maanantai 31. elokuuta 2015

Hääkuumetta

Kuka hullu ostaa hääpuvun ilman että hääpäivää on vielä edes sovittu? Minä. Kun halvalla sain. Ja minkälaisen puvun! Juuri sellaisen kuin olen halunnut jos-sitten-joskus-menen-naimisiin.





Kyllä se tuo tori.fi on mainio paikka. Huvikseen selailin hääpukuja, kun on välillä ollut puhetta että jos sitä alkaisi keräämään rahaa ja tässä parin vuoden sisään mentäisiin naimisiin. Noh sieltähän tuli näkyviin tämä Sis Idman-merkkinen ihanuus, kerran käytetty ja pesetetty. Kokokin sellainen että menee vähän isommalle ja jos vaikka sattuisi niin että pääsee laihtumaan on se varmaan hyvän näköinen silloinkin nyörityksen ansiosta. 

Puku oli maksanut 1100 euroa Morsiusateljee Katariinassa, joka sijaitsee täällä Oulussa. Mitäkö minä itse maksoin puvusta? 95 euroa. Kyllä, ei puutu edestä ykköstä vaan puvun hinta oli tosiaan vain 95 euroa, ihan mieletöntä! Kun kävin hakemassa puvun, myyjä sanoi että ei heillä ole paikkaa missä säilyttää pukua ja aiemmin olivat koittaneet myydä kalliimmalla mutta nyt laskivat hinnan sellaiseksi että varmasti menee. Ja menihän se kun meikäläinen hullaantui. Tarviiko edes sanoa että ei meilläkään kyllä isommin ole säilytystilaa, mutta varoittelin jo äitiä että puku pääsee heille säilytykseen erääseen varastona toimivaan huoneeseen...

Taas tuli mieleen kuinka paljon voi oikeasti säästää kun kierrättää. Itse olen pitänyt hieman järjettömänä sitä että ostetaan yli tonnin puku normihinnalla kun sitä käytetään (yleensä) vain yhtenä päivänä eikä siitä saa myydessä läheskään samaa summaa takaisin. Pelkkä puku tekee siis ison loven budjettiin. Ei sillä, onhan ihmisillä huikeita hääbudjetteja ja saakin olla tottakai, mutta itse haluan säästää juuri puvussa, varsinkin kun meille ei mitään älyttömän ison budjetin häitä varmaan tule. 

Tuolla puku roikkuu pussissaan nyt Helmin huoneessa. Välillä käyn hypistelemässä sitä ja mietin, milloinhan sen saisikaan päälleen... Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta kun omistan hääpuvun. Useita vuosia sitten näin kirppiksellä kauniin puvun joka oli helmasta vähän likainen (taisi olla merkiltään Sincerity) ja hinta oli vaivaiset 30 euroa. En muista oliko tuolloin miestäkään, mutta minähän ostaa paukautin sen ihan huvikseen ja se päätyi vaatehuoneeseen ja sittemmin ns. kuvauskäyttöön, "taideprojektiin" metsän keskellä jossa kuvasin siskontyttöäni se päällä. Puku pestiin ja möin sen, se ei ollut niin unelma että olisin halunnut säästää tulevaisuutta varten. Mutta hullu mikä hullu, ostelee hääpukuja noin vain!

Voi siis virallisesti sanoa että hääsuunnitelmat on aloitettu, joskin melko ajoissa :D älkää kuitenkaan karatko minnekään, blogi ei muutu pelkästään häähömpötykseksi ;)


Mitä pidätte puvusta?





sunnuntai 30. elokuuta 2015

Meillä kävellään

Tai on Helmi kävellyt jo reilun viikon ajan kunnolla. Ei siinä loppuunsa mennytkään pitkään kun huomasi miten homma toimii. Kengätkin pysyy nykyään hyvin jalassa eikä ole niitä koko ajan ottamassa pois.


Osaisiko joku sanoa miksi videon laatu muuttuu huonoksi kun sen lataa tänne? :(

Tuo video on kuvattu muutama päivä sitten, sen jälkeen on tullut varmuutta askeliin lisää. Ihana pieni, niin ne lapset kasvaa! Toki vielä konttaakin, varsinkin silloin jos hermostuu ja haluaa päästä nopeasti jonnekin. Eiköhän se siitä. Kohta varmaan toivon että äläs mene niin nopeaa joka paikkaan :D varsinkin kun vauva syntyy, kuinkahan käy jos toinen säntäilee minne sattuu. 

Viikonloppu on taas hurahtanut yhdessä vilauksessa. Siivottu ollaan ja koitettu tuota Helmin huonetta järjestellä, kaappeihin täytyy saada lisää tilaa että vauvankin vaatteet mahtuisi jonnekin. Mistä näitä vaatteita kertyy?? Tosin möin eilen ison pussillisen facessa, ja homma toimi pitkästä aikaa hyvin. Pistin kolme eri kuvaa vaatepaketeista, ja kiinnostunut ostaja pisti viestiä että haluaa kaksi vaatepakettia ja tuli noutamaan melkein samantien. Tuntuu että nykyään jos facessa tekee livekauppaa se takkuaa; ei ilmaannutakaan hakemaan sovittuna aikana tai ostajasta ei kuulukaan enää mitään. Eilinen oli siksi positiivinen yllätys. Samoin kävi tänään, kun möin torissa yhden lampun, hakija tuli ihan sovittuna aikana.

 Vielä noita vaatteita olisi haitaksi asti. Useassa muussa blogissa olen huomannut että on käynnissä blogikirppis, pitäisiköhän minunkin järjestää sellainen? Täytyypä miettiä. 

Rahan menoa ei taatusti pystyisi estämään jos päästäisin itseni nyt niin monella facen kirppiksillä oleviin villiksiin, kääk! Kyllä minä niitä jo vähän selasin mutta piti äkkiä mennä pois. Huhhuh. Täytynee muutes sinne pistää jotakin myyntiin, hmmm...  


Ps: Tänään suoritan arvonnan, joten kipinkapin osallistumaan jos et ole vielä sitä tehnyt! :)






tiistai 25. elokuuta 2015

Näitä EN jää kaipaamaan raskausajasta



Vau.fi:n sivuilta löytyy lista asioista, joita nainen ei todennäköisesti tule kaipaamaan raskauden jälkeen. Poimin listasta itselleni oleelliset seikat, ja juu, näitä en tosiaan jää kaipaamaan:

- Pienimmänkin fyysisen ponnistuksen aiheuttamaa hengästymistä
Lantion löystymistä
- Verenpainetta – liian matalaa tai liian korkeaa
- Että ainoat jalkaan mahtuvat kengät ovat crocsit
Outoja ja pelottavia unia
- Että ei voi nukkua vatsallaan
- Että ei voi nukkua selällään
- Että ei voi nukkua
Ennakoivia supistuksia
- Ilmavaivoja
Ummetusta
- Puutuneita sormia
- Selkäkipuja
- Kutinaa
- Närästystä
- Peräpukamia
Pahoinvointia
- Lihaskramppeja
- Levottomia jalkoja
- Raskausarpia
- Pelkoa, että jokin on pielessä
- Tunnetta, että on niin täynnä vauvaa, että hengittämiselle ei jää tila
Tunteiden heilahtelua
- Huimausta
- Väsymystä
- Uupumusta
- Nesteen kerääntymistä
- Ainaista pissahätää
- Tunnetta, että on iso ja lihava kuin valas
- Että ei pysty kävelemään normaalisti

Huomenna raskautta on täynnä 36 viikkoa, ja nyt on alkanut niitä vaivoja hieman tulla. Univaikeudet, uupumus, sängyssä kääntymisen vaikeus jne. Tuo pahoinvointi on asia jota en ole aiemmin kokenut raskauksissani, mutta tänään esim on kuvottava olo ollut koko päivän. Olenkin kuullut että osalla raskaana olevista ei suinkaan ole alkuraskauden pahoinvointia, vaan se keskittyy sinne loppupuoliskolle. Jaiks. Kumpa ei tarvitsisi oksentaa, se on niiiiin kamalaa. Oksennustauti on pahin tauti (näistä tavallisista) jonka tiedän, ja vain kerran olen nytkin oksentanut, olisikohan ollut viikolla 30 jotain. Sekin taisi johtua jostain mitä olin syönyt.

Tuo tunteiden heilahtelu nyt ei niin paljon ole koskettanut minua, toki vähän. Mutta mieskin kyllä sanoisi jos kysyisi että olen ollut hyvin rauhallinen ja seesteinen :D kuten sairaalassa synnytyssalissa viimeksikin koko pitkän päivän ajalle sattuneet kätilöt totesivat: "miten te voitte olla noin rauhallisia?" Ei ollut tarvetta ääneen paljon valitella eikä varsinkaan huutaa kivusta, kyllä sen kesti. Eikä se huuto taida muutenkaan auttaa.

Nestettä tuntuu kertyvän oikein urakalla kehoon varsinkin nyt lämpimien kelien aikana. Olen ihan turvoksissa! Nilkat on kuin pölkyt, sormet samaten kunnon nakit. Systeri eilen hieroi jalkoja ja yöllä se kostautui, kun nesteet lähti vähän turhankin ahkerasti liikenteeseen...

Levottomat jalat pysyy jotenkuten aisoissa magnesiumin avulla, mutta silti ne vaivaa. Nyt täytyy ottaa päivän aikana kaksi tabua että edes jotenkuten saisi nukuttua. 

Tällainen valituspostaus tällä kertaa, kiitos kun jaksoit lukea. En mielestäni kyllä turhan usein valita, mutta näistä piti nyt kirjoittaa :)

Pst: Vatsallaan nukkumista kaipaan ehkä eniten, ah kohta sen aika koittaa. Tai sitten ei, jos tissit on koko ajan täynnä. Damn.






torstai 20. elokuuta 2015

NuoriSOME

Tässä on nyt näinä lämpiminä päivinä tullut kulutettua leikkipuiston keinuja ja hiekkalaatikkoa ihan mukavasti. Samalla kun Helmi touhuilee, kerkeää itse tarkkailla ympäristöä. Lähinnä sitä, miten nykylapset leikkipuistossa käyttäytyy. Nuorisomme, tai nuoriSOME kuten otsikkoon kirjoitin, on liimautunut älyluureihinsa jopa toisen kanssa keinuessa! Ja kyseessä arvioisin olevan n. 2-5.-luokkalaiset lapset. Siinä samalla kun itse annoin Helmille vauhtia vauvakeinussa, kerkesi porukka isommissa keinuissa vaihtua. Tällä ajalla jokaisella lapsella oli luuri nenän edessä, jota selailtiin. Välillä vaan paikka vaihtui keinusta liukumäkeen. 



Käsittämätöntä. Eilen ylitti suojatien kaksi varmasti vain eskari-ikäistä tai korkeintaan ekaluokkalaista, nenä kiinni luurissa. Olen tästä somehommasta ennenkin puhunut ja niin moni muukin, mutta tätäkö se on...? Myönnän, onhan se puhelin mullakin mukana yleensä puistossa. Mutta, olen aikuinen. Silti tulee välillä selattua facea ja instaa ja kun tulee otettua hieno keinukuva Helmistä, pitää se heti jakaa. Onhan se vähän...niin, outoa. Vai ihan tätä päivää? Myös lapsilla näköjään. Mikäpä siinä jos vanhemmat on asettaneet jonkinlaisen rajan sen käytölle, mutta ainakin sen verran mitä kuulin noiden lasten tekevän puhelimillaan ei ole minkäänlaisia estoja netissä päällä. Tuli mieleen, pitäisikö minun puuttua asiaan? En puuttunut, eihän se minun tehtäväni ole kasvattaa siinä asiassa. Silti jäi vähän kaivertamaan... 

Helmi on nyt saanut muutamana päivänä kerran tai kaksi katsoa Teletappeja puhelimestani. Miehen kanssa puhuttiin aiemmin että ei opeteta siihen että saa olla jatkuvasti ruutu edessä, mutta missä menee sitten se raja mikä on liikaa? Ehkä se 1 tai 2 kertaa pienen pätkän katselu päivässä ei haittaa. Alkaahan se vaatimaan lisää kun kasvaa, mutta silloinkin täytyy yrittää pitää ne rajat. Toisaalta on helppoa antaa välillä katsoa jos itsellä on esim. juuri jokin kotihomma kesken ja haluaa rauhassa hoitaa sen loppuun mutta niin...äh.


Onko teidän lapsilla älypuhelimia? Onko netti rajoitettu vai saako selailla miten haluaa? Mitä mieltä olet taaperon kännykän käytöstä (videoiden katselu)?






keskiviikko 19. elokuuta 2015

Elokuun arvonta

Vihdoin tulleen kesän kunniaksi pistetään arvonta pystyyn! Aivan mieletöntä, kun vihdoin on reilu 20 lämmintä ja yöt silti pysyy viileinä, näin sen pitääkin mielestäni mennä niin jaksaa nauttia tästä säästä. 

Jatkossa järjestetään joka kuukausi vähintään yksi arvonta, tiedän että te lukijat niistä tykkäätte, ainakin sellaista palautetta olen saanut. Arvontojen palkinnot tulee tästäkin edespäin olevan joko yhteistyökumppaneideni tarjoamia juttuja tai sitten omakustantamiani.


Tässä elokuun arvonnassa palkintona on itse ostamani Yamakan muumimuki, kaunis! Ostelen näitä välillä "lahjakaappiin", ja sieltä tämä ihanuus pääsee nyt jollekin teistä :) Yamakan muumimukit eroaa Arabian mukeista mielestäni kerronnallisemmalla (huh, mikä sanahirviö!) kuvituksella ja värimaailmalla. Ovat myös hieman eri värisiä.

Arvonnan säännöt:

1 arvan saat olemalla julkinen lukijani (jos et vielä ole, voit liittyä sivun oikealla laidalla olevasta Liity tähän sivustoon-painikkeesta). Mobiililaitteissa se ei aina näy, joten siirry silloin sivun alhaalta täysversioon jolloin pitäisi näkyä se painike.

2. arvan saat seuraamalla minua ja blogiani instagramissa

3. arvan saat seuraamalla Arjen miljonääriä Facebookissa

Kerro kommentissa mitä kautta seuraat blogiani ja monellako arvalla olet mukana. Suoritan arvonnan sunnuntaina 30.8.

Paljon onnea kaikille arvontaan ja aurinkoista viikkoa! <3







sunnuntai 16. elokuuta 2015

Hilla-valkosuklaapiirakka


Hilloja on löytynyt suolta tänä kesänä ruhtinaallisen paljon! Itse en tosin siellä ole kyykkinyt, vaan onneksi saatiin tätä suon kultaa äidiltä ja V:n porukoilta. Jotkut kutsuu lakaksi, mutta meillä päin tämä marja on aina ollut hilla. Pakkaseen meni osa mutta tuoreista halusin kokeilla tällaista hilla-valkosuklaapiirakkaa. Ohje löytyi Myllyn paras-sivustolta. Omatekemäni muutokset ohjeessa näkyy suluissa.


Uunipellillinen

Pohja:

300 g margariinia (korvasin n.puolet voilla kun margariini pääsi loppumaan)
dl sokeria
2 munaa
3 dl Myllyn Paras Karkea Vehnäjauhoja
tai Erikoisvehnäjauhoja
3 dl Myllyn Paras Graham Täysjyvävehnäjauhoja
1 tl soodaa tai 2 tl leivinjauhetta
(lisäsin taikinaan vielä kunnon lorauksen kevytmaitoa kun tuntui niin paksulta)

Täyte:

7-8 dl sokeroituja hilloja (lakkoja)
tlk kermaviiliä tai ½ tlk kermaviiliä ja 1 tlk smetanaa
100 g valkosuklaata sulatettuna (laitoin 115 g)
2 munaa
dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Laita uuni tulemaan 200 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen. Lisää vaahtoon jauhot varovasti. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Paista pohjaa uunissa noin 13 min. Levitä hillat tasaisesti esipaistetulle pohjalle. Yhdistä kulhossa täytteen muut ainekset ja valuta seos hillojen päälle. Paista vielä noin 15 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen leikkausta. Koristele sulatetulla valkosuklaalla. Piirakka sopii hyvin pakastettavaksi.



Ja eikun herkuttelemaan! Itse jemmasin tätä myös pakkaseen tulevia Me&I-kutsuja varten... ;)





perjantai 14. elokuuta 2015

3 blogia joita kannattaa seurata



Tuossa taannoin pyysin täällä teitä lukijoita linkkaamaan joko oma tai toisen henkilön blogi, jonka koette olevan lukemisen arvoinen. Olen nyt kerännyt kolme minua puhuttelevaa blogia tähän, joten olkaapas hyvät, tässä kolme kovaa lukuvinkkiä:

27-vuotias Karina kirjoittaa elämänmakuisesti mm. arjesta, juhlasta ja matkustamisesta. Hän on vuonna 2013 syntyneen tytön äiti, ja ihan vasta perheeseen on syntynyt myös pieni poika. Lapsiperheen arkea siis luvassa!

Tsekkaa ainakin tämä!




Tipulassa

Tipulasta löytyy kotia, sisustamista, diy-töitä ja paljon valokuvia. Mukana jutuissa vilahtelevat myös vauva ja taapero.

Tsekkaa ainakin tämä!




Inspiration

Blogin kirjoittaja Viltsu kertoo itsestään näin: "Kyseessä lifestyle-blogi. 
Olen tavallinen keski-ikäinen nainen, joka on höystetty kaikilla mausteilla. Ennenkaikkea ihminen ihmisten joukossa. XL-bloggaaja, instagrammaaja sekä positiivisuuden ja ilon jakaja. Perheeseeni luen vaimoni, kissani sekä jo kotoa pois muuttaneen lapseni."


Tsekkaa ainakin tämä!



Mielenkiintoisia blogeja linkattiin paljon, ja aion tehdä myöhemmin tällaisen samanlaisen vinkkipostauksen ainakin kolmesta muustakin blogista. Kiitos kaikille bloginsa linkanneille!









torstai 13. elokuuta 2015

Miten masu voi



Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, sieltähän tuli paljon muiltakin kokemuksia niistä affektikohtauksista. Kysyin asiasta myös facebookissa kahdessa ryhmässä, siellä myös kymmenet ihmiset kertoivat heidän lasten kohtauksista, ja jaksaa kyllä yllättää ettei neuvolassa ole tämmöisistä edes ikinä mainittu! Sehän on selvä että tuollaista säikähtää vaikkei olekaan vaarallinen, mutta eihän sitä voi siinä tilanteessa tietää kun ei kohtauksen mahdollisuudesta ole ikinä puhuttu aiemmin missään. Tämäkin on asia joka on ns. itse pitänyt ottaa selville.

No niin, sitten päästään hieman masukuulumisiin. En ole tässä raskaudessa niin paljon kerennyt (?) kirjoittaa masukuulumisia, tai en tiedä mistä johtuukaan että ei ole tuntunut siltä että pitäisi "hehkuttaa". Ehkä se ensimmäinen raskaus oli niin uusi asia että tuli kirjoiteltua ja kerrottua enemