Silmien laserleikkaus

Tähän viikkoon on mahtunut paaaaljon. Yhtenä yönä Helmi valvotti niin, että tuli yön pimeinä tunteina jo leikisti (oikeesti) mieleen pitääkö tässä erota että saisi nukkua joka toisen viikonlopun rauhassa. Oli melko psykedeelistä mennä töihin reippaan tunnin mittaisten yöunien jälkeen, hohohoo. Melkein nauratti. Jälkeenpäin tuli hävettyä ajatuksia, kun eihän tuo meillä ihan jokaöistä hommaa ole. Kyllä se vähäinenkin unenpuute vaan silti niin kirpaisee.

Opiskeluhommat on olleet taas mielessä, ja hainkin OAMKiin toimintaterapialinjalle. Nykyäänhän ei itse pääsykokeeseen enää valita koulumenestyksen perusteella, vaan jokainen lähtee samalta viivalta. Tein siis torstai-aamuna SOTELI-esivalintakokeen, ja olihan se vaikea. Kokeeseen varattu 90 minuuttia ei millään riittänyt, loput kysymykset meni ihan arvatessa. Saa nähdä kuinka käy. Osalla meistä hakijoista oli facessa sellainen lukupiiri, ja lähes kaikki pitivät koetta todella vaikeana. Jos tuosta pääsee jatkoon, on vuorossa ne "viralliset" pääsykokeet tässä keväämmällä. 

Tällä viikolla on toteutunut yksi iso, pitkään harkittu unelma. Kävin maanantaina silmien esitarkistuksessa Terveystalolla, päämääränä siis silmien laserleikkaus. Asia on ollut mielessä useita vuosia, lasit kun ovat haitanneet elämää mm. huurustumalla harrastuksissa ja piilareita en ole koskaan oppinut käyttämään. Minullahan ei mikään superhuono näkö ollut, toisessa silmässä noin -2 ja olikohan toisessa jotain -0.75 mutta kyllä lasit täytyi olla jos ajoi autoa ym. Kaikki oli tarkistuksessa hyvin, lähinnä siellä katsottiin onko sarveiskalvo tarpeeksi paksu jotta pystytään leikkaamaan. Päädyimme siihen uusimpaan, smile-tekniikkaan jossa silmään kajotaan mahdollisimman vähän.

Leikkauspäiväksi sovittiin perjantai. Alkoihan se jännittämään, tuli jo toinen uneton yö siis. Mietin jo että kyllä kai sitä laseilla vielä pärjää, skippaanko koko homman... Vaan ei kait se auttanut, mentävä oli perjantaiaamuna. Kauhusta jäykkänä saavuin paikalle vähän liiankin aikaisin, jännityksessä minuutit matelee. Sanoin hoitajalle että jännittää melkein enemmän kuin synnytys. Sain siinä yhden diapamin että pahin jännitys laukeaa, ei kuulemma liian tokkurassa saanut olla. 

Taas odottelua. Viimein lääkäri otti minut huoneeseen ja selitti mitä tulee tapahtumaan, hän painotti että jos katse harhailee toimenpide keskeytyy ja uudestaan voidaan yrittää parin kuukauden päästä. Nice. Jännitys ei ainakaan helpottanut. Minulla on aina myös ollut hankala käyttää kaikenmaailman silmätippoja, äiti ja sisko ainakin tietää tämän... Siinä kun tuli niiden puuduttavien tippojen laiton aika puristin silmiä vaistomaisesti kiinni ja lääkäri sanoi että "tiedäthän että mikäli silmät ei pysy auki ei voida leikkausta tehdä". Hell yeah, mietin jo että tuleeko siitä mitään.

Eikait siinä, taas vähän odottelua, silmäluomet tuntui jotenkin puudutetuilta ja oli aika mennä sisään itse toimenpidehuoneeseen. Päähän laitettiin se hiussuoja, sitten kävin makaamaan sinne leikkauspöydälle ja pää tuli tukevasti kiinni sellaiseen koloon. Lääkäri hienosti taas painotti että täysin liikkumatta ja ainoastaan hän puhuu. Se oli menoa, mietin. Silmäluomet teipattiin ja taidettiin siinä laittaa se luomenlevitinkin, iyyy. Laser lähestyi ensimmäistä leikattavaa silmää kohti, kuulin kun laitteesta kuului jotain "section on" ja piti tuijottaa liikkumatta valoa kohti. Mietin mielessä mukavia asioita, ah sitäkin ihanaa hellepäivää eräällä rannalla kun Helmi oli vasta syntynyt. "Kesäkesäkesä" hoin mielessä, kunnon itsensä psyykkausta! Itse laserointi ei kestänyt kuin jotain 20 sekuntia, sitten alkoi lääkärin työ. Hän poisti lentikkelin eli käsitin sen niin, että se on se miinusnäön aiheuttava juttu. Se kesti hieman pidempään eikä tuntunut oikein miltään. Tuli jo melkein helpottunut olo, kun oli toisen silmän vuoro. Katse meinasi vähän harhailla, mutta lääkäri panotti taas että täysin liikkumatta. Hienosti meni sekin. Lopuksi pistettiin taas tippoja eli se inhottavin osuus minulle, nyt en vaan voinut räpytellä kun luomet oli teipattu. Ohi oli, jes!! Hoitaja antoi 800 buranan. Piti odotella käytävällä noin puolisen tuntia, näkö oli sumea ja "hienot" aurinkolasit päässä. Lääkäri tsekkasi vielä ennen kotiutusta että kaikki oli ok. 

Mies haki minut ja pääsin päikkäreille kotiin. Näkö oli melko sumea, mutta iltaa kohti aloin nähdä melko kauas jo hyvin. Lähelle kun katsoi oli tosi sumea näkö, mietinkin että onko se normaalia. Niitä hassuja laseja pidin koko leikkauspäivän ajan ja täytyisi pitää vielä kolme yötä sen jälkeenkin, mutta viime yönäkään ne ei pysynyt päässä. Täytyy koittaa olla hinkkaamatta silmiä. Viikkoon ei saa myöskään "hikeentyä" eli harrastaa raskasta liikuntaa, ei myöskään saunoa eikä meikata. Edelleen vaikeinta on se silmätippojen laitto, ensinnäkin täytyy tipauttaa antibioottia useita kertoja päivässä ja sen jälkeen kostutustippoja. Ehkä minä vielä opin senkin kunnolla, nyt on jo hieman edistystä tapahtunut.

Nyt kaksi päivää leikkauksen jälkeen näkee jo lähellekin melko hyvin. Ajoin eilen jo ekaa kertaa autoakin ilman laseja, jes! Aurinkolaseja metsästin, Ray-Banit olisi ihanteelliset vaan ei löytynyt mieluisassa värissä. Iltalenkin aikaan Tokmannilta löytyi alle vitosella ihan semit lasit, jos sitä säästäisi niissä...

Niin, kaikilla tietenkin kiinnostaa paljonko leikkauksella on hintaa. Se vähän riippuu maksaako kerralla vai ottaako rahoituksen niinkuin minä. Nyt oli joku huhtikuun tarjous että smile-tekniikalla molemmat silmät 3200 plus siihen tulee vielä esitutkimus n. 200 e ja silmätipat maksoi minulla yli 40 e, kaikki tarkistuskäynnit jne. Rahoituksella noin 4000 e karkeasti arvioiden. Kannattiko? Kyllä, ainakin nyt parin päivän kokemuksella. Näkö tästä kuulemma vielä noin puolen vuoden aikana paranee. 

Kuva täältä