No ufoja! Olen nähnyt niistä taas unia... Lapsuudessa tuli joskus nähtyä telkkarista jotain ufojuttuja ja painajaisiahan niistä sitten näki. Nyt unet on palanneet todentuntuisina, vaikuttaisikohan nämä hormonit asiaan...? Eihän niitä tietenkään ole olemassa mutta... ;)
Olen hieman jäänyt jälkeen siinä blogihaaste-jutussa, mutta otan sieltä aina silloin tällöin poimintoja näihin postauksiin. Eli siellä olit ämä mitä pelkään-kohta.
Karhuista myös näen unia tasaisin väliajoin. Niitä liikkuukin siellä meidän perukoilla oikeasti, ja uni noudattaa aina samaa kaavaa: lähden kävelemään eräälle pikkutielle kotitalon lähelle, ja jonkin aikaa kävelen ja rinteestä alkaa tulemaan karhuja kohti... Paniikki tulee ja lähden juoksemaan vaikkei kyllä kannattaisi. En saakaan askeleita... Joskus tähän uneen yhdistyy se, että nauran niin paljon etten pääse eteenpäin! :D se kyllä toistuu muissakin unissa, tuo nauraminen siis, jos esim. yrittää juosta pakoon jotakin.
Kauhuleffoja en yksin katso. Myös nukkumaan mennessä täytyy tarkistaa, ettei jalat ole sängyn ulkopuolella.... Niistähän voi joku tarttua kiinni, hrrr.
Sodat pelotti lapsena, pelottaa vieläkin. Nyt kun tilanne on melko lähelläkin arvaamaton, hiipii pelko tulevaisuudesta välillä mieleen. Mistä sitä ikinä tietää mitä tapahtuu.
Oikeat pelot varmaan liittyvät läheisten menettämiseen, ja tällä hetkellä myös raskauteen liittyvät pelot ovat pinnalla, kohtukuoleman mahdollisuudet ym. Parempi varmaan kun ei noitakaan miettisi liikaa...
Mitä sinä pelkäät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti