Puhutaan säästä

Helmikuun 25.2.2014, parkkipaikka lainehtii vedestä

Uskomaton helmikuu. Eräänä iltana satoi kaatamalla vettä. Tänäänkin oli +4 astetta. Etelässä (eli Helsingissä ja siellä päin) on varmaan aina talvet tällaisia, mutta että täällä Oulussakin, huh huh. Helmikuun TÄYTYY olla näillä korkeuksilla luminen ja pakkasta vähintään -20 astetta! Toki siitäkin ihmiset aina valittaa kun on niiiiin kylmä, mutta itse koen kylmäksi vasta yli -30 asteen pakkaset. Ja onhan se pukeutumiskysymys, itse en kyllä aina ole parhaiten varustautunut.. :) muistan eräänkin uudenvuoden aaton jolloin minulla ei ollut tunturissa edes välihousuja jalassa, ja ei ollut edes kylmä :D sen taitaa muistaa pari muutakin. Siis oli minulla päälyhousut toki (hassu sana, kirjoitetaanko se noin?).

Lasten parissa kun työskentelen, ei nämä kelit ole kovin juhlaa. Sisällä ei voi olla koko päivää, kun muuten hyppii seinille niin lapset kuin ohjaajatkin. Liikuntasaliin ei voi mennä, kun se on varattu. Puistoon olisi kiva mennä, mutta voi kun siellä ei ole hiekoitettu pihaa. Mäenlaskuun oli tarkoitus mennä, mutta ei ole tarpeeksi lunta. Metsäretki olisi mukava, mutta siellä sotkeutuu mutaan ja muuhun mönjään. Päädymme siis koulun pihalle, jossa muulloinkin olemme. Piha on vain osittain hiekoitettu, osa lapsista haluaisi mennä jäiseen rinteeseen. Lapset menevät kielloista huolimatta syviin vesilätäköihin, kumppari hörppää vettä eikä tietenkään ole varasukkia mukana repussa. Ah ihanaa. Tällaiset kelit on yleensä huhtikuussa, ei nyt. Millaisethan kelit sitten on? Hyvät puolet on siinä, ettei tarvitse pakkautua michelinmiehen näköiseksi toppavaatteisiin. 

Mielestäni helmikuussa kuuluu olla tällaista:

Kuva otettu helmikuussa 2007. Hyvin pitkälti se onneksi onkin kotopuolessa tuon näköistä. Onneksi ensi viikolla on hiihtoloma, jospa pääsee myös hiihtämään.

Vuoden 2014 äitiyspakkaus

Tätä sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa! Ja nimenomaan monikossa, en todellakaan ollut ainoa joka tätä odotti, keskustelupalstoja kun on seuraillut niin kova kuhina on käynyt siitä miksei äitiyspakkausta ole jo julkistettu jajaja! Eräässäkin ketjussa Kela-Kertulle sateli suorastaan töykeitä kommentteja, vaikka eihän hän asialle mitään voinut.

Ja onhan tämä ihan kiva. Melko poikavoittoiset värit kylläkin, mutta eipä se haittaa.

Toppapukukin nätti, ja tuo Aappa-makuupussi on myös söpöläinen.

Tätä pakkaustahan aletaan jakaa vasta kun entinen on jaettu loppuun. Pakkauksen nähtyäni minulle on ihan sama kumpi pakkaus tulee, eli taidan laittaa hakemuksen vetämään.

Dekkaritaivas

Olen himolukija. Tässä rakas kirjapäiväkirjani, jota olen pitänyt kesästä 2012 asti: 

Harmittaa, kun en ole aiemmin kirjannut ylös lukemiani teoksia. Päiväkirjassani on lueteltuna tällä hetkellä 83 kirjaa, ja sivuina se tekee 28 996 sivua! (Kyllä, kaivoin äsken laskimen esiin ja laskin sivut, piti pari kertaa aloittaa alusta kun meni sekaisin.)

