Miten on vuosi mennyt

Pieni vielä

Sitähän sanotaan, että se vauvavuosi hurahtaa aivan todella nopeaa ohi. No niinhän se on, tuntuu että synnytys oli ihan vasta! Aikalailla tasan näihin kellonaikoihin oli jännät paikat, kun pienokainen päätti tulla maailmaan. Pitkä oli se koitos, kun piti käynnistellä jne. Synnytyskertomus löytyykin täältä, joten en nyt palaa siihen sen enempää.

Miten on tämä vauvavuosi sitten mennyt? On ollut ihmeellistä seurata pienen ihmisen kasvua, ja tuntuu että joka viikko tulee jokin uusi juttu mitä opitaan. Voin kyllä sanoa, että ensimmäisten kuukausien aikana välillä tuntui, että aika kuluu niiiin hitaasti ja että eikö se jo kasva vähän isommaksi että oppisi kommunikoimaan jne. Ne oli lähiinnä niitä itkuisia iltoja, jolloin taisi olla masuvaivoja jne ja piti kannella ympäri kämppää. Ei meillä koliikkia ollut, mutta lähes jokailtaista itkua kuitenkin joka kesti aina jonkin aikaa. Kyllä siinä tilanteessa jo mietti lämmöllä niitä joille koliikki sattuu, on se varmasti rankkaa! Se tunne kun ei tiedä mikä pienellä on hätänä eikä oikein mikään lohduttelu auta. Niinä hetkinä toivoi että osaisitpa jo puhua ja ilmaista itseäsi niin että ymmärrän. Äkkiä kuitenkin päästiin siitäkin vaiheesta ohi. Vaiheitahan ne on, se on tosiasia. Tuoreesta äidistä ne vaiheet vaan saattaa kestää ikuisuuden, mutta tulee se hetki kun siitä selviää.

Ensimmäiseen puoleen vuoteen nukuttiin pienissä pätkissä, ja oli se toki rankkaa. Noin 7 kuukauden kieppeillä kokeiltiin hellää unikoulua, ei sitä rankinta huudatusta vaan jotain siltä väliltä. Se tepsi jo parissa yössä, ja yksi ratkaiseva tekijä parempiin öihin oli se kun siirsimme Helmin omaan huoneeseen. Minä olen niin kova puhumaan ja ääntelemään unissaan (ja mieskin kuorsaa) että vauva varmasti heräsi niihin ääniin eikä päässyt takaisin uneen. Meillä siis toimi se, en tiedä toimiiko kaikilla, mutta kuulemani mukaan moni on tehnyt näin ja yöt on parantuneet. Osa ei raski näin tehdä, joillekin esim. perhepeti on paras mutta meille se ei kyllä ollut edes vaihtoehto. Pelkäisin kokoajan että jompikumpi pyörähtää vauvan päälle eikä siinä kyllä itse saa nukuttua ollenkaan kun niin huolettaa. 

Helmi pysyi ensimmäisenä vuotenaan melko terveenä. Syysloman aikoihin oli pientä kuumetta ja flunssaa, ja nyt keväällä myös mutta ei sen isompia juttuja ole vielä ollut. 

Ja se vauvakirjan täyttö, aaargh! On unohtunut nyt viime kuukausina ihan tyystin. Monena iltana sitä miettii että nyt istun alas ja kirjoitan siihen, mutta sitten se unohtuu! Harmi, täytyy luntata täältä blogista jos löytyisi merkintöjä esim. kääntymisistä jne :) ensimmäisen hampaan tulon kyllä muistan, se kun puhkesi jouluaattona :D nyt hampaita löytyy suusta jo kahdeksan. Täytynee varata jo se hammaslääkäriaika, tai no hoitaja sen taitaa tehdä.

Kävelee tukea vasten, välillä tosin vähän laiskasti kun konttaaminenkin on kivaa. Kovasti kyllä harjoitellaan. Sanoja tapaillaan, peili ja äiti aikalailla sieltä tulee ja pöö on myös kova juttu. Ihanaa se taaperokieli! Hyvin syö, isot annokset aamu-ja iltapuuroa ja 2-3 kertaa muuta ruokaa. Vettä vaan ei meinaa millään juoda, ei nokkamukista eikä tuttipullosta. Mitenhän saisi juomaan enemmän vettä? Neuvolassa sanottiin että täytyy vähän lantrata maitoon sitä vettä niin jospa tottuisi. Olen yrittänyt tarjota myös ihan tavallisesta mukista vaan ehei, pyrrää kaiken pois. 

Tänään oli neuvola, ja kaksi rokotetta pistettiin. Kolmas laitetaan sitten heinäkuun alussa, samalla kertaa oman neuvolani kanssa. Tuo ihan sen takia, kun se MPR kuulemma voi sen kuumeen nostaa viikon parin päästä ja vietetään tässä Helmin synttäreitä vloppuna ja juhannuskin kolkuttelee ovelle jo ensi viikolla, niin samapa se on laittaa myöhemminkin. Mietin myös millainen kemikaalicocktail niistä kaikista kolmesta kerralla tulee. Rokotteiden laitto sujui hyvin, ainoastaan piston aikana pääsi itku mutta nopeasti rauhoittui. Reipas <3 pituutta on 77,5 cm ja painoa n. 10,3 kg. Hieman hidastunut tuo painontulo nyt kun liikkuu enemmän.

Neukkutäti ihmetteli taas, miten Helmi niin rauhallisesti jaksoi istua rattaissa sillä aikaa kun minua (tai no siis masuvauvaa) tutkittiin. Viime kerralla oli sama homma, sanoi että ei kukaan lähes 1-vuotias noin rauhallisesti ikinä ole hänen aikanaan antanut äitiä tutkia vaan märy on päässyt :D On Helmi aina ollut melko rauhallinen vauva, mutta kyllä sitä temperamenttiakin löytyy. Varsinkin nykyisin alkaa jo pientä uhmaa tulla, tai no sellaista rajojen kokeilua. Ja vieläkin on niin malttamton, että kun näkee maitopullon alkaa hokemaan mamma mamma ja ei millään meinaa malttaa että saa sen pullon, hassu :) 

Ihana vuosi on kyllä ollut, ja tästä se lähtee taaperon kasvatus. Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan, toinen pienokainen potkii masussa ja toinen tuhisee tuolla sängyssään... :)