Viikonlopun viettoa ja pottahommia

Meillä on nykyisin vaippojen kulutus kääntynyt laskuun, ainakin Helmin osalta. Potalla käynti on sujunut hienosti jo kuukauden-parin verran. Kakka ei ole tullut enää pitkiin aikoihin vaippaan, vaan aina pottaan. Pissakin tulee pottaan mutta myös vaippaan lirahtaa. Kokeiltiin pottailua jo viime vuoden puolella mutta silloin ei tainnut vielä olla oikea hetki. Kyllä se niin on että lapsi itse tietää milloin on minkäkin virstanpylvään aika, ei se hoputtamalla kummene. Pahimmassa tapauksessa hoputtamalla saa aikaan taantumista, ja potasta tulee mörkö jota pelätä. Toki mekin ollaan kehotettu siihen pottailuun, varovaisesti kyselty että pitääkö käydä potalla. Vieläkin sitä teemme, ja välillä sanoo että ei mutta hetken päästä sanookin itse että potalle. Siitä se lähtee.

Tässä muutaman päivän aikana on tullut katsottua vanhoja kuvattuja videoita kun V osti kotiteatterisysteemin. Minähän Helmin odotusaikana kävin kirjastossa digitoimassa vanhoja kasetteja joihin oli kuvattu mm. sitä kun oltiin siskoni kanssa lapsia. Oli ihana myös katsella niitä kännykällä kuvattuja pätkiä Helmistä ihan vauvana, oih! Olen tallettanut ne ulkoiselle kovalevylle ja välillä katsonut tietokoneella, mutta kyllä niitä on vaan kivempi katsoa tv:n ruudulta. Helmikin intoutui katselemaan ja välillä oikein nauraa räklätti. Meillä on nyt videokamera lainassa ja täytyy koittaa muistaa aina silloin tällöin kuvata ihan tätä tavallista arkea, ne hetket ovat kullanarvoisia ikuistettuna. Joskus vuosien päästä katsellaan haikeudella, kuinka nopeaa se pikkulapsi-aika menikin. Snif. Pistin muutes tässä yhtenä päivänä myös blogin facebook-sivuille muistutuksen, että jos teidän pienokaisilla on vauvakirjoja, täyttäkää niitä! Vietätte vuosien päästä vielä monia kivoja hetkiä vaikkapa teinien kanssa kun tutkailette mitä kaikkea kivaa sinne on tullut kirjoitettua. Itse intouduin täyttämään niitä lasten ollessa päiväunilla. Onneksi muistin vielä Liljankin muutaman kuukauden takaisia "saavutuksia". Vaan tämä arki on niin hektistä että heti ne unohtuu ellei laita ylös. 

Tänään on hieman harmaampi päivä, mutta siitä huolimatta lähdettiin käymään Kiimingin Koitelinkoskilla makkaranpaistossa. Aivan loistava retkeilysää olikin, ei ollut kuuma vaan juuri sopiva ja ei satanutkaan kuin vasta poislähtiessä. Minun äiti ja isä ajeli sinne myös. Suosittelen sitä paikkaa ihan kaikille jotka täällä Oulun suunnalla asustaa ja myös kauempaa tuleville.