Se on joulukuu

Se on tosiaan jo joulukuu. Ei kyllä tunnu siltä kun maa täällä Oulussa on ollut ihan musta, no nyt tänä aamuna ihan pieni lumipeite tuolla oli. Eilen vasta virittelin parit jouluvalot, tai no ne toiset on kirppikseltä löytyneet irralliset pallot. Löysin niihin Tokmannilta vitosella pattereilla toimivan led-valonauhan jonka virittelin pallojen sisään. 

Viime viikolla tuskailin kun ei ole joulukalenteria. Tätini lähetti vauvalle lahjan ja samassa kuoressa oli partiolaisten adventtikalenteri, jonka luukkuja ollaan Helmin kanssa nyt availtu. Kaunis kuvitus kalenterissa, kiitos vaan tätille sinne etelään! 

Tässä pikkuisen tämä teksti takkuaa tai katkeaa kun kokoajan täytyy käydä laittamassa vauvalle tuttia. On ollut yhtä huutoa taas tämä aamupäivä, ja nyt yritän että nukahtaisi. Koitan sanoa itselleni (jos joskus kävisi vielä sellainen ihme että tulisi vauvakuume) että muista nämä huudot... Meni ihan mahottomaksi tämä homma rotarokotteen jälkeen. Tai liekkö johtuu siitä, mutta tuntuu että yhtä huutoa vaan. Vaunuilemassa tai muuten jos ollaan liikkeellä niin taukoaa. No oli eilen illalla jo pitempi pätkä että tyytyväisenä jaksoi katsella ja seurustella, mutta sitten vähän ennen nukkumaanmenoa tuli ihan jäätävä huutokohtaus. Kakan tekeminen oli kipeää, raasu. Olen miettinyt, mikä nämä mahavaivat aiheuttaa? Viikonloppuna oltiin reissussa Kuusamossa, kun V:n isällä oli synttäribileet. Ei löytynyt Kuusamon kaupoista sitä korviketta jota ollaan nyt käytetty (Arlan luomu) vaan piti ottaa Nania. Sitä kokeiltiin aiemmin ja tuntuu että itki enemmän. Reissu meni ihan ookoosti eikä nyt tavallista enemmän itkenyt kun sai Nania, mutta voikohan se maha näin jälkikäteen tulla kipiäksi? Eipä näistä tiedä. Odotan kovasti sitä maagista 3 kk rajaa ja simsalabim, huuto on poissa! Hehheh. Jaksaa jaksaa.

Eilen piipahdin meidän entisessä kodissa kylässä. Tosiaan vähän ennen kuin muutettiin sitä kävi katsomassa mukavan oloinen lapsiperhe, ja meistä tuli ensiksi facebook-kaverit ja nyt jo kyläillään. Hän oli niin sieväksi laittanut kämpän. Oli jännä nähdä miten erinäköinen koko asunto oli, toimivia ideoita joita en itse edes ollut tajunnut. Ja vaikka ovat ihan vasta siihen muuttaneet, oli paikat jo lähes tip top. Tuli mieleen tämä meidän sekamelska jossa ei vieläkään ole kaikki tavarat paikoillaan... Ihan mahtavaa saada äitiseuraa tästä läheltä, ja vieläpä ex-asunnosta jossa niin kovin viihdyin. Asuu tässä meidänkin talossa lapsiperheitä mutta vielä en ole tutustunut, kun ei niitä oikein näe aamupäivisin. Taitavat olla töissä ja hoidossa lapset. Pihapiirissämme on käynyt kova kuhina nyt kuukauden vaihteessa, tosi moni muuttaa pois ja uudet asukkaat sisään. 

Tänään pääsen tukkalääkäriin, jee! Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Mukavaa keskiviikkoa!