keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Miten motivoin itseäni

Olen tänä vuonna liikkunut melko paljon. Toki on ollut kuukausia, jolloin on ollut hiljaisempaa esim.sairastelun takia, mutta noin yleisesti katsoen olen kyllä tyytyväinen liikuntasaldooni. Talvella innostuin vuosien tauon jälkeen hiihtämisestä, ja se vei ihan mennessään. Torista käytettynä ostetut sukset liikuttivat minua ladulla, tosin haaveilen ensi talveksi sellaisista uusista karvapohjasuksista. Piti kantapään kautta opetella oikea voitelutekniikka, sukset kun liukui kirjaimellisesti jalan alta välillä jos sellainen keli sattui. 


Keväällä juoksin jonkin verran, mutta pian huomasin sen sattuvan jalkaan. Vaihdoin kesällä takaisin sauvakävelyyn, ja se sopii minulle paljon paremmin. Heinäkuun helteilläkin kävin joka päivä lenkillä, vähintään 4 km. Sain siitä varmaan jotakin sairasta tyydytystä että hiki valui sekä helteen ansiosta että liikuntasuorituksesta. Se oli myös mainio tapa tutustua uuteen asuinalueeseen.


Pikkuhiljaa lenkit pitenivät, nyt normilenkin pituus on 6-7,5 km. Pyrin käymään lenkillä vähintään joka toinen päivä, ja kiukustun jos suunnitelma ei toteudu. Siitä tulee niin hyvä fiilis, kun pääsee tuulettamaan ajatuksia. Kuuntelen samalla kunnon jumputusmusiikkia, siitä saa kunnon temmon. Välillä kuuntelen myös äänikirjaa, olen nytkin hyödyntänyt BookBeatin ilmaiskuukauden. Netistä löytyi siihen tarjous. 

Miten motivoin itseäni? Nyt kun lenkille lähtö tuntuu itsestäänselvyydeltä, minun ei periaatteessa tarvitse itseäni siihen lenkkeilyyn motivoida. Mutta syy, miksi lenkkeilen on se, että jaksan arjessa niin paljon paremmin. Tottakai tähtään myös siihen, että tykkäisin peilikuvastani enemmän. Loppukesä ja tämä syksyn alku on ollut minulle uuden alkua ja olen kovasti pohtinut valintojani arjessa. Siis se, että pääosin pyrin syömään terveellisesti mutta orjallisesti en mitään dieettiä noudata. Tavoittelen myös tervettä itsevarmuutta.


Nyt on muutamia päiviä taukoa lenkkeilystä, kun flunssa iski. Taitaa olla syy siinä kylmässä sateessa,  joka yllätti minut kesken lenkin ja kastuin läpimäräksi vaikka palasin oikopolkua kotiin. No terveenä sitten taas!



sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Toppapuvut 2018-2019


Maisemat näyttää vielä kovinkin lämpöisiltä, mutta en malttanut odottaa lumentuloa että saa sovituskuvat otettua näistä Name itin puvuista. Kun näin ne ensi kerran, mietin onko liian samanlaiset kuin meidän softshellit, josko kukkakuvioihin kyllästyy. Mutta kyllä nuo hieman eroaa toisistaan, näissä toppapuvuissa on pohja mielestäni tummempi kuin softshelleissä. Värin nimi on dark sapphire. Ja on tuo ruusukuviokin erilainen, vai onko tuo pioni...? Lasten lintukoto on yksi lemppareistani verkkokauppojen suhteen, ja sieltä tilasin nämäkin puvut heti niiden ilmestyttyä. Näitä on nykyään myynnissä myös esim. Kärkkäisellä, mutta osasta paikoista näytti olevan lopussa.


Karvareunus hupussa on kiva lisä, huppu on irroitettava. Pukuja on myynnissä koosta 80 kokoon 110 asti. Harmi kun ei ole enää tuosta isompia. Helmin puku on 110, Liljalle otin 104. Kasvunvaraa sopivasti, onhan tässä (toivottavasti) talveen vielä aikaa. Kaivelin mittanauhan tuolta ompeluhuoneen kätköistä, ja sain jotenkuten mitattua tyttöjen pituudet. Helmi on nyt n. 106 cm, ja Lilja n. 96 cm. Jos Helmille tulee kunnon kasvupyrähdys, ei puku enää keväällä välttämättä kunnolla sovi päälle.


Vesipilari on 8000 mm, hengittävä 3000 mm. Pienemmät arvot kuin esim. Molon puvuissa, mutta luulisin että on ihan riittävät. Testaamallahan se selvää. Meillä ei ole ollutkaan aiemmin toppana tätä Name itiä, softshellina vaan ja siihen olin kyllä tyytyväinen.


Seuraava tenkkapoo on löytää näihin mätsäävät pipot. Tällä kertaa jätän Gugguut ja Metsolat kauppaan, saattaa olla että mennään viime vuoden henkkamaukkapipoilla tai sitten teen itse. Katsotaan.



lauantai 8. syyskuuta 2018

Kaiko, uusi ihastus


Syksy saapui kuin varkain. Onneksi ollaan saatu nauttia lämpimistä ilmoista tämä syyskuun alkukin. Tyttöjen vaatekaappiin olen välillä ostanut täydennystä, Helmi käyttää nykyisin kokoa 110 ja Liljalla on vielä jotkut vaatteet 98 mutta pikkuhiljaa enenevässä määrin 104.  


Kotimaisia lastenvaatemerkkejä tuntuu tulevan nyt esiin kuin sieniä sateella. Kaiko clothing on kyllä jo jonkin aikaa ollut minunkin tiedossa, mutta vasta kesällä ostin ensimmäiset vaatteet tytöille heiltä. Heti kun elokuussa nämä bambimekot julkaistiin, ajoin Hippuun hakemaan ne tytöille. Oli onneksi vielä molempien koossa tuo mekko, se on niin kaunis! Sen lisäksi että kuosi on nätti, on materiaali näissä Kaikon vaatteissa aivan ihanan tuntuinen. Nämäkin bambimekot ovat 95 % luomupuuvillaa ja ne sisältää myös 5 % elastaania jotta vaate istuu paremmin. Kaiken lisäksi 7 % tuotteiden myyntivoitosta lahjoitetaan kehitysmaiden lasten ja naisten kouluttamiseen. Kaiko, mä tykkään teistä! <3


Talvikin sieltä tulee jo nurkan takaa, ostin tytöille iiiiihanat uudet talvihaalarit! Arvaattekohan kuosin...? Siitä postausta seuraavaksi jos tytöt suostuu yhteistyöhön. :D