkea haluakaan tänne kirjoittaa, iso osa asioista pysyy vain minulla. Mutta veikkaan ensi vuonna kerkeäväni päivittää blogiakin enemmän, haluaisin sen suhteen myös jotakin haastetta. Tämä on minulle edelleen harrastus mutta en panisi pahakseni, jos blogi näiden vuosien jälkeen tuottaisi jotakin, muutakin kuin yhteistöiden tavaroita.



Upeaa uutta vuotta ihanat lukijani, palataan!




perjantai 21. joulukuuta 2018

Ikean sohva

Sohva on melko mainio kapistus. Siihen on ihana käpertyä lukemaan kirjaa, katsomaan sarjaa tv:stä tai vaikkapa lasten kanssa elokuvaa. Nyt kun meillä on takka, löydän itseni usein fiilistelemässä takkatulen lämmöstä juurikin sohvalla.

Meillä oli edellisessä kodissa sellainen ilmaiseksi saatu, valkoinen divaanisohva. Voin kertoa, että se ei enää kovin valkoinen ollut siitä luopuessamme. Tai no, valkoisellakin on melko monta eri sävyä... Sanoisinko näin, että se oli paikoitellen sellainen maitokahvin värinen. Ihan hyvä istua se oli, ja se kelpasi vielä seuraavallekin käyttäjälle, joku opiskelija sen kävi hakemassa kun laitoin ilmoituksen facebookin roskalavalle. 

Mietittiin miehen kanssa, millainen seuraava sohva olisi. Ei divaania, mutta kuitenkin kokoa saa löytyä että pitkä mieskin mahtuu oikasemaan. Jämäkkä, mutta kuitenkin sellainen jossa on kiva löhötä. Käytiin koeistumassa muutamia sohvia mm. Maskussa, mutta ei ollut oikein mieleisiä. Jos jokin mieluinen olikin, meni se reippaasti yli budjetin joka meillä oli korkeintaan 1000 euroa. Siispä suuntasimme Haaparantaan ja Ikeaan. 


Minulla oli ensin mielessä Söderhamn. Olin kyllä kuullut siitä myös vähemmän mairittelevia kommentteja, mutta halusin itse todeta asian. Se on nätti sohva, mutta istuinkokemus ei ole se paras. Vaikka haettiinkin tavallaan sitä sohvaa jossa on hyvä myös löhötä, tuossa se korostuu vähän liiaksikin. Miehen mielipide oli myös ihan ei ei tuon sohvan kohdalla, joten se unohdettiin. Karlstad oli myös ihan sievä, mutta liian pieni. 


Sitten se löytyi. Nockeby. Hyvän kokoinen, tarvittaessa siihen mahtuu koko perhe. Leveydeltään 251 cm, syvyys 97 cm. Jämäkät, tukevat tyynyt mutta silti mukavat oleskeluun. Ostettiin se. 


Väri on tummanharmaa. Minulla oli vähän vaalempi (ei kuitenkaan enää valkoinen!) toiveissa mutta mies sai tällä kertaa päättää. Valittiin myös puujalat kromattujen sijaan. 

Vaihdettiin järjestystä. Olohuoneesta tuli avaramman tuntuinen.

Nyt kun sohva on ollut käytössä sieltä keväästä asti, on minulla lähes pelkästään positiivista sanottavaa. Päälliset on pestävät, mutta niitä ei ole tarvinnut pestä vielä kertaakaan. Jos jotakin pientä tahraa on tullut, olen vain pyyhkinyt kostealla. Tätä on muistaakseni kahdella kankaalla, meillä on se vähän kalliimpi Lejde. Tuntuu, että sellaista sohvaa ei olekaan jossa ei pitäisi välillä asetella tyynyjä paremmin. Niin se on tässäkin. Varsinkin lapsiperheessä sen huomaa, kun eläväiset tytöt heittää välillä kuperkeikkaakin sohvalla... Istuintyynyjä pitää kyllä asetella lähes päivittäin jos ovat valuneet. On tämä silti monta kertaa parempi kuin aikaisemmat.