Lueskelin
äsken parin viikon takaista Me naiset-lehteä saunan lauteilla
(kuten tapanani on). Siinä oli tosi hyvä juttu siitä, kuinka
jokaisen tulisi viettää enemmän aikaa pelkästään itsensä
seurassa. Samaistuin juttuun täysin.
Aikoinaan
kun asuin yksin, nautin siitä ajasta. Minulle ei tullut mieleen että
onpa yksinäistä, pääsinhän halutessani vaikka kyläilemään
ystävien luona. Olen aina tykännyt siitä että saa rauhassa
esimerkiksi lueskella, olla vaan. Nykyisin tietysti nautin tästä
perheen kesken vietetystä ajasta, mutta silloin tällöin mieli
matkaa niihin "yksinäisiin" hetkiin. Minä onneksi saan
välillä omia hetkiä jolloin pääsen vaikka harrastuksiin, kiitos
mieheni.
Tänä
syksynä kun palasin työelämään ja uuteen työpaikkaan, pääsin
mukaan mahtavaan työyhteisöön ja olen saanut uusia ystäviä. On
siellä tukena ja turvana myös rakas kummitätini. On mukava kuulua
porukkaan, sitä kaipasi kotiäitivuosina. Silti se hetki päivästä
on ihan paras, kun illalla (tai usein melko lähellä yötä) olen
yksin valveilla ja saan tehdä omia juttujani ja keskittyä vain
olemaan minä.
Olen
jo lapsena tykännyt yksin vaellella lähimetsissä pitkiäkin
aikoja, taisi minulla joku mielikuvituskaveri olla mukana. Me
asuttiin paikassa jossa ei naapureita liiemmin ollut, jos halusi
kaverin luokse kylään piti vanhemmilla kuskata.
Yksinolo
on minulle luontevaa. Tiedän, me kaikki ollaan erilaisia mutta minun
on silti välillä vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat koko
ajan ihmisiä lähelleen. Itse olen myös sellainen, että vaikeiden
kriisienkin aikana haluan ainakin aluksi olla yksin ja miettiä
asioita ilman muiden läsnäoloa, toisin sanoen en näytä tunteita
aina helposti.
Vesalan uimaranta 10. maaliskuuta 2014
Tunnistaako
muut itsessään sisäistä lonely wolfia?
Minä tarvitsen myös omaa aikaa. Siis hetkiä aivan yksin. Ollaan huomattu, että mikä tarvitsen yksinoloa enemmän kun mies. Onneksi hänkin yrittää järjestää asioita, niin että saisin välillä olla ihan yksin. Ihan helppoa se ei ole tässä arjen kiireessä. Kaunis kuva!
VastaaPoistaToiset meistä tosiaan tarvitsee enemmän sitä omaa aikaa, ja hyvä niin. :)
Poistatutulta kuulostaa, tykkäsin itsekkin lapsena leikkiä metsässä ja tehdä majoja ja myös välillä oli mielikuvituskavereita, useimmat kaverit asui kauempana :D oma aika on kyllä todella tärkeää, hyvä että osaat ottaa välillä sitä ja käyt vaikka harrastuksissa yms :)
VastaaPoistaHei me ollaan samiksia! :D
PoistaOlen aina tykännyt vaellella yksikseen lähimetsissä. Eilen illalla kävin lenkillä lähimetsässä vaikka oli pimeää. Siellä saa rauhassa olla ihan vain omien ajatusten kanssa. Nykyään nautin myös työmatkasta kun saa ajella ihan yksinään sen 40 kilometriä kotiin. Joskus mietin että työmatka voisi olla pitempikin. Varsinkin silloin, jos on koko päivän ollut ihmisiä ympärillä töissä. Yksinolo on myös minulle luontevaa. Myös minä tunnistan itsessäni sisäisen lonely wolfin. Taidetaan olla vähän samanlaisia.
VastaaPoistaNiin me ollaan. :P <3
PoistaMinäkin tarvitsen aikaa olla yksin. Kävin tänään kauniissa auringonpaisteessa kävelemässä Töölössä ja lähimaastossa sekä raakakakkukahvilla :) Tarvitsen hiljaisuutta myös aamuisin. Ihan kamalaa, jos mies herää yhtäaikaa ja laittaa telkkarin päälle. Itse haluan lähinnä hyvää kahvia, kirjan ja kynttilänvaloja aamuisin :)
VastaaPoistaJoo, välillä on niin ihana käydä yksin vaikka kävelemässä, tuulettamassa ajatuksia.
Poista