Dekkaritaivas

Olen himolukija. Tässä rakas kirjapäiväkirjani, jota olen pitänyt kesästä 2012 asti: 

Harmittaa, kun en ole aiemmin kirjannut ylös lukemiani teoksia. Päiväkirjassani on lueteltuna tällä hetkellä 83 kirjaa, ja sivuina se tekee 28 996 sivua! (Kyllä, kaivoin äsken laskimen esiin ja laskin sivut, piti pari kertaa aloittaa alusta kun meni sekaisin.)

Dekkarit on parhaita. Pidän kirjoista, jotka menevät suoraan asiaan eikä ole turhia saivarteluja. Juonen täytyy edetä jouhevasti, henkilöitä ei saa olla liikaa tai menee liian sekavaksi. Hyvä dekkari on myös sellainen, ettei sitä saa laskettua käsistään, tosin kotihommat ja muut työt silloin kärsii. Antaa kärsiä, täytyy lukea :D Myös loppuratkaisu on tärkeä, joskus ärsyttää suunnattomasti kun lopussa ei kaikki selviäkään. Silloin varmaan voi käyttää sitä omaa mielikuvitustaan...mutta silti on pääasia että suurin osa palasista on kasassa. Myöskään loppuratkaisua en halua arvata etukäteen, vaikka joskus siinä käykin niin. Alle kokosin joitakin lemppareita:

Nuo Harlan Cobenin kirjat iskivät todenteolla, oikealla Ei sanaakaan! (Tell no one, ei löytynyt suomenkielistä kantta) Aivan mainiota kerrontaa ja ei todellakaan pystynyt laskemaan kädestään.Samanlaiseen koukuttumiseen minut on saanut Camilla Läckbergin kirjat, ah! Jonakin päivänä saatoin ahmia näitä kaksi. Vielä olisi hänenkin tuotannossaan kirjoja joita en ole lukenut. Myös melko uusi (?) kirjailija-pari on Cilla & Rolf Börjlind, joiden kirja Nousuvesi yllätti ja oli mielenkiintoinen ja ihan taidokkaasti kirjoitettu. Täytynee tutustua heidänkin tulevaan tuotantoon tarkemmin.

Nukuttaaaa, tänään pitäisi vielä lukea loppuun Mary Higgins Clarkin Kadonneet vuodet, taitaapa se olla jo pari päivää myöhässä kirjastosta (pikalaina), iik.

Hyvää yötä, iltapalaksi turkinpippurirahkaa: