keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Pupujemma

Viime vuonna sain haalittua käsiini palan Verson puodin suosittua Pupujemma-kangasta mutta kerkesin vasta tässä yhtenä päivänä ommella siitä puserot tytöille. Meidän Lilli on varsinkin sellainen pupufani ettei muuta pukisikaan päälleen kuin hänen lempparimekkonsa pupujen kuvalla. No ajattelin että josko tällainenkin paita kelpaisi jossa pupu on mennyt piiloon, vain korvat pilkistää.


Kaavana käytin yhtä Ottobren peruspaidan kaavaa, mutta lisäsin helmaan pituutta.


Mallit ovat niin meneväistä sorttia että kuvat väkiselläkin vähän tärähtää, ei tule enää tarkkoja kuvia mutta jospa noista selvän saa. 


Helmin puseroon ei enää riittänyt kangasta kuin etuosaan joten tein hihat ja takaosan mustasta trikoosta. Ostan usein kankaita Verson puodista ja kun heillä on liike Kempeleessä niin ei tarvitse maksaa postikulujakaan, ja näkeepähän kankaat paikanpäällä. Välillä siellä on pieniä palasia jotakin loppunutta kangasta jota olen himoinnut. Kuten monet muutkin kankaat Verson puodilla niin Pupujemmankin on suunnitellut Leena Renko.


Kyllä se niin on että tekemällä oppii parhaiten. Olen oppinut jo melko hyvin tekemään tuon kauluksen resorista, vielä se vaatii harjoitusta mutta kokoajan olen menossa parempaan suuntaan. 

Minulta on kyselty varsinkin instagramissa, teenkö vaatteita myyntiin. En valitettavasti kerkeä tehdä kuin omiin tarpeisiin, toivoisinkin päiviin lisätunteja jotta voisin ommella itsellekin enemmän. Ehkä sitten kun opettelen saumurin käytön...



maanantai 22. tammikuuta 2018

Molo Kids SS 2018 sovituskuvat


Taas on se aika vuodesta kun pitää jo hommata tulevaksi kevääksi välikausivaatteet, entiset on menneet pieneksi ja myyty. Päädyin jälleen hyväksi havaittuun merkkiin, eli Molo kidsiin.


Tilasin puvut Lastenpuoti Tenavalinnasta, olen sieltä paljon ostellut vaatteita ja heillä on nopea toimitus ja hyvä palvelu. Niin kaunis tämä uusi kuosi! Nimeltään X-ray big bloom. Liljalle otin koon 98, ja siinä on sopivasti kasvunvaraa. Lilja on nyt 2 v 4 kk ja pituudeltaan n.94 cm.


Helmille tilasin puvun koossa 104, mutta se oli jo nafti kuten kuvista huomaa. Menisi se nyt juuri ja juuri, mutta keväällä saattaa olla jo ihan eri tilanne ja hihat jää ainakin lyhyeksi. Vaihdoin sen kokoon 110 mutta siitä ei ole uutta kuvaa. Helmi nyt 3 v 7 kk ja pituus n. 107 cm. 


Sopii muuten hyvin noiden Gugguun merinopipojen kanssa yhteen. Haalareiden pohjaväri on harmaa, kuvissa vääristyy hieman enemmän lilan sävyiseksi. Tosi kaunis kuosi, suosikkini uutuuksista joita näet lisää täältä


Yksi syy miksi palaan aina uudestaan tähän merkkiin on se, kun nämä vaatteet kestää kulutusta. Tosin nyt huomasin näistä uusista puvuista että vedenpitävyys on vain 5000 mm kun muistelen että aiemmin se on ollut 8000 vai jopa 10 000...? No kuitenkin, luotan siihen että hyvin kestää meidän menot ja melskeet. Toinen syy on nämä kauniit kuosit, ei ulkovaatteiden tartte rumia olla. Ja tietenkin tykkään myös siitä, kun jälleenmyyntiarvo on hyvä, huolimatta siitä vaikka jokunen tahra tai kuluma olisi tullutkin. Viime vuonna sain yhden hyvin käytetyn puvun myytyä eteenpäin sellaisella hinnalla että haalari tuli maksamaan minulle vain nelisenkymppiä. 

Mitä tykkäätte kuosista? Joko teillä on välikausivaatteet hommattu?



torstai 18. tammikuuta 2018

Viime vuonna...


...menin naimisiin

...sain uusia ystäviä

...menestyin töissä

...halusin enemmän haasteita

...hain kouluun

...en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan

...täytin 32 vuotta

...kummitätini menehtyi

...sisareni meni naimisiin

...lapseni kasvoi 

...sain nukkua jo kokonaisia öitä

...oli paljon onnellisia hetkiä

...oli paljon surua

...kasvoin henkisesti

...liikuin enemmän

...vietin hauskoja hetkiä ystävieni kanssa

...oli mukavia reissuja

...opettelin ompelemaan

...pohdiskelin elämää

...ei ollut kunnollista kesää

...kävimme katselemassa taloja

...käytiin retkeilemässä



Vuoden ensimmäinen postaus vähän venyi ja siitä tuli tällainen muistelupostaus. Hyvä välillä listata asioita. Paljon siitä puuttuu mutta nuo tuli ensimmäisenä mieleen. En lakkaa hämmästelemästä, kuinka nopeaa aika oikeasti juoksee. Lapsista sen huomaa; kuin huomaamatta Liljakin on alkanut puhumaan selkeämmin kokonaisia lauseita ja leikit siskon kanssa menee välillä jo yksiin. Paino sanalla välillä. 

Elämä menee näinä kultaisina ruuhkavuosina oikeastaan aika samalla kaavalla joka päivä: Herätään, puetaan, lapset hoitoon, itse töihin, töistä hakemaan lapset, kotiin tai kauppaan, pikkukakkonen, ruuanlaitto ja kotihommat, saunaan, nukkumaan.  No on siinä välissä muutakin. Eikä se haittaa, onnellista aikaa. Välillä onneksi pääsee hengittämään erilailla, viettämään aikaa ystävien kanssa. Tämän päivän hesarissa oli haastattelu naisesta, joka kertoi aina silloin tällöin perhearjen keskellä kaipaavansa aikaa yksin ja tekevänsä reissuja yksin tai ystävien kanssa ja näin ollen jaksavansa arkea paremmin. Pystyn samaistumaan. 

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna lähden ystäväni kanssa Kuopioon tyttöjen reissulle, siellä on SuperYsärit ja esiintyy mm. Waldo's people. Ihanaa! Tänä vuonna on muitakin kivoja juttuja, joita oikein innolla odottaa.