Dekkarit on parhaita. Pidän kirjoista, jotka menevät suoraan asiaan eikä ole turhia saivarteluja. Juonen täytyy edetä jouhevasti, henkilöitä ei saa olla liikaa tai menee liian sekavaksi. Hyvä dekkari on myös sellainen, ettei sitä saa laskettua käsistään, tosin kotihommat ja muut työt silloin kärsii. Antaa kärsiä, täytyy lukea :D Myös loppuratkaisu on tärkeä, joskus ärsyttää suunnattomasti kun lopussa ei kaikki selviäkään. Silloin varmaan voi käyttää sitä omaa mielikuvitustaan...mutta silti on pääasia että suurin osa palasista on kasassa. Myöskään loppuratkaisua en halua arvata etukäteen, vaikka joskus siinä käykin niin. Alle kokosin joitakin lemppareita:

Nuo Harlan Cobenin kirjat iskivät todenteolla, oikealla Ei sanaakaan! (Tell no one, ei löytynyt suomenkielistä kantta) Aivan mainiota kerrontaa ja ei todellakaan pystynyt laskemaan kädestään.Samanlaiseen koukuttumiseen minut on saanut Camilla Läckbergin kirjat, ah! Jonakin päivänä saatoin ahmia näitä kaksi. Vielä olisi hänenkin tuotannossaan kirjoja joita en ole lukenut. Myös melko uusi (?) kirjailija-pari on Cilla & Rolf Börjlind, joiden kirja Nousuvesi yllätti ja oli mielenkiintoinen ja ihan taidokkaasti kirjoitettu. Täytynee tutustua heidänkin tulevaan tuotantoon tarkemmin.

Nukuttaaaa, tänään pitäisi vielä lukea loppuun Mary Higgins Clarkin Kadonneet vuodet, taitaapa se olla jo pari päivää myöhässä kirjastosta (pikalaina), iik.

Hyvää yötä, iltapalaksi turkinpippurirahkaa:

Mihin nämä kaikki mahtuu...

Taas löytöjä. Löydöt teen kahdelta tai kolmelta vakikirppikseltä, ja siellä käynti on aina yhtä terapeuttista. Mukaan ei vaan saisi tarttua niin paljon tavaraa... Ainakaan mieheni mielestä. Eli siis piilotan häneltä nykyiset löytöni ;)

Aivan ihana, 100 % kotimainen tuote (pisteet siitä!), Second chancen Nancy-neulosmekko. Täytyi ihan googlettaa tuo merkki ja katsoa lisää, oli muitakin upeita luomuksia siellä ja taattua kotimaista laatua. Tuotteesta sanottua: Materiaalina ihanan ylellinen tencel (96% lyocell, 4% elastaani) joka viilentää ihoasi kuumalla. Kesää odotellessa siis, sitten testataan tuotteen viilentävyys ;) Hinta kyllä hieman kirpaisi, 10 euroa... Verkkokaupassa näkyy alessa tämän hinta olevan reilu 87 e, normihinta 125 e.

Pitäähän vauvalla Peltorit olla! Hinta huikeat 4 euroa.

Piti tämäkin ostaa, kun vain euron maksoi. Vaaleanpunaisenahan minulla tämä jo onkin.

Aaaaw nämäkin tarttui mukaan, mekko 1,50 e ja tossut 2,50 e.

Ohoh, näyttääpä räikeältä. Carter'sin hellepuku 2,50 e.

Miina&Manu-pipo 1 e, IdaT-pipo 0,50 e.

Ja vielä muumia, 4 e.

Nämäkin tarttui mukaan, iiihanat tumput! 1 e

Tiddidii, tänään rv 25+0!

Pikku pakkanen ulkona, paaaljon parempi kuin se loskakeli. Piipahdin aamulla neuvolassa, seuraillaan niitä verenpaineita vähän tarkemmin. Ihan ok ne oli, 142/78. Antoi sydänterveyskortin johon voin itse merkkailla paineita. Myös toisen ajan sain sokerirasitukseen. Ensimmäisessähän ei mikään arvo noussut yli sallitun, mutta kuulemma pitää vielä tämä toinenkin tehdä. Jotenkin uskon ettei siinäkään mitään hälyttävää ole, mutta testatkoon. Sain myös laput joissa oli synnytysvalmennusasiaa ja paikat missä ne on. Saapa nähdä mennäänkö, toisaalta voisi käydäkin mutta toisaalta ei haluttaisi mennä yhtään. Katsotaan.

Ripsienpidennykseni vetelevät viimeisiään, tällainen harakanvarvasripsi täällä tänään, älkää ihmetelkö jos näette minua kylillä ja on ripset poskilla...annan niiden loppujen irtoilla ihan itsekseen, sen enempää repimättä niitä kun en jaksa enkä raski käydä huollossa.

Vau-kirjan ilmainen pakettikin tuli postissa :)

Tänään tiedossa työpäivän jälkeen Ei kiitos-leffaa ja syöntiä tyttöjen kanssa, huomenna kuudennen kummilapsen ristiäisiin. Mukavaa viikonloppua allihuuppa! :)

Tugga-asiaa

Heti etukäteen, sori kun pärstäni on pääosassa tässä postauksessani, tai ei se oikeastaan ole pärstä, vaan hiukset. Lukuisia ja taas lukuisia käsittelyjä on minunkin kuontaloni kestänyt. Miksen ole ollut tyytyväinen hiuksiini? Olen kyllä ehkä ollut, mutta en tarpeeksi pitkään kun on mallia tai väriä tai tyyliä pitänyt muuttaa. Tässäpä muutama tyyli vuosilta 2003-2014:

Hiukseni eivät ole olleet koskaan tooosi lyhyet (paitsi lapsena kun siskoni tahallaan leikkasi minulle usein polkkatukan vaikka kielsin, sitten olin ihan hiilenä :D) vaan kasvaneet ihan kivasti, välillä tasoittaen. En käsitellyt niitä kuin vasta yläasteella, olisiko ollut ysiluokalla ensimmäisen kerran. Lukioaikoina ne vaalenivat entisestään, sen jälkeen on tullut kokeiltua lähes mustaa, osittain punaista, mustavalkoista, ruskeaa, hiustenpidennyksiä, pikkulettejä... Ja aina kun värjään tummaksi, haluan palata takaisin vaaleaan eli omaan väriini. Aina, kun olen vaalea, haluan sittenkin jotain muutosta, olisiko tummat sittenkin paremmat? Hovikampaajani on siskoni Sussu, joka on tehnyt päähäni erinäisiä harjoituksia... Ne ovat kyllä onnistuneet, ellen ole sitten itse jotenkin sössinyt. Kuten kävi tämän pehkon kanssa:

Ensimmäinen hiustenpidennykseni. Hiukset tilattiin eBaysta, seassa mustaa. Kyseessä oli sinettipidennys, eli kynsisinetit kuumennetaan omaan hiukseen kiinni kolvilla. Lopputuloksesta tuli ihan hieno. Sitten olin hieman huoleton enkä jaksanut hoitaa hiuksia kuten olisi pitänyt. Selvitin itse hiukset kyllä joka ilta, mutta sinettikohdat jäivät hoitamatta. Lopputulos oli se, että muutaman viikon (vai parin kuukauden?) päästä hiukset olivat niin vanuttuneet juuresta että Sussun täytyi sukkapuikolla (!) repiä auki takkutukkaani :D kuulostaa varmaan vähän hölmöltä, mutta eipä parempaa asetta siihen hommaan ollut silloin saatavilla kun se näki mitä olen saanut aikaan... Olin varma, että kaikki hiukseni tippuvat päästäni, mutta ihmeen vähillä vaurioilla kyllä selvittiin. Huh. 

Tässä toinen hiustenpidennyskokeilu, tällä kertaa teippipidennys:

Tuohon tyyliin taisin olla jopa melko pitkään tyytyväinen, voin toki muistaa väärin...

Olisikohan jonkun aikaa noiden hiusten jälkeen ollut tämä vaihe:

Halusin toki vaaleat hiukset takaisin, mutta että ihan noin valkoiset? Hmm sitä varmaan kuitenkin toivoinkin, ja Sussu sai loihdittua tuon sävyn minulle. Ongelma noin vaalean tukan kanssa on vain se, kun ihoni on punaiseen taipuvainen niin näyttää vieläkin punaisemmalta. Mutta silti se piti saada!

Pikkuletit... Ehkä vähän teinit, en taida enää ottaa? Toisaalta, kivan huolettomat ainakin kesällä (vaikka päänahka kutiaakin ja letit painaa varsinkin kasteltuna tonnin):

Ensimmäisessä kuvassa vaaleat, olisiko ollut vuosi 2004 tai 2005, ja toisessa kuvassa tummat ja kiva vaalea juurikasvu puskee läpi (myös ikää ja kiloja tullut reippaasti lisää) vuonna 2010.

Oikeassa kampaamossa olen käynyt vasta aikuisiällä, koska Sussu on pitänyt huolen kuontalostani. Olen välillä ihmetellyt, miten hiukseni eivät ole pahemmin kärsineet useista värjäyksistä huolimatta. Toki on ollut kunnon hamppulatva-kausia, mutta niistä on selvitty. Viimeksi juuri ennen tietoa raskaudesta värjäsin vaaleaksi, tai no mikä lie sävyn kirkastus se oli.

Vuosiin mahtuu tosiaan paljon kokeiluja eikä niistä enää sen enempää, mutta nyt olen melkein vakaasti sitä mieltä, että hiuksiini ei kajota, ainakaan värjäämällä. Raskaana kun olen, en uskalla edes värjäyttää päätäni, vaikka kaipa se ihan turvallista olisi...mutta en silti uskalla. Olen tyytyväinen, kun hiukseni ovat nyt paksuuntuneet, ja oma väri on tullut vähän kuin liukuvärjättynä sulautuen vanhaan värjättyyn hiukseen kiinni... :D pientä selittelyn makua, mutta niin se on. Olen kyllä kuullut ihan riittämiin, että sitten imetyksen ym myötä ne tipahtelee pois ;)

Nykyhetki kivasti pipon alla piilossa:

Näillä mennään.

Ensimmäinen arvonta!

No niin, ensimmäisen arvonnan aika. Arvonnan voittaja saa palkinnoksi Arabian Hattivatti-kulhon ja Finlaysonin Merimuumi-tyynyliinan, somassa muumipussukassa tietty :) tuotteet ovat itse ostamiani, kyseessä ei siis ole blogiyhteistyö.

Arvonnan säännöt:

Liity blogini lukijaksi painamalla oikealla näkyvää Liity tähän sivustoon-painiketta. Toisen arvan saat, jos jätät myös kommentin, mistä haluaisit lukea blogissani, mitkä olisivat kiinnostavia aiheita? Jos olet jo blogini julkinen lukija, olet automaattisesti mukana arvonnassa.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 28.2.2014 klo 18.00.

Onnea arvontaan! <3

Lapsuuden kirja-aarteet

Olen aina tykännyt lukea kirjoja, ja minulle on myös luettu niitä paljon lapsena. Yksi suosikeistani olivat Maikki Harjanteen Minttu-kirjat, taisin jopa oppia lukemaan näiden avulla (Aku Ankan ohella).

Oiii Pirkko Koskimiehen Pupu Tupunat oli myös parhaita!

Kuvissa näkyy uutena painoksena olevat Pupu Tupunat, haluaisin itselleni niitä vanhoja. Muutama minulla onkin, tosin melko huonossa kunnossa.

Voi että, olin jo melkein unohtanut Otto-nallen mutta sehän oli myös yksi suosikeistani!

Myös Rasmus Nallea tuli luettua, näitäkin saa uusina painoksina:

...heheheh, sori, pakko laittaa tämä xD

No joo, aamunaurut...jatketaampas. Myös nämä Aino-kirjat ovat jääneet elävästi mieleeni:

Aku Ankka on meidän perheelle tullut jo 31 vuotta, ja tulee edelleen. Olenkin ollut myös Disney-fani, keräilin lapsena julisteita ja kaikkea krääsää. Carl Barks ja Don Rosa ovat mielestäni parhaat sarjakuva-piirtäjät, ja heidän tuotantoaan löytyykin kodista melko paljon.

Siinäpä oli muutama lempparini lapsuudesta, ja nuo Aku Ankat toki menee nyt aikuisenakin. Toiveissa olisi, että löytyisi nuo varhaislapsuuden aarteet (Pupu Tupunat, Ainot, Mintut) myös tulevalle tipuselle luettavaksi. Täytynee pitää silmät auki kirppiksillä ja divareissa. 

Olen huomannut, että nykylapset eivät lue enää niin paljon kirjoja, kun on kaikenmaailman muut virikkeet, älypuhelimista lähtien. Se on aika surullista... Toivon kuitenkin, että vanhemmat lukevat lapsilleen, ainakin sen iltasadun.

Kun uni ei tuu...

...tai no tuleehan se toki mutta kun se loppuu kesken! Tämä on raivostuttavaa, jo aamuyöllä alkaa pyöriminen sängyssä ja mietiskely lukisinko vaikka kirjaa vai mitä tekisin. Alkaako keho valmistautua jo nyt tuleviin yöherätyksiin tai no kokonaisvaltaiseen valvomiseen vauvan kanssa...? Olen päässyt helpolla koko raskauden tähän asti, en ole kertaakaan oksentanut eikä ole edes ollut kuin todella lievää pahoinvointia. Tiedän että olen onnekas kun olen selvinnyt (ainakin tähän asti) niin vähillä vaivoilla, mutta kyllä univelka on tympeää. 

Muitakin kremppoja on ilmennyt. Virtsankarkailusta tuskin haluatte lukea :D mutta on tässä tullut sairastettua ja sen takia joutunut olemaan poissa töistä. Ensin oli flunssa ja siitä kai jälkitautina tuli sylkirauhastulehdus! En ollut ikinä aiemmin kuullut että tuollainenkin on. Olihan se kipeä!!! Lääkäri määräsi siihen 10 päivän antibioottikuurin jonka vedin pitkin hampain, koska en mielelläni syö lääkkeitä mutta pakko oli tuossa tilanteessa, myös Panadol fortea meni, oli niin kovat ne tuskat tuolla posken/korvan/kaulan alueella ja pää näytti jalkapallolta, niin turvonnut se oli. Mutta siitä selvisi.

Tänään rv 23+3. Maha on kasvanut jonkin verran, silti odotan että milloin siitä tulee semmoinen ihana kiinteä pyöreä pallero, nyt se on vasta semmonen löllerö kun on tuota vararavintoa... Jospa se siitä. Neuvolassa kävin viime viikolla, sai raskaustodistuksen joten niitä kelan tukia voi hakea. Vielä kyllä hieman panttailen hakemisessa koska haluan nähdä millainen on uusi äitiyspakkaus. Todennäköisesti en kerkeä sitä saada, mutta noo. Pääasia toki on että saa jonkin pakkauksen, ihana hakea se ja hypistellä <3 mutta olisihan se toki mukava saada saman vuoden pakkaus kuin vauvan syntymävuosi. Mutta en valita siitä sen enempää, käypi kumpi pakkaus tahansa. Ompahan sitten ehkä sama pakkaus kuin Britannian Georgella ;)

Verenpaine oli koholla ja sitä täytyy seurailla, uusi aikakin varattiin jo aikaisemmin. Olisi hyvä olla se oma mittari, mutta kun ei ole...

Minulla oli Me&I-kutsut keskiviikkona, uusi mallisto! Odotin ehkä enemmän, en niin paljon tykännyt tästä mallistosta. Itselleni ostin siis vain nämä:

Everyday-yogapantsit joita minulla on jo neljässä eri värissä (velouria ne muut) ja onhan ne niin mukavat jalassa että! Saapa nähdä onko tämä matsku yhtä mukavaa näissä housuissa.

Pikku tipuselle en tilannut tällä kertaa mitään kun nuo kaapit muutenkin pursuaa meandia ja muuta, mutta äitini tilasi tämän ihanan setin:

On kyllä mielestäni söppänät :D

Pipot oli mallistossa taas ihan jees, äiti tilasi nämä, joista ehkä pöllin tuon kleinari-pipon:

Niin ja emännänlahjaksi valitsin siili-tyynynpäällisen:

Oli kivat kutsut, esittelijä Heini on mahtava tyyppi ja oli meillä mukavat vieraat <3 

Tulppaanit vinksallaan.

Kylläpä tulee tekstiä, onkin ollut vähän hiljaiseloa kun ei ole jaksanut edes kirjoittaa nuiden sairastelujen vuoksi ja on ollut myös vähän lorvikatarri... Viikonloppuna saatiin kyllä paljon aikaiseksi: saunanpesu, kaappien järjestelyä ja jääkaapin totaalinen siivous ja pesu (se olikin jo vähän kuin pommin jäljiltä...)! Ja rakkaani osti minulle ruusuja :P

Ei meillä liikoja tuollain hempeillä, mutta kiva saada välillä piristystä.

Mutta nyt täytyy alkaa pukemaan ja töihintöihin...mukavaa viikkoa!