Oltiin tosiaan viikonloppuna reissussa ja se tyttöjen nukkuminen oli mitä oli. Yhtenä yönä (tai no myöhäisenä iltana) kun olin itse menossa nukkumaan huomasin, että Lilja oli kääntynyt mahalleen nukkumaan ja kasvot oli ihan sitä patjaa vasten! Voi luoja kuinka sydän hypähti ja vaan mietin että eihän se saa happea! Käänsin äkkiä ja hengittihän se. Reppana olisi siinä asennossa varmaan nukkunut paremmin kuin aikoihin mutta hölmö äiti herätti. Järki sanoi että no osaakait se sen verran kääntää päätään sivulle jos niikseen tulee, mutta huhhuh, en kyllä sinä yönä itse nukkunut kun pelotti se kääntyminen.
Pitihän se googlettaa. Tiedossa olikin lisääntynyt kätkytkuoleman jne riskit jos nukkuu mahallaan, mutta Lilja on kuitenkin jo 7 kk ja osaa kääntyä itse varmasti takaisinkin niin ehkä nyt olen hieman levollisemmalla mielellä. Aika hurjaa silti, koska Helmi nukkui aina selällään tai välillä kyljellään niin en ole tottunut tähän. Varsinkin se, että kasvot on patjaa vasten eikä käännettynä sivulle on kyllä sydämentykytyksiä aiheuttavaa. Kai se on sitä, että vauvat tuossa iässä itse hakevat sitä parasta uniasentoaan, ja Lilja näyttäisi viihtyvän vatsallaan tai kyljellään.
Toissayönä oli mennä hermo valvomiseen. Lilja alkoi tavalliseen tapaansa yöunille siinä kahdeksan maissa. Yhdentoista aikaan mies konkoilee peiton kanssa sohvalle kun ei saanut nukuttua koska Lilja potki pinnasängyn reunapehmustetta jne. Nooh menin itse nukkumaan (hah!) toiveikkaana vaan ehei, ei siitä tullut mitään. Tyttö oli niin levoton jonnekin 2 tai 3 asti yöllä että kyllä hermoja kiristi. Ei suoranaista itkua ollut, mutta sellaista kitinää ja aivan valveilla oloa. Viereen otin niin ei siinäkään rauhoittunut kuin vasta siinä kahden kolmen välillä. Tähän tyypillinen vastaus että kaipa se niitä hampaita tekee. Kaksi on jo alhaalla joten josko sieltä kolmas puskisi ylös. Tai mistä näitä tietää, olisiko täysikuu tai jotain. Viime yö meni hieman paremmin. Aamulla nukkui jopa puoli seitsemään asti ja varmaan olisi nukkunut pitempäänkin, mutta Helmi tuli herättämään. Taas Lilja oli vatsallaan aamulla kun heräsin katsomaan. Pakko on aina sievästi kädellä kokeilla selästä että hengittää. Mutta niin se taitaa olla että äidin huolet lasta kohtaan ei varmasti tästä koskaan vähene, kasvaa vaan.
Missä asennossa teidän vauvat on nukkuneet?
Kyllä meillä tuo poika nukkuu aika paljon vatsallaan ja muutenki kova liikkuun ja vaihteleen asentoa
VastaaPoistaJoo. Ne on niin erilaisia kaikki vaavit..
PoistaMeillä molemmat lapset nukkuivat pieninä vatsallaan. Siihen asentoon nukahtivat hetkessä, välillä saatoin käydä heidät kääntämässä kyljelleen nukahdettuuaan, mutta hieman isompana en enään kääntänyt :)
VastaaPoistaMinäkin olen nyt hieman hillinnyt itseäni. :D
PoistaMinäkin olen nyt hieman hillinnyt itseäni. :D
PoistaKyljellään ovat molemmat lapset tykänneet nukkua. Poika nukkui usein myös selällään. Toivottavasti saatte ensi yönä nukuttua <3
VastaaPoistaJospa ne yöt tästä pikkuhiljaa paranee...
PoistaOota vaan, kun ne tulee murrosikään. ;) Silloinkin saat taas valvoa öitä tai iltoja, koska tyttö tulee kotia.
VastaaPoistaps. Ei ole vielä täysikuu
No joo sitä odotellessa! :D nukutaan sitten eläkkeellä. ;)
PoistaMeillä nyt 8kk ja alkanut nukkua aina vatsallaan. Laitan pinnikseen kyljelleen, mutta kääntyy heti itse mahalleen. Tämän vuoksi meillä ei enää olla nukuttu vaunuissa/rattaissa, kun haluaisi mahalleen.. Äh :D
VastaaPoistaMelkoinen ikiliikkuja! :D
PoistaHugo nukkuu yleensä selällään, mutta joskus myös kyljellään ja nykyisin olen löytänyt hänet nukkumasta myös masullaan. Olisin varmaan toiminut samoin kun sinä jos kasvot olisi patjaa vasten. Nukkumaan mennessä tarkastan ties kuinka monta kertaa että Hugo varmasti hengittää.
VastaaPoistaJa huoli ei todellakaan vähene, lisääntyy vaan. :D
Se on meillä varmasti tuo hengityksen tarkastaminen verissä. <3
PoistaMeillä ovat saaneet nukkua halutessaan vatsalla siinä vaiheessa, kun varmasti itse ovat osanneet kääntyä takaisin. Kyljellään nuo kuitenkin suurimmaksi osaksi ovat nukkuneet.
VastaaPoistaNiin justiin. :)
PoistaMinä olin alkuun kans tosi huolissani, jos Pikku P oli käännähtänyt mahalleen nukkuessaan. Yleensä käänsin hänet hellästi takaisin kyljelleen. Sen jälkeen, kun hän oppi liikkumaan enemmän, asia ei enää ahdistunut. Ajattelin, että pikkuinen osaa korjata asennon jos se on huono. Kuten sinäkin :) Nykyisin hän nukkuukin pääosin mahallaan.
VastaaPoistaSamoja aatoksia siis! :)
PoistaVatsallaan on molemmat nukkunut syntymästään asti ja niin ovat alusta alkaen nukkuneet yöt läpeensä.
VastaaPoistaOhhoh, sitä öiden kokonaan nukkumista meillä taidetaan joutua oottelemaan vielä tovi...
PoistaMahalleen nukkuu molemmat. Avan kanssa olin tosi pitkään ihan paniikissa ja kävin aina kääntämässä selälleen ennenkuin menin nukkumaan, Alman kanssa se vaihe ei onneksi kestänyt pitkään ja uskalsin antaa nukkua rauhassa vatsalleen :D
VastaaPoistaMeillä tyttö alkoi pikku hiljaa kääntyilemään unissaan vatsalleen nukkumaan kun sen taidon oppi. Olin aivan paniikissa joka kerta kun huomasin hänen nukkuvan "väärin päin". Neuvolassa sitten tätä asiaa pelokkaana tiedustelin, mutta hoitaja sanoi rohkaisevasti: kun vauva jaksaa kannatella päätään hän kyllä automaattisesti avaa hengitystien jos nukkui vatsallaan. Eli siis kääntään päätään niin, että saa henkeä :) siihen olen luottanut ja turvautunut, että itse uskallan nukkua öisin enkä vain vahdi kaikkia öitä. Toki vieläkin asia hieman pelottaa ja monesti tulee tarkastettua tytön nukkuma-asentoa, mutta aina hän on pää sivuttain nukkumassa ja vatsalleen nukkuu parhaiten muutenkin.
VastaaPoista