lauantai 9. elokuuta 2014

Synnytyskertomus

Ensi viikolla tulee Helmille ikää 2 kk, joten kirjoittelempa nyt muistin aikana synnytyskertomusta tänne kun joku sitä toivoi.

Laskettu aika 6.6. ylittyi, ja seuraavalla viikolla oli normi neuvolakäynti, joka jäi sitten viimeiseksi koska kohonneen verenpaineen ja pääkivun takia laitettiin käymään OYSissa käyrillä ja myös lääkäri tutki ja oli sitä mieltä, että käynnistellään muutaman päivän sisään. Kysyi vain meiltä että olisiko tiistai vai keskiviikko parempi? Otettiin se seuraava päivä eli tiistai, ettei tarvitse niin pitkään jännityksessä elää. Kyllähän silti oli melko jännittyneet fiilikset silloin illalla...

Seuraavana aamuna sitten minä jäin osastolle, mies joutui lähtemään kotiin. Lääkkeillä käynnisteltiin. Ensimmäinen zytotec annettiin eikä siitä tullut vielä mitään tuntemuksia. Mieskin pääsi vierailemaan, ja käytiin kävelyllä ulkona. Lueskelin kirjaa ja surffailin netissä, kun sain toisen tabletin murusen. Siitä alkoi kovemmat supistelut, mutta silti nekään eivät piirtäneet kunnon käyrää siihen piirturiin. Tuntui ne kyllä. Illalla ja yöllä oli tosi kipeä olo, ja kävinkin useaan otteeseen lämpimässä suihkussa, joka hetkellisesti auttoi. Yöksi sain särky- ja unilääkettä, joista ei kyllä ollut mitään apua. Käytännössä en saanut nukuttua kuin korkeintaan tunnin. 

Seuraavana aamuna lääkäri tutki, ja pääsinkin saliin kun paikat oli auki sen verran. Miehelle soittoa että alahan tulla. Siitä se rumba sitten alkoi todenteolla... Kalvot puhkaistiin, mikä ei tuntunut oikeastaan miltään vaikka luulin että sattuu kait se. Suppareita tuli aina tasaisin väliajoin, ilokaasua koitin vedellä mutta ei se mitään auttanut. Sain epiduraalin heti kun halusin, mutta eihän sekään mennyt niinkuin strömsössä... Melkein tunnin yrittivät sitä minulle laittaa, ennenkuin asennonvaihdolla saivat sen menemään oikeaan paikkaan! Aaaargh sitä tuskaa aina kun supistus tuli, kun piti yrittää olla paikallaan ettei nyt ihan mihin sattuu se neula mene. 

Vähän aikaa epiduraali auttoi (ehkä puoli tuntia), mutta sitten kävi kyllä kipeää. Kysyinkin kätilöltä, että eikös tämän pitänyt viedä kivut pois? Vastasi että ei se nyt täysin kivutonta ole epiduraalinkaan kanssa. Mutta kun tuntui että ei se auta yhtään. Annostusta lisättiin mutta ei sekään auttanut kuin hetkellisesti. En tiedä menikö se vieläkään oikeaan paikkaan.

Välillä ultrattiin, ja selvisi että vauva on avotarjonnassa. Olin ihan että just... Ei pitäisi etukäteen lukea mitään synnytysjuttuja, olin nimittäin lukenut että jos tuollaisessa tarjonnassa on niin synnytys on vaikea tms. Nooh rauhoittelivat että voi se vielä kääntyä... sanoivat myös että siksi ei välttämättä tehot riitä epiduraalissa. 

Päivä oli todella pitkä. Radiossa soi Nova, ja me vaan oltiin ja kuunneltiin tai räplättiin puhelimia. Kätilöiden vuoro kerkesi vaihtua 3 kertaa, ja eräs kätilö kysyikin, ollaanko me aina näin rauhallisia :D vaikka olin kipeä, en tosiaankaan huutanut tms, olin melko hiljaa. Lohtu-biisi soi, mies laittoi radiota isommalle. 

Oksitosiinia laitettiin tippumaan että homma vauhdittuisi. Supistukset kovenivat entisestään, ja kun viimeisen kerran vaihtui kätilö oltiin jo melko lähellä H-hetkeä. Hih, Helmi-hetki nyt kun ajattelee :) Final countdown alkoi soimaan radiosta, ja jännitys kävi suuremmaksi. Dindindin, tämähän on kuin elokuvista kun näin jälkikäteen ajattelee :D 

Alakerran tilanne tarkistettiin ja kätilö sanoi että voin alkaa pikkuhiljaa ponnistelemaan. Olin että ai nytkö :D hän kun vielä karkasi jonnekin muualle, piti painaa soittokelloa että tulee takaisin kun sen verran kova paine tuntui. Jos nyt suoraan sanotaan se tuntuu siltä kuin olisi jumalaton kakkoshätä ja yrittäisi pungertaa keilapalloa. Olin ensin että en pysty tähän mutta V ja kätilö hienosti tsemppasi, kätilö sanoikin että "katsoppa Johanna kelloa. Menee alle 15 minuuttia niin tämä on syntynyt." Se loi vähän uskoa itseenikin, ja ponnistusvaihe olikin vain 11 minuuttia. 

Niin syntyi Helmi vähän ennen klo 23 avotarjonnassa raskausviikolla 40+5, 3615 g ja 50 cm täyttä kultaa <3 


Hieno kokemus, vaikka välillä tuntuikin että mihin hittoon sitä on lusikkansa pistänyt kun tällaisessa jamassa on. Synnytystä pelkääville sanoisin, että ei se niiiiin kamalaa ole! Vaikka Helmi syntyikin siinä avotarjonnassa, ei tullut edes repeämiä vaan hyvin kävi ja ponnistusvaihekin oli lyhyt. Siitä selviää. 

Kaikki kätilöt, opiskelija ja muu henkilökunta oli mukavaa porukkaa. Myös osastolla oli osaava henkilökunta, ja minulle sattui mukavat huonekaverit joiden kanssa jutella. 

Itsehän olin sairaalassa jo tiistaista asti, ja päästiin Helmin kanssa pois seuraavana maanantaina kun bilirubiiniarvot oli laskeneet. Sinivalossa joutui siis Helmi olemaan kun oli keltaisuutta. Oli se kamalaa kun ei päässytkään 3 päivän päästä kotiin :( sydäntä särki katsoa, kun pienen jalkapohjasta otettiin verinäytteet josko arvot olisi laskeneet, ja toinen huusi niin hysteerisenä. Mutta voi sitä helpotuksen tunnetta, kun silloin maanantai-iltana oli arvot kohillaan ja päästiin kotiin! Ihana aurinkoinen ilta, mies tuli hakemaan ja käytiin hakemassa mäkkäristä ateriat ja kotiiiiin ja saunaan!

Huomasin vasta myöhemmin, että jo useita vuosia ollut hammaskoruni oli irronnut ja mihin lie hävinnyt :D liekkö synnytyksen aikana sen nielaissut. Missä lie.

1 kommentti:

  1. Onpa sulla mennyt synnytys hyvin, vaikka käynnistäminen on mun kuuleman mukaan usein aika ikävää ja kivuliasta. Ja sulla vielä avotarjontakin! Onneksi kaikki meni hyvin <3

    VastaaPoista