Täytyy taas palata maan pinnalle kaikista materiaalisista haaveista. Huomaan että olen viime aikoina keskittynyt vähän liikaa siihen mitä ei vielä ole, kun pitäisi keskittyä jo olemassa olevaan. Eikä ne tavarat vaan ihmiset! <3 Ihmisen mieli on vaan niin hassu. Välillä tulee palava halu omistaa jotakin, mutta nykyisin järki usein päättää puolestani. Tarvitsenko todella sitä tätä ja tuota? Pärjäisinkö vielä vanhalla vai onko pakko saada uusin? Ei ole. Näin "vanhemmiten" onneksi on oppinut jarruttelemaan itseään. Edelleen tykkään kauniista asioista, esteettisyys on minulle tärkeää. Lasten ihanat vaatteet ovat heikkous joihin tulee sorruttua ja hamstrattua kaapit täyteen, mutta jotain pitää laittaa kiertoon sitä mukaa kuin sinne kaappeihin sitä tavaraa haalii.
Minulle on tullut myöskin tietynlainen blogiähky. En jaksa enää selata niitä blogeja joissa koti näyttää täydelliseltä, päinvastoin haluan seurata heitä joilla se eläminen välillä oikeasti näkyy eikä pelkästään valkoista siellä, valkoista täällä eikä ainuttakaan väärää (lasten levittämää) tavaraa missään. Myös pari ystävää on kokenut tämän saman; ei vaan jaksa enää kiinnostaa sellainen. Ehkä sisustusblogeissa alkaa näkyä erilainen, lämminhenkisempi trendi?
Myös täydellisten kuvien ottaminen välillä stressaa. Se piirre on minussa itsessäni, että haluaisin saada kuvan otettua tai käsiteltyä mahdollisimman hyvin mutta voi luoja että se vie välillä aikaa. Siinä kärsii blogin kirjoittaminenkin jos ei vaan ole tyytyväinen kuviin ja tekstitkin jäävät syntymättä. Pitäisi olla rennompi itselleen ja luottaa teihin lukijoihin jotka olette ahkerasti pysyneet mukana, kiitos siitä! <3 Ei kai täydelliset kuvat ole koko blogin ydin? Otin riskin, olen vähän hurja kun nyt julkaisen pari kollaasia jossa on kännykällä otetut kuvat järkkärikameran sijaan...! (Ja onneksi te useimmiten myös ymmärrätte sarkasmia ;) )
Pieni materialisti minussa varmaan aina asuu, mutta sallittakoon se. Kun muistaisi keskittyä siihen oleelliseen, tähän hetkeen ja näihin tärkeisiin tyyppeihin! Pieniin arjen onnenhetkiin.
Hyvää yötä.
Mä olin joskus sellasessa materialismionnellisuus pilvessä :D En tiedä mitä sitten tapahtui, mut nykyään mä oon onnellinen jos saan myytyä jonkun meille tarpeettoman tuotteen :D Enkä sit raaski käyttää niitä rahoja mihinkään :D Vaikka haaveilen just siitä vaaleasta sisustuksesta, omasta kodista, ihanista vaatteista koko perheelle jnejne. Pihi :D
VastaaPoistaSama se on mullakin tuo jatkuva tavaroiden myyminen mutta silti välillä hamstraan.. :D
PoistaOnneksi nyt iän myötä ja kaiken elämässä tapahtuneen jälkeen on huomannut, että mikään materia ei korvaa sitä, jos sisälläsi et voi hyvin. Kauniita asioita on toki ihana vieläkin katsoa, mutta se haluaminen on muuttanut muotoaan :) Onni koostuu niin pienistä asioista ❤️
VastaaPoistaEikä kodinkaan todella tarvitse olla täydellinen. Sehän riittää, että se on itselle se paras paikka. Tällä ajatuksella on ainakin omaa kotiaan laittanut :)
Viisaita sanoja, näinhän se on! <3
PoistaVälillä tosiaan vaan haluaa kaikkea, sitten ottaa sen järjen käteen ja jättää päälle puolet hankkimatta. Mun on ollut pakko karsia kommentoimista. Seuraan todella montaa blogia ja kommentoinut jokaiseen juttuun. Nyt olen päättänyt, että jos toinenkaan ei kommentoi minun blogiani koskaan, ei minunkaan aina tarvitse käydä kommentoimassa toisen blogiin. Sitten tunnen huonoa omaatuntoa asiasta.
VastaaPoistaMikäköhän mua vaivaa? Minähän en ehtisi muuta tehdä kuin istua koneella kommentoimassa. Mulla on kuitenkin lapset, mies, työ ja ystävät/sukulaiset, joiden kanssa myös haluan aikaa viettää.
Huh tulipas avautumiskommentti. Ihanaa sunnuntaita!
Itsekin pyrin kyllä aina kommentoimaan jos on tarve, mutta väkisellä en ala kommentoimaan. Jos jokin aihe tai kuva puhuttelee, jätän jälkeni. :)
PoistaNoin se taitaa mennä! :D
VastaaPoista