Kaksplus.fi

tiistai 5. tammikuuta 2016

Tutiton!



Eilen se tapahtui. Päätin että nyt riittää Helmin tutin syönti. Ja etten kuulosta aivan natsi-mutsilta neiti itse oli samoilla linjoilla. Hän aamulla kaikessa rauhassa lueskeli sohvalla ja huomasi tutin, josta olin leikannut imuosan pois. Käänteli sitä käsissään ja koitti laittaa suuhun vaan eihän se mennyt. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Kuvasin videotakin. Sanoin että tutti on rikki, mennään laittamaan se roskiin. Ja niin se lensi roskiin. Eiliset päikkärit vähän pelotti että kuinka käy, vaan ei tullut ainoatakaan huutoa tai edes kyselyä missä tutti on! Mahtavuutta.


Päivän aikana Helmi kyseli pari kertaa tutin perään mutta ei alkanut itkemään tai vänkäämään kun sanoin että muistatko, sehän meni roskiin. Yöunille alkoi myös hyvin ilman tuttia ja nukkui koko yön hyvin. Voiko tätä uskoa...? Nyt taas tuhisee tyytyväisenä päikkäreillä ihan ilman ennen niin rakasta tuttiaan. Minua ei periaatteessa olisi haitannut tutin käyttö, mutta alkoi välillä pelottamaan kun Helmi välillä vain puri imuosaa ja rikkihän ne tutit meni ja olisi saattanut saada palan siitä ja nielaista. Tietääkseni niin ei kuitenkaan kerennyt käydä. 

Eilen aloiteltiin myös toinen uusi asia, nimittäin itse syöminen. Jotenkin sen syömisen kanssa on mennyt niin, että minä tai V syöttää kun se on nopeampaa eikä kyllä tykätä siitä sotkustakaan joka tulee kun taapero syö itse. Ihan ookoosti on alku lähtenyt menemään, välillä ohjaan lusikan oikeaan paikkaan. Päivä kerrallaan sitäkin... Pottailut on myös harjoittelussa, muutamia kertoja sinne on jo jotakin tullutkin. Vielä olisi edessä juniorisänkyyn siirtyminen mutta en halua nyt tähän samaan syssyyn ottaa kaikkia uusia juttuja, ehtiihän sen.


Mitäs sanotte muut tämän tuttishown läpikäyneet mammat tai iskät, onko odotettavissa takapakkia vai oliko se tosiaan näin helppoa?






16 kommenttia:

  1. Meillä on ollut kummankin lapsen kanssa helppoa. Tyttö vei omat tutit naapuriin syntyneelle vauvalle. Illalla kerran kysyi, että missä mun tutti ja vastasi itse ai niin siellä vauvalla (tyttö oli 1,9kk). Poika söi tuttia vähän päälle 2 vuotiaaksi ja heitti itse tutit roskiin, eikä kysellyt niiden perään ollenkaan. Eli minun pointti...kyllä se voi helppoakin olla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kuulla että meni niin hyvin, ehkä tämä meidänkin tutittomuus on pysyvää :)

      Poista
  2. Hienoa Helmi! Täällä asuu eräs nuorimies, jolle oireilujensa vuoksi tutista on muodostunut tavallista tärkeämpi. Pelkkä ajatuskin entistä risaisemmista öistä saa taas vanhemmat kauhistumaan, joten ollaan nyt muka kaikkien hyvinvoinnin nimissä vieroitettu yhdestä tutista kerrallaan. Tutti siis leikataan aina vaivihkaa rikki, katsellaan kauhistuneina sitä yhdessä, heitetään roskiin ja unille käydessä itkukohtauksen iskiessä otetaan seuraava uhri hyllyltä. Kaupassa poika on jo ilmoittanut, että tutteja ostetaan vain vauvoille ja jokaisen rikkimenneen tutin kohdalla toteaa olevansa jo iso poika. Toivottavasti tuttien loppuessa poika on lopullisesti valmis hyväksymään tutittomuuden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä saattaa tuollainen asteittainen lähestyminen kohti tutittomuutta olla myös hyvä ratkaisu :)

      Poista
  3. Ihana pieni prinsessa :) Hienosti tutti jäi. Meillä pojan tutit meni aikanaan korkeasaaren leijonan poikasille ja tytön sai pupuvauvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä myös aiemmin jo mietin että kenelle lahjoitettaisiin tutit mutta kun se tilanne tuli niin äkkiä keksin vain tuon roskiksen :D

      Poista
  4. Hieno juttu! Meillä sama asia edessä pienimmän kanssa. Esikoiselta leikattiin aikoinaan kanssa tutti rikki :) ja keskimmäinen poika heitti itse tutin pois, kun ostin uusia tutteja ja ne ei sitten kelvanneetkaan :D taidan ensi viikolla leikata tutit rikki... Katsotaan mitä siitä seuraa.

    VastaaPoista
  5. Oi ihana pikkuinen Helmi <3
    jos aika on oikea (kuten näyttäis olevan) niin hyvinkin voitte noin helpolla päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin että kyllä nyt taitaa olla oikea aika.

      Poista
  6. Tuteista en tiedä muuta kuin sen, että itse en aikoinaan suostunut moista härpäkettä edes suuhun laittamaan. :D
    ps. Ystäväkirja vastaukset ovat luettavissa blogissani. :)

    VastaaPoista
  7. Jee tuon vaiheen kyllä muistan elävästi, kun tutti meni roskiin, koska oli pahaa. Mukavaa loppiaista. <3

    VastaaPoista