Sairastuvalta

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, meillä sairastellaan. Flunssa on kaikilla, mies joutui olemaan eilen pois töistäkin ja Helminkin nenä vuotaa ja yskä vaivaa. Itselläni ei ole makuaistiakaan, huomasin sen tuossa kun sain tytön päikkäreille ja aloin syömään suklaapatukkaa niin eihän se maistunut millekään :( hukkaan meni. Jospa tässä kerkiää sairastaa ennenkuin vauva syntyy, parempi siis niin ettei sitten heti tartu pikkuiseen. Vai mitenhän se on kun tuolla masussa on niin onkohan sillä sama pöpö kuin minulla, enpäs tiedä...? 

Eilen täytyi taas piipahtaa neuvolassa. Tänään on rv 38+3, eikä ole mitään tuntemuksia että pienokainen syntyisi ihan lähiviikkoina. Mulla on koko ajan sellainen tunne että yliajalle mennään ja reippaasti... Jotenkin en usko että keho osaa käynnistää itse synnytystä vaan tarttee apua. Johtunee varmaan siitä tuommoset pohdinnat kun silloin se keskenmenokaan ei alkanut itsestään vaan oli keskeytynyt kun huomattiin vasta rv 13 ja piti käynnistää samoilla lääkkeillä kuten Helmin synnytyskin. Tosin silloinhan mulla oli se raskausmyrkytysepäily ja alettiin käynnistellä pari päivää ennen Helmin syntymää. Voihan se toki olla että tällä kertaa menee erilailla, mutta saapa nähdä. Neuvolassa tutkittiin tilanne ja oli siellä jotakin tapahtunut, mutta ei vielä mitään siihen viittaavaa että pian tulisi lähtö. Streptokokkinäyte oli positiivinen eli pitää vissiin vauvalle se antibiootti antaa vai miten se menikään. 

Iskias tai ainakin jokin pirunmoinen kipu on tullut alaselkään vasemmalle puolelle ja kävelenkin kuin pingviini. Täytyy toivoa että se loppuu tai ainakin lievenee synnytyksen jälkeen. Vesijuoksu on ainoa joka tuntuu hyvältä, mutta nyt ei taida enää kannattaa käydä sielläkään ettei tule tulehduksia. Huooh pitkiä ne on nämä viimeiset viikot. Olen kyllä vähän varautunut siihen että syntyy vasta lokakuun puolella.

Kaikenlaiset ajatukset pyörii päässä. Usein ajattelen sitä miten mulla tulee Helmiä niin kova ikävä siellä sairaalassa ja varsinkin jos joutuu pitkään olemaan, jos vauva kellastuu yms yms. Tuollaista jossittelua ja stressaamista pitäisi välttää mutta minkäs teet. Kokeeko Helmi että äiti on hylännyt. Sekin, jos synnytys käynnistyykin itsestään ja vaikka yöllä ja kerkiääkö kukaan tulla Helmin kanssa kun lähdetään miehen kanssa sairaalaan vai pitääkö ottaa mukaan jne. Ja se alkuarki miten suhtautuu vauvaan ja ainiin, tottakai myös se synnytys! Miten se sujuu vai sujuuko mitenkään. Ja se että jaksaako kahden pienen lapsen kanssa lähteä täältä kotoa mihinkään ja kun talvikin tulee jajaja höperöidynkö tänne kotiin vaan. Aaargh, mutta kai tämä loppuraskauden panikointi kuuluu asiaan :D pää tulee kipeäksi jos liikaa miettii.

Kivaa viikonloppua kaikille!