Tarina kuvan takana, osa 1

Ajattelin aloittaa uuden postaussarjan, jossa esittelen yhden ottamani kuvan ja tarinan sen takana. Mielenkiintoista käydä läpi vanhoja ja uudempiakin kuvia, varsinkin kun joka katselukerralla huomaa niissä jotakin jota ei ole aiemmin hoksannut. Niin kävi myös tämän kuvan kohdalla.

Oli kesäkuu. Olin kotipaikkakunnallani kesätöissä ja vietin öitä kotikotonani. Olin myös raskaana, melko alussa mutta jo sen verran että varovaisen onnellisia mieheni kanssa asiasta oltiin. Eräänä  koleana iltana äiti tuli ulkoa sisälle ja kertoi nähneensä hieman kohmeessa olevan "keijun" lentävän lähimetsässä ja sitähän meillä piti mennä kuvaamaan uudella kameralla. Kyseessä oli kaunis neidonkorento, joka tovi aikaa viipyi tuossa meidän ihasteltavana. Lähdettiin jo pois kun se vieläkin oli siinä. Myöhemmin kävin vielä katsomassa mutta keiju oli lentänyt pois, mennyt menojaan kai. Oli jotenkin satumainen hetki kuvata sitä, ja innoissaan odotin että saan laitettua kuvat koneelle. 

Otoksia tuli otettua monta, mutta tuo oli mielestäni kaunein. Palasin kesän mittaan monesti tuohon kuvaan, sen väreihin ja tunnelmaan. 

Heinäkuussa meidän oli aika mennä ensimmäiseen kunnalliseen ultraan. Olimme jo aiemmin käyneet yksityisellä äitiysneuvolassa ja nähneet kuvaruudulla pienen sydämen sykkeen. Jotenkin oli vaan outo fiilis, että kaikki ei ole hyvin. Eikä ollutkaan, ultrassa selvisi että kyseessä oli keskeytynyt keskenmeno. 

Myöhemmin ajattelin, että tuo keiju ehkä oli se pienokainen, joka halusi tulla näyttäytymään. Ajallisesti tuo kuvan otto sattui niihin aikoihin, kun raskaus on mahdollisesti kuulemma pysähtynyt. 

Viime viikolla kun katsoin kuvaa uudestaan, huomasin päivämäärän. Se on otettu 11.6.2013, tasan vuosi ennen Helmin syntymää. Jokin merkitys? Ehkä. Kenties tuo keiju halusi tulla kertomaan, että tasan vuoden päästä syntyy ihana pieni esikoisemme. 

Hieman syvällisempi postaus näiden kevyempien aiheiden keskelle, mutta halusin saada tämän tallennettua blogiini.