Kun masuun ei kerkeä keskittyä

On kyllä niin erilaista tämä toisen lapsen odottaminen. Helmiä kun odotin, koko ajan tiesin milloin vaihtuu raskausviikko ja googlettelin oireita ym. Nyt oli pakko tarkistaa netissä olevasta raskauslaskurista, millä viikolla olen: rv 18+4. Hentoja hipaisuja on jo tuntunut, mutta kyllä täytyy oikein keskittyä että ne tuntuu. 

Monesti illalla vasta havahtuu silittelemään masua ja tervehtimään asukkia. Nämä päivät menee niin joutuin, että ei vaan aina muista. Helmin kanssa touhutessa ei ole vapaa-ajan ongelmia. Sitten kun minun vapaa-aikani alkaa (miehen tultua töistä) säntään vesijumppailemaan ja ajatukset keskittyy siihen. Välillä kaikki jumppaliikkeet ei tunnu hyvältä, joten vaihdan kevyempiin hyppyihin/pomppuihin. Onneksi vesiliikunta on kuitenkin melko lempeää. Välillä tuntuu sellaista pientä supistelua. 

Kotidopplerikin meiltä edelleen löytyy, mutta eihän sitä muista nyt käyttää. Olenkohan pari kolme kertaa saunomisen yhteydessä kuunnellut sillä sydänääniä. Varmaan jotenkin vaikuttaa tähän "rentoon odotukseen" se, kun lapset tulee niin pienellä ikäerolla. On niin tuoreessa muistissa kaikki. Toki sitä välillä jo miettii tulevaa synnytystä, tuleeko se olemaan yhtä pitkä kuin edellinen ja täytyykö taas käynnistää. Turhahan sitä on tuommosia miettiä, mutta kyllä ne mielessä käy. 

Sellaista pohdintaa tällä kertaa. Viikonloppu on mennyt taas nopeaa, onneksi on vielä tämä sunnuntai. Eilen kävin kaverin kolmikymppisillä ja seurattiin kärpppä-peliä niin että verenpaine nousi. Ja tulihan se mestaruus jälleen pohjoiseen, jee!! 

Pitäisi alkaa Helmille katselemaan lastenistuinta pyörään ja pyöräilykypärää. Olisi mukava lähteä pyöräilemään kevätsäähän koko porukalla, tosin miehen pyöräkin vetelee viimeisiään...rahanmenoa.