Liian laiska äidiksi

Joskus ajattelin. olenko ehkä liian laiska tai mukavuudenhaluinen äidiksi. Kun ei olekaan enää vastuussa pelkästään itsestään, vaan myös pienestä ihmistaimesta. Ei pääse spontaanisti noin vain minne haluaa, vaikkapa ihan ex tempore jonnekin lomamatkalle jonne kaverit houkuttelee. Ei voi tuntitolkulla katsella läppäriltä koukuttavaa sarjaa tai lukea koko päivää kirjaa josta ei malttaisi kääntää katsettaan. Olla ihan rauhassa ja yksin. Osaisiko sitä edes enää?

Kirjoittaja tykkää edelleen laiskotella, kuva tosin jo muutaman vuoden takaa

Omasta mielestäni meillä kyllä menee hyvin. Vauvanhoito on sellaista "rutiinia" joka kuuluu asiaan, eikä sitä sillain ajattele. Hengähdystaukojakin minulla on mukavasti, onhan meitä sentään kaksi vanhempaa. Ja vauvan päiväunet hyödynnän tehokkaasti bloggailuun ja esimerkiksi siihen kirjan lukemiseen, siivota kerkeää myöhemminkin. Heh, tuo siivousasia on sellainen josta monesti saa lukea että kun tulee perheenlisäystä, siivouslaiskakin ihminen muuttuu oikeaksi kodin hengettäreksi. Noup! Meillä pakolliset siivoukset hoidetaan, ei haittaa jos on muutama päivä imuroimatta. Toki nyt ollaan vähän tarkempia kun Helmi pääsee joka paikkaan ja työntää suuhun kaikki muruset, mutta pitäähän vauvan antaa tutkimusmatkailla. Pyykitkin kasautuu ihan entiseen malliin lipaston päälle, nostelee sitten kaappiin kun muistaa tai on vieraita tulossa. Häpeällisiä tunnustuksia mutta niin se vain on ;)

Kyllähän se äitiys muuttaa ihmistä. Sitä oppii myös arvostamaan ihan erilailla niitä arjen pieniä iloja ja sitä omaa aikaa, olisikin sitä sitten vain hetki.

Toisaalta, onko niissä tuntikausien tv-maratooneissa edes mitään järkeä...?

Rauhallinen viikonloppu

On ollut mukavan rento viikonloppu, ilman pakkoa tehdä mitään erityistä.  Ei sitä aina jaksa höyrytä menemään, vaan välillä on mukava viettää perheen kesken aikaa, ihan vaikka löhötä sohvalla tai katsoa telkkaria. Vaunulenkkeilty ollaan, ja olen käynyt vesijumpassa. Herkuteltukin pikkuisen, leivoin eilen gluteenitonta omenapiirakkaa, mmm. Tortilloja myös tehtiin eilen, namm nekin. Tavallisia jutskia. Ihana arki-viikonloppu. 

Saa nähdä milloin tuo pienokainen nousee jaloilleen, välillä jo vähän siltä tuntuu. Vielä ei nouse tukea vasten, mutta kovasti yritystä on siihen suuntaan. Uusia juttuja on myös vilkutus, se on kyllä söpöä! 

Helmi  vilkuttaa varjolle

Auringonpimennys ja Aarrekidin ihanuuksia

Aurinko tuolla pimenee paraikaa. Helmi onneksi nukkuu päikkäreitä, pimennysverhotussa huoneessa. Itse odottelen että aikaa hiemana kuluu ja pimenee enemmän, sitten voisi uskaltautua ottamaan pari kuvaa, ihan kännykällä. Kameralla ei uskalla ettei hajoa kun ei ole sellaisia suodattimia siinä. 

Helmiä olen täällä kuvaillut, kun Aarrekidiltä tuli aivan silmiä hiveleviä uutuuksia meille! Tosi kauniit kuosit. Itseäni miellyttää varsinkin tuossa aarremetsä-kuosissa olevat yksityiskohdat. Tulee ihan mieleen lapsuuden satukirjat, joita oli ihana selailla. Ne ovat myös 100 % luomupuuvillaa, joten myös hyvän tuntuisia iholla. 

Huppari ja legginsit, alla  olevassa kuvassa myös samaa sarjaa oleva pipo ja kiva raitapaita, joka löytyy täältä

Tykkään myös siitä, kun näitä vaatteita on helppo yhdistellä muihin. Esim. yksiväriset mintun tai korallin väriset legginsit näyttäisi superhyvältä hupparin kanssa... ;)

Aarrekid tarjoaa lukijoilleni ilmaiset postikulut koodilla ARJENMILJONÄÄRI

Koodi on voimassa kolme päivää, joten nyt shoppailemaan ihanuuksia kun säästää postikulut :)

Mamma kuntoon!

Jokin aika sitten huomasin (kiitos serkkuni Mian!) Facebookissa ilmoituksen jossa haettiin äitibloggaajia testaamaan Bodycampin Fit Mom+lastenruokavalmennusta. Sain sähköpostin jossa kerrottiin että minut oli valittu mukaan, jee! 

Erityisesti tässä valmennuksessa minua kiinnostaa se, kun minulle räätälöidään ravinto-ohjelma ja myös Helmin ruokiin saa uusia reseptejä ja vinkkejä. Odotan myös kovasti treeniohjeita. Tällä hetkellähän käyn zumbassa ja vesijumpassa, sen lisäksi lähes päivittäiset vaunulenkit. Ohjelmassa taitaa olla sekä koti- että saliohjeet, saa nähdä vaihdanko vesijumpan saliin.

Cambridget lopetin kun kuulin, että olen raskaana. Olisi niitä saanut tiettyyn pisteeseen asti syödä raskaanakin, mutta itse haluan nyt raskauden aikana noudattaa tuoretta terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Valmennus alkaa huomenna, joten odotan jo innolla ohjeita. Minulle räätälöidään hieman erilainen ohjelma, koska olen raskaana. 

Valmennuksen voi ostaa täältä. 

Ilouutisia!

Ehkäpä tämän jo uskaltaisi blogissakin paljastaa... Mikäli kaikki menee hyvin Helmistä tulee isosisko syksyllä. :)

Viime perjantaina oli sokerirasituskoe ja sen jälkeen ultra. Taikauskoinen (hieman) kun olen, mietin mikä kaikki menee vikaan kun oli perjantai kolmastoista... Noh hienosti taas meni rasituskoe, ei ällöttänyt yhtään. Hauska sattuma oli myös kun samaan aikaan odotushuoneessa oli erään ip-lapsen äiti joten aika meni hyvin poristessa. Myös ultra meni hyvin, siellä pienokainen vilkutteli.

Oli selvää, että haluaisimme lapset pienellä ikäerolla. Oli iloinen yllätys, kun se kävikin näin nopeasti. Lapsille tulee mahdollisesti n. 1 v 3 kk ikäeroa. Mietiskellyt olen, millaisia haasteita se tuo :D 

Millaiset ikäerot teidän lapsillanne (joilla lapsia on) on ja mikä on ollut helppoa/haastavaa?

MiniQ ja Racoon (sis. alekoodin)

Lähdettiin viime viikon keskiviikkona hiihtolomareissuun Helmin kanssa. Suunnattiin kotiseudulle äidin helmoihin, ja kokonaisuudessaan viivyttiin reilun viikon verran niillä huudeilla ja myös Kuusamossa vietettiin aikaa.

Niillä korkeuksilla lunta on vielä reippaasti, eikä lumentulolle loppua näy. Kun olimme Syötteellä, pari päivää raivosi semmoinen myrsky että huhhuh, tuntui että seinät lähtee talosta lentoon.

Oulussa meillä oli välillä jo välikausipuku käytössä, mutta ei puhettakaan että pohjoisemmassa pärjäisi sillä. MiniQ lähetti meille (Helmille) lämmintä päälle, nimittäin I H A N A N Racoon-merkkisen toppapuvun. Racoon eli entinen Cupcake on meille jo tuttu merkki, Helmillä kun on ollut Cupcaken puku aiemmin talvella, ostin sen käytettynä ja hyvin tarkeni kovemmillakin pakkasilla. 

MiniQ:lla oli toppaa hyvin alessa, ja kannattaakin ostaa vaikkapa ensi talveksi isompia kokoja varastoon kun edullisesti saa.

Tykkään puvun mallista ja värityksestä, ei ole peruspinkki. 

MiniQ tarjoaa lukijoilleni -15 % normihintaisista tuotteista 31.3. asti koodilla "blogietu". Nyt kipinkapin tsekkaamaan valikoima TÄÄLTÄ!

Kävelytuoli - tarpeellinen vai turhake?

Helmi sai Babylandilta testiin 2ME Rasmus-kävelytuolin, ihanassa pinkissä värityksessä tietenkin. Itselläni ja siskolla ei tällaisia härpäkkeitä lapsena ollut, mutta siskoni lapsilla olen näitä nähnyt ja kovasti ovat viihtyneet niissä. Mietin hieman, oppiiko vauva aikanaan kunnolla kävelemään vai varvastaako jos tällaisia käyttää, mutta ei ole ollut vaikutusta ainakaan hänen lapsillaan joten itsekin uskaltauduin testaamaan. 

Tuotteesta kerrottua:

"2ME Rasmus kävelytuoli mahdollistaa lapselle hauskan tavan harjoitella seisomista ja kävelyä. Istuinkorkeus on säädettävissä ja istuinosa on pehmustettu. 2ME Rasmus kävelytuolin erikoisuutena on sen monipuolisuus. Kävelytuolia voi käyttää perinteiseen tapaan pyörien päällä lattialla, jolloin lapsi pääsee näppärästi liikkumaan eteenpäin itsekseen. Sivuilta käännettävät jalakset mahdollistavat myös keinumisen helposti ja vaivattomasti."

Kävelytuoli ei ole meillä jatkuvassa käytössä. Se helpottaa arkea siten, että esim. saan rauhassa laittaa ruokaa kun Helmi leikkii tuolissa olevalla lelupaneelilla, jossa on mm. ratti ja kännykkä. Lelupaneeliin tulee myös musiikki ja valoa, me tosin otimme patterit pois jo aika pian kun ei haluttu kokoajan kuunnella sitä musiikkia :D Helmi siitä kyllä tykkäsi, äiti ja isi ei niinkään. Loistavasti viihtyy sen parissa ilman musiikkiakin, mutta eiköhän patterit pääse paikalleen jossain vaiheessa.

Kävelytuoli on myös siitä kätevä, kun sen saa keinuvaan asentoon. Jotkut pitävät tällaisia turhakkeena, mutta itse koen välillä arjen helpotuksena, Helmi kun ei enää sitterissä viihdy niin paljon joten tämä on parempi. Ja eiköhän se kävelykin ajan kanssa tule, käytti tätä tai ei.

2ME Rasmus-kävelytuoleja löytyy täältä, ja näyttivät nyt olevan tarjouksessakin Babylandilla.

Ei niin täydelliset blogiäidit - Äiti ottaa omaa aikaa

Täydellinen äiti on kokoajan läsnä lapselleen. Täydellinen äiti unohtaa kaikki omat tarpeensa. Lastenhoidossa ei saa käyttää mitään apuvälineitä, sitterit ja hyppykiikut ovat suoraan sieltä ja syvältä, eikä niitä saisi käyttää missään tilanteessa. Kantoliina on hyvä juttu, kantoreppu siinä rajalla kun siinä ei lapsi pääse ihan niin lähelle vanhempaa kuin liinassa. Kaupan soseet ne vasta pitkiä katseita aiheuttaakin, saati se ettei imetä.

Onhan näitä, varmasti kaikille tuttuja juttuja ja jo monesti on nämäkin läpikäyty ja vähän provosoiden kirjoitettukin. Kovasti sitä silti tunnetaan syyllisyyttä tällaisista joutavista asioista. Itse en jaksa miettiä noita edellä mainittuja enää, mutta kyllä yksi asia välillä saa omantunnon soimaan, nimittäin se kun minulla on omaa aikaa. Jopa melko paljon.

Paljolla tarkoitan sitä, että pääsen esim. vesijumppaan 1-2 kertaa viikossa ja zumbaan yhdesti viikossa. Myös ystäviä näen, en kuitenkaan niin paljon kuin haluaisin. Nuo jumppakerrat sun muut mahdollistaa mieheni, joka on kotona Helmin kanssa sillä aikaa. Illalla siis, töistä tultuaan. Hänellä itsellään ei ole iltaharrastuksia, joten itse näen siinä raon jolloin pääsen ulos kotoa. Se on kyllä selvää, jos mies haluaisi alkaa harrastamaan jotakin iltaisin, tottakai rajoittaisin noita omia menojani. 

Miksi siitä silti pitää potea syyllisyyttä, jos ei halua olla lapsensa kanssa 24/7 vaan tarvitsee sitä omaa hengähdystaukoa? Jokin on iskostanut sen päähämme, en nimittäin ole ainoa joka näin tuntee. Koen olevani rento äiti, mutta tuo liika syyllisyys pitäisi vielä kitkeä pois. Lapsi pärjää isänsä kanssa, onhan jopa suotavaa että isäkin viettäisi lapsensa kanssa kahdenkeskistä aikaa. 

*Postaus on osa Kaksplus-blogiyhteisön Ei niin täydelliset blogiäidit-sarjaa. Aiempiin kirjoituksiin pääset TÄÄLTÄ.*

Lonkeronvärinen taivas

On harmaata niin,

milloin kevät tulet, 

sillain oikeasti?

Näyttäen valoisuutesi.

Onneksi yksi

aurinko

herättää aamuisin,

kirkkain silmin 

ja nauraen.

Päivänpaisteeni.

Kyllä kesäkin

sieltä vielä

tulee.

Hitaasti

mutta varmasti.

Sitä odotellessa on hyvä tuudittautua näihin kuviin, näihin tunnelmiin.