tiistai 26. elokuuta 2014

Muumimuki-arvonnan onnellinen voittaja on...

Pahoitteluni että olette joutuneet odottamaan arvonnan voittajan julkaisemista. Pientä hässäkkää tässä taas ollut, ja tämäkin ilta meni Helmin iltakiukun taltuttamisessa... Milloinhan nuo iltakiukut oikeasti loppuu?? Vai loppuuko ne ennen teini-ikää ollenkaan... silloin varmaan alkaa muut kiukut... noo pysytäämpä kuitenkin tässä hetkessä.

Toven juhlavuoden mukin voitti tälläkertaa

Mira nda!

Paljon onnea sinulle, laitan sähköpostia. Kiitos kaikille osallistujille, toivotaan että onni suosii seuraavassa mahdollisessa arvonnassa. 


Helmi toimi taas mallina, tämä äiti kun tykkää niin kuvailla :)

torstai 21. elokuuta 2014

Aikuista seuraa ja yhteistä aikaa

Helmi teemaan sopivassa asussa, meandin pöllöpöksyt päällä :)



Eilen meillä oli me&i-kutsut. Ihana se uusi mallisto! Ihan joka kerta mallisto ei säväytä, mutta nyt oli monta ihanuutta. Satanen meni sen siliän tien... itselleni en tilannut kuin pipon, ja Helmille kaksi pipoa ja mekon jossa sydän edessä. Täytyi kyllä varata kutsut jo marraskuullekin, kun silloin tulee uutuuksia emännänlahjoihin (ruskea-keltainen sydäntyynynpäällinen) ja muutenkin syksyn aikana mallistoon tulee lisäyksiä. 

Tuon turkoosin tyynynpäällisen otin nyt emännänlahjaksi, marraskuussa toivottavasti saan tuon ruskean jos eivät heti lopu kesken :)


Helmille tämä koossa 74/80 eli on varmaan ensi keväänä sopiva


Ja tämä


Sekä tämä minulle ja Helmille (kuvat meandi.fi)


Helmillä kiinnosti...



Ja on se mukavaa kun käy välillä aikuista seuraa kylässä! :) Vaikka tämä vauva-arki ihanaa onkin, on tervetullutta vaihtelua höpötellä aikuisten (muidenkin kuin miehen) kanssa. Kyllähän me toki Helmin kanssa käydään useammankin kerran viikossa jossakin, kirppiksellä tai kavereiden luona. Mutta kiva että kotiin tulee vieraita ja saa laittaa pöydän koreaksi. Tekasin kutsuille mariannemuffinseja ja kasvis-fetapiirakkaa.





Muutenkin pohdintaa siitä omasta ajasta... Luin Huono äiti-blogista (löytyy täältä) kirjoituksen aikuisten ajasta. Ihan hyvä teksti, ja osuvia pointteja. 

"En yhtään ihmettele, miksi suomalaiset avio- ja avoparit vieraantuvat toisistaan ja eroavat niin helposti. Meillä suhteista ei pidetä huolta, äidit linnoittautuvat lapsen kanssa kotiin ja mies työnnetään sivuun. Ikävää, mutta totta. Nämä ovat pieniä, mutta isoja juttuja. Uskotko, että erotilastot olisivat (ainakin osittain) korjattavissa aikuisten ajan lisäämisellä? Minä uskon."

Tuossa tekstinpätkässä vähän yleistetään, että mies työnnetään sivuun. Ehkä joissakin perheissä joo, mutta ainakin meillä mies osallistuu vauvan hoitoon heti töistä tultuaan ja minä pääsen vaikkapa lenkille. Isäkin osaa hoitaa lastaan siinä missä äitikin, ja kun ei se imetyskään enää ole ajankohtainen niin isä pystyy hoitamaan kaiken samalla tavalla kuin äiti. Sitä kuuluisaa tasa-arvoa. Jos tämä on mahdollista niin miksipä en hyödyntäisi tilaisuutta käydä vaikkapa siellä lenkillä ihan yksin tai kirppiksellä? Se kummasti tuo lisävoimia arkeen. Mutta joo, nyt keskityttiin siihen omaan aikaan, tuossa puhuttiin aikuisten ajasta. 

Melko moni jakoi kirjoituksen facebookissa tai muussa paikassa, ja tämä pätkä aiheutti monenlaisia kommentteja:

"On aikuisten aika toki muutakin, kuin hetki kotisohvalla lasten nukahdettua. Välillä kotoa on lähdettävä, pariskuntana. Ja jos ei ole puolisoa, niin sitten yksin tai ystävän kanssa. Aikuisten aika on sitä, että keskustellaan rauhassa, käydään yhdessä matkoilla, ulkona syömässä, elokuvissa. Ilman lapsia. Ja nyt sitten joku sanoo seuraavaksi, että ei ole hoitajaa lapselle. Ihan varmasti on. Jokaisella on mahdollisuus lapsenvahtiin. Se saattaa vaatia suuriakin ponnisteluja, mutta se on järjestelykysymys ja todellakin kaiken vaivan arvoista. Kun opettaa lapsensa pienestä pitäen muidenkin kuin äidin tai isän hoitoon, erotilanteet sujuvat kivuttomasti ja kaikilla on hyvä olla. Sen sijaan, jos totuttaa lapsen pienestä pitäen siihen, että ainoastaan äiti tai isä on se yksi ja ainoa hoitaja – vaikeaa tulee. Ja sitten on melkeinpä turha valittaa, kun itse on toiminut hölmösti. Rimaa ei saa pitää liian korkealla. Hoitajia on, kun ne ottaa vastaan."

Itse ajattelen tuosta lihavoidusta tekstinpätkästä niin, että nyt kun vauva on vielä pieni, ei me ihan niin paljoa sitä yhteistä aikaa tarvita. Mutta sitten kun kasvaa ja mahdollisesti on useampikin pieni, niin kyllä jätetään Helmi mieluummin tutulle ja turvalliselle hoitajalle kuin että palkattaisiin joku tuntematon katsomaan häntä. Joten jokaisella on ehkä mahdollisuus lapsenvahtiin, mutta jos ne luotettavimmat hoitajat asuu kaukana eikä halua palkata ulkopuolista kaitsijaa, silloin sitä yhteistä aikaa ei niin vain oteta. 


Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jossakin vaiheessa sitä yhteistä aikaa on otettava. Mutta eiköhän me hetki pärjätä juuri näin :)


tiistai 19. elokuuta 2014

Syksy saa tulla, kesälle heippa

Olen aina tykännyt kesästä ihan hirmuisesti ja minun kesä tule jo-päivitykset facessa ovat yleensä alkaneet jo tammikuussa. Tämän kesän jälkeen kuitenkin odotan jo syksyä, odotin jo kesän aikana. Syy siihen oli yksinkertaisesti se tulipalohelle, josta meidän perhe ei nauttinut. Muutama päivä, joo, meni hyvin, mutta liika on liikaa. Helmille hamstraamista pikkuvaatteista vain murto-osa kerkesi päälle, kun hengailtiin melkein koko heinäkuu alasti. Pari päivää sitten pakkailin pieneksi menneitä vaatteita säilöön, nyyh. Ajattelin useammankin vaatteen kohdalla, että tämän minä ostin jo vuosia sitten tulevaisuutta varten ja nyt sen käyttäjä on jo kasvanut siitä ulos. Hurjaa. 

Asukuvia tulee otettua melkein joka päivä, onhan näitä vaatteita niin paljon että joka päivälle erit joten miksipä ei :D

Tämän päivän asuna JNY designin body ja me&i:n tassupyllyt.


Eilen vähän rokimpaa settiä


Huomenna meillä on muutes meandi-kutsut, uusi mallisto jee! Saa nähdä hullaannunko... Helmi ei kyllä enää pieniä kokoja paljon tarvitse, ajattelin tilata jo ensi kesäksi vaatteita. 

Käytiin nyt illalla vaunuilemassa, ihana sateenkaari <3 päättyköhän se meidän taloon...? Täällä on siis aarre ;)








maanantai 18. elokuuta 2014

Uusi talvimuumimuki

Oi että, törmäsin netissä uuteen sesonkimuumimukiin joka varmaan tulee myyntiin tuossa ennen joulua. Vaan miksi hitossa ne aina julkaisee nämä Ruotsissa ennen Suomea?? Tämäkin löytyi ruotsalaiselta sivustolta. 


Mitäs tykkäätte? Mielestäni nuo valkoisen sävyiset sesonkimukit olisi saaneet jo riittää, mutta ihan kiva tuo on. Sama kuosi tuossa toisella puolella kuin yhdessä seinälautasessa. Tuleekohan muistakin talviseinälautasista mukit? 

Kirjoitan blogiin nyt ensimmäistä kertaa kännykällä, ihan kätevää! Hieman hitaampaa joo, mutta aina ei jaksa avata konetta eikä se ole aina mukanakaan, kännykkä on melkeimpä joka paikassa niin samahan se on tälläkin kirjoitella. 

Olethan muistanut osallistua arvontaan jossa voit voittaa Tove 100-juhlavuoden mukin? :) 

torstai 14. elokuuta 2014

Voi kamala mikä huuto :(

Tämä oli taas sellainen huuto-ilta. Neiti oli kuin auringonpaiste aiemmin, ja aivan yhtäkkiä alkoi sellainen huuto että oksat pois. On se niin sydäntäsärkevää! Saisipa itselle ne kivut jotka tuollaisen huudon pienelle aiheuttaa. Eilen oli neuvola ja Helmi sai sen ensimmäisen annoksen rota-rokotteesta, voisikohan se aiheuttaa tuon? Noin puolisen tuntia kesti, kunnes rauhoittui syliini ja nukahti. Sänkyyn siirsin ja heräsi huutamaan, mutta maitoa sai ja jatkoi unia. Toivottavasti. 


Kuva täältä

Kauhulla odotan sitä 3 kk neuvolaa jossa laitetaan useampi rokote, en tykkää :(

Tänään aiemmin päivällä käytiin Zeppeliinissä. Treffattiin erään meidän facen kesäkuisten ryhmäläisen kanssa, ja oli mukavaa. Hienoa että nykyään internetin kautta löytää itselle myös uusia ystäviä, ja samassa elämäntilanteessa olevia niin saa vertaistukea. (Entisiä ystäviä kuitenkaan unohtamatta <3 )

Helmi nukkui melkein koko kolmetuntisen jonka siellä vietimme. Piti hieman shoppailla, mm. miehelle lahja kun täyttää 30 vee tämän kuun lopussa... :P

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Olohuoneen uusi järjestys ja tomaattikeittokokeilu

Sain inspiraation vaihtaa välillä hieman järjestystä huoneessa jos toisessa (näitä inspiraatioita ei turhan usein tule). Välillä on tuntunut siltä ettei tuo ikean lasipöytä oikein löydä paikkaa olkkaristamme, kun vie melko ison tilan. 

Ennen...


...jälkeen




Myös toiset ikean kalusteet, lack-hyllystöt pääsivät päällekkäin kun ne tähän asti on olleet vierekkäin. Nin saatiin tila sohvan ja niiden väliin pöydälle, ja taas on hieman enemmän tilaa tallustaa. Ihan pirtsakka muutos miellestäni, onhan se kiva ettei aina näytä samalta. Oma talo jos olisi niin siellä voisi toteuttaa hieman isompia haaveita... Noo tällaiset pienet muutokset riittää tähän hätään. 

Voi että oli upeaa nukkua viime yönä kun sai olla peitto päällä!! Niin ihanan viileää oli täällä kämpässä, että aamulla piti jopa vähän palella. Mikä ihana tunne pitkästä aikaa :) 

Jo pitkään on haluttanut kokeilla tomaattikeiton tekoa, ja tänään sain aikaiseksi tehdä. Keitosta tuli melko hyvää, tosin koostumuksen olisin toivonut olevan hieman paksumpi. Maukasta on varsinkin raejuuston kera. Voin kuvitella että pakkaspäivinä tämä varsinkin maistuisi, mmm...



Tässäpä ohje, kotikokista muistaakseni olen tämän ottanut ja hieman muunnellut.

Tomaattikeitto

1 iso keltasipuli
8 suurta tuoretta tomaattia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
pieni tomaattipyrepurkki
1,5 litraa vettä
1 kpl kasvisliemikuutio
1 dl ruoka-tai kuohukermaa
suolaa ja mustapippuria

Kuori sipuli ja silppua se hyvin hienoksi.
Kalttaa tuoreet tomaatit kastamalla ne kiehuvaan veteen nopeasti. Poista sitten kuoret.
Kuullota sipulit hitaasti voissa tai öljyssä. Sipulin tulee olla läpikuultava ,mutta ei saada väriä.Ripota päälle vehnäjauhot ja sekoita.
Kaada kattilaan joko tomaattimurska tai hienoksi leikatut tuoreet tomaatit sekä tomaattipyre.
Lisää vesi ja liemikuutio ja anna kiehua hiljalleen kannen alla 10-15min.
Kaada keittoon kerma ja mausta sokerilla tai hunajalla, suolalla ja pippurilla.

Itse surautin vielä sauvasekoittimella keiton "tasaiseksi".

Keitto oli vielä parempaa nyt vähän jäähtyneempänä, toinen satsi piti maistella.




maanantai 11. elokuuta 2014

Helmi 2 kk


Meidän pieni aarre tänään jo 2 kk! Mihin tämä vauvavuosi katoaa?? Kohta varmaan havahdun siihen että Helmi lähtee kouluun... Noo jospa nyt kuitenkin otettaisiin päivä kerrallaan :D 

Neitillä on keskiviikkona neuvola, silloin saadaan uusia mittoja. Tuntuu kyllä että hän kasvaa ihan silmissä, painoa on varmasti tullut melko paljon taas viime kerrasta. Kovasti kannattelee jo päätä, ja meinaa välillä kääntyä mahalleen. Ei uskalla enää ihan mihin sattuu sohvallakaan jättämään, ettei vain kierähdä alas. Paljon on alkanut juttelemaan, on niin ihanaa se vauvakieli! Joskus oikein innostuu ja tulee paljon sitä jokeltelua. Aina kun yritän kuvata videolle sitä "puhetta", hiljenee täysin :D Ihania hymyjä tulee, välillä jo vähän sellaista nauruntapaista. 

Helmin lempparikaveri on tämä:


Sanotaankin tuota hymynaamaa Bonaksi, ja aina kun vaihdetaan vaippa innostuu Helmi naureskelemaan Bonalle :D jännä että nuo kirkkaat värit niin kiinnostaa. 

Kitinää meillä on jonkinverran, mutta iltakiukuissa on nyt ehkä tauko, vai loppuisiko ne kokonaan...? Toivotaan. Helmillä ei kärsivällisyyttä vielä hirveästi ole, jos ei maito saavu sillä samalla sekunnilla on padot auki. Huuto toki loppuu kuin seinään kun saa nälän taitettua. Välillä itkee kovasti jos on yliväsynyt eikä vain malta alkaa nukkumaan. Harsot on kova sana kasvojen vierellä, rauhottuu usein pelkästään sillä että saa hypistellä harsoa. 

Yöllä herätään edelleen syömään 1,5-2 tunnin välein, paitsi ensimmäinen unipätkä on n. 3-4 tuntia. Nukkumaan mennään 21-22. En tiedä, tulkitsenkohan jokaisen kitinän vähän liian herkästi näläksi? Kyllä maito kuitenkin joka kerta maistuu. 

Helmi muutes halusi matkarattaat...


...joten pitihän ne tilata tällaiset Cosattot Hobby-Hallista. Oli vieläpä kanta-asiakastarjouksena 249 euroa. 


Ei jaksa aina niitä Emmaljungia roudata joka paikkaan, niin nämä on tosi passelit ja kompaktit kauppareissuille ja kirppiskierrokselle. Ollaan me jo monta reissua näillä tehty, ja täytyy sanoa että tykkään ja niin taitaa Helmikin tykätä :)






lauantai 9. elokuuta 2014

Synnytyskertomus

Ensi viikolla tulee Helmille ikää 2 kk, joten kirjoittelempa nyt muistin aikana synnytyskertomusta tänne kun joku sitä toivoi.

Laskettu aika 6.6. ylittyi, ja seuraavalla viikolla oli normi neuvolakäynti, joka jäi sitten viimeiseksi koska kohonneen verenpaineen ja pääkivun takia laitettiin käymään OYSissa käyrillä ja myös lääkäri tutki ja oli sitä mieltä, että käynnistellään muutaman päivän sisään. Kysyi vain meiltä että olisiko tiistai vai keskiviikko parempi? Otettiin se seuraava päivä eli tiistai, ettei tarvitse niin pitkään jännityksessä elää. Kyllähän silti oli melko jännittyneet fiilikset silloin illalla...

Seuraavana aamuna sitten minä jäin osastolle, mies joutui lähtemään kotiin. Lääkkeillä käynnisteltiin. Ensimmäinen zytotec annettiin eikä siitä tullut vielä mitään tuntemuksia. Mieskin pääsi vierailemaan, ja käytiin kävelyllä ulkona. Lueskelin kirjaa ja surffailin netissä, kun sain toisen tabletin murusen. Siitä alkoi kovemmat supistelut, mutta silti nekään eivät piirtäneet kunnon käyrää siihen piirturiin. Tuntui ne kyllä. Illalla ja yöllä oli tosi kipeä olo, ja kävinkin useaan otteeseen lämpimässä suihkussa, joka hetkellisesti auttoi. Yöksi sain särky- ja unilääkettä, joista ei kyllä ollut mitään apua. Käytännössä en saanut nukuttua kuin korkeintaan tunnin. 

Seuraavana aamuna lääkäri tutki, ja pääsinkin saliin kun paikat oli auki sen verran. Miehelle soittoa että alahan tulla. Siitä se rumba sitten alkoi todenteolla... Kalvot puhkaistiin, mikä ei tuntunut oikeastaan miltään vaikka luulin että sattuu kait se. Suppareita tuli aina tasaisin väliajoin, ilokaasua koitin vedellä mutta ei se mitään auttanut. Sain epiduraalin heti kun halusin, mutta eihän sekään mennyt niinkuin strömsössä... Melkein tunnin yrittivät sitä minulle laittaa, ennenkuin asennonvaihdolla saivat sen menemään oikeaan paikkaan! Aaaargh sitä tuskaa aina kun supistus tuli, kun piti yrittää olla paikallaan ettei nyt ihan mihin sattuu se neula mene. 

Vähän aikaa epiduraali auttoi (ehkä puoli tuntia), mutta sitten kävi kyllä kipeää. Kysyinkin kätilöltä, että eikös tämän pitänyt viedä kivut pois? Vastasi että ei se nyt täysin kivutonta ole epiduraalinkaan kanssa. Mutta kun tuntui että ei se auta yhtään. Annostusta lisättiin mutta ei sekään auttanut kuin hetkellisesti. En tiedä menikö se vieläkään oikeaan paikkaan.

Välillä ultrattiin, ja selvisi että vauva on avotarjonnassa. Olin ihan että just... Ei pitäisi etukäteen lukea mitään synnytysjuttuja, olin nimittäin lukenut että jos tuollaisessa tarjonnassa on niin synnytys on vaikea tms. Nooh rauhoittelivat että voi se vielä kääntyä... sanoivat myös että siksi ei välttämättä tehot riitä epiduraalissa. 

Päivä oli todella pitkä. Radiossa soi Nova, ja me vaan oltiin ja kuunneltiin tai räplättiin puhelimia. Kätilöiden vuoro kerkesi vaihtua 3 kertaa, ja eräs kätilö kysyikin, ollaanko me aina näin rauhallisia :D vaikka olin kipeä, en tosiaankaan huutanut tms, olin melko hiljaa. Lohtu-biisi soi, mies laittoi radiota isommalle. 

Oksitosiinia laitettiin tippumaan että homma vauhdittuisi. Supistukset kovenivat entisestään, ja kun viimeisen kerran vaihtui kätilö oltiin jo melko lähellä H-hetkeä. Hih, Helmi-hetki nyt kun ajattelee :) Final countdown alkoi soimaan radiosta, ja jännitys kävi suuremmaksi. Dindindin, tämähän on kuin elokuvista kun näin jälkikäteen ajattelee :D 

Alakerran tilanne tarkistettiin ja kätilö sanoi että voin alkaa pikkuhiljaa ponnistelemaan. Olin että ai nytkö :D hän kun vielä karkasi jonnekin muualle, piti painaa soittokelloa että tulee takaisin kun sen verran kova paine tuntui. Jos nyt suoraan sanotaan se tuntuu siltä kuin olisi jumalaton kakkoshätä ja yrittäisi pungertaa keilapalloa. Olin ensin että en pysty tähän mutta V ja kätilö hienosti tsemppasi, kätilö sanoikin että "katsoppa Johanna kelloa. Menee alle 15 minuuttia niin tämä on syntynyt." Se loi vähän uskoa itseenikin, ja ponnistusvaihe olikin vain 11 minuuttia. 

Niin syntyi Helmi vähän ennen klo 23 avotarjonnassa raskausviikolla 40+5, 3615 g ja 50 cm täyttä kultaa <3 


Hieno kokemus, vaikka välillä tuntuikin että mihin hittoon sitä on lusikkansa pistänyt kun tällaisessa jamassa on. Synnytystä pelkääville sanoisin, että ei se niiiiin kamalaa ole! Vaikka Helmi syntyikin siinä avotarjonnassa, ei tullut edes repeämiä vaan hyvin kävi ja ponnistusvaihekin oli lyhyt. Siitä selviää. 

Kaikki kätilöt, opiskelija ja muu henkilökunta oli mukavaa porukkaa. Myös osastolla oli osaava henkilökunta, ja minulle sattui mukavat huonekaverit joiden kanssa jutella. 

Itsehän olin sairaalassa jo tiistaista asti, ja päästiin Helmin kanssa pois seuraavana maanantaina kun bilirubiiniarvot oli laskeneet. Sinivalossa joutui siis Helmi olemaan kun oli keltaisuutta. Oli se kamalaa kun ei päässytkään 3 päivän päästä kotiin :( sydäntä särki katsoa, kun pienen jalkapohjasta otettiin verinäytteet josko arvot olisi laskeneet, ja toinen huusi niin hysteerisenä. Mutta voi sitä helpotuksen tunnetta, kun silloin maanantai-iltana oli arvot kohillaan ja päästiin kotiin! Ihana aurinkoinen ilta, mies tuli hakemaan ja käytiin hakemassa mäkkäristä ateriat ja kotiiiiin ja saunaan!

Huomasin vasta myöhemmin, että jo useita vuosia ollut hammaskoruni oli irronnut ja mihin lie hävinnyt :D liekkö synnytyksen aikana sen nielaissut. Missä lie.

perjantai 8. elokuuta 2014

Tove 100-muumimuki ARVONTA

Pistetäämpäs uusi arvonta käyntiin pitkästä aikaa, vaikkapa sen kunniaksi että Helmi sai nimen :) tykkään jakaa tavaraa ilmaiseksi (oho, kuulostaapa härskiltä jos ajattelee kaksimielisesti...) ja tämän arvonnan voittaja saa palkinnoksi tämän ihanan muumimukin:


Joltakin saattaa tämä jo löytyä vitriinistä, mutta ainahan kahvimukeja tarttee tai pistää vaikkapa tämänkin sinne vitriiniin kasvamaan korkoa ;) 

Arvonnan säännöt:

Sinulla on mahdollisuus saada 1-3 arpaa, kerro kommenttikentässä monellako arvalla olet mukana. Jätä sähköpostiosoitteesi jotta saan voittajaan yhteyden, voit laittaa minulle myös viestillä sen jos et halua että osoite näkyy täällä julkisesti.

1. arvan saat liittymällä blogini lukijaksi sivun oikealla olevasta painikkeesta Liity tähän sivustoon. Jos jo aiemmin olet liittynyt lukijakseni, olet mukana arvonnassa.

2. arvan saat jakamalla arvontani blogissasi tai Facebookissa.

3. arvan saat tykkäämällä facebookissa sivusta Arjen miljonääri

Muista laittaa kommenttikenttään viestiä, monellako arvalla olet mukana. Arvonta alkaa nyt ja päättyy 25.8 klo 12.

Onnea arvontaan! :)

torstai 7. elokuuta 2014

Voittoja

Minulla sanotaan olevan hyvä tuuri, ja kyllä se toki täytyy myöntää että välillä voittoja satelee. Tänään viimeisin, tai no oikeastaan Helmi sen voitti :) eli instagram-kilpailussa Helmin kuva valittiin parhaaksi ja voitettiin 50 euron lahjakortti jollyroom-sivustolle, jossa on kaikenlaista lastentarvikkeita ym. 


Otin kuvan muutama viikko sitten, kun oltiin kyläilemässä siskoni luona. Alettiin pelaamaan mölkkyä pihalla, ja siinä kyykistellessä löydettiin useampi neliapila! Helmi veteli sikeitä vaunuissa, ja tällainen himokuvaaja kun olen piti käyttää hyväksi tilaisuus ottaa tällainen onnenapila-kuva :)

Jo nuorena tyttönä tykkäsin osallistua erilaisiin kilpailuihin, ja jotain voittoja niistä aina tuli. Meikkejä, vaatteita ym. Suosikki-lehdessä olleesta kilpailusta voitin kerran ison Star wars-legopaketin, se oli siis jokin keräilyharvinaisuusjutska. Siellä se on lapsuudenkodissani, olen yrittänyt sitä varjella mutta siskon lapset ovat välillä sillä leikkineet... jospa ei olisi kovin monta osaa hukassa ;) parempihan sillä on toki leikkiä kuin että olisi tyhjänpanttina.

Tähän mennessä arvokkain onnenpotku osui Kultajousen arvonnassa loppuvuonna 2012. Oli pari päivää jouluun, ja olin V:n kanssa ajelemassa kaupungilla kovassa pakkassäässä. Puhelin soi, ja sanoin V:lle että enpä taida vastata, se on kuitenkin joku lehtimyyjä... Noooh vastasin kuitenkin. Onneksi. Puhelu alkoi että "Kultajousesta tässä päivää..." Tuossa vaiheessa jo alkoi hieman jännittää, olin palauttanut kilpailuvastauksen vasta edellisellä viikolla. "Sinä olet ainoana kaikista sadoista ihmisistä voittanut arvonnassamme 3500 euron arvoiset Tarkkasen timanttikorvakorut!" Meinasin oikeasti seota :D kiljuin vain ja taisi V ajatella että mikähän tuolle tuli... sain valita korvakorut joko kelta- tai valkokultaisena, valitsin valkokullan. Jonkin aikaa meni että Tarkkanen valmisti ne minulle, ja sitten noudin ne paikallisesta liikkeestä. 


Melko suuri voitto tuli taannoin myös casino-arvasta, kun voitin 500 euroa, taisin tästä aiemmin jo blogissani mainita.


Myös nyt kesän aikana olen useamman kerran voittanut arpoista 50 euroa tai pienempiä summia. Usein kuulen sanottavan, että ei kannata osallistua kun ei kuitenkaan voita mitään. Ainakin omalla kokemuksellani voin sanoa, että kyllä sieltä niitä voittoja välillä tulee kun vaan silloin tällöin johonkin osallistuu tai vaikkapa lottoaa. Itsekin odottelen sitä suurta lottovoittoa... 

Huomenna laitan käyntiin arvonnan jossa TEILLÄ on mahdollisuus taas voittaa jotakin kivaa :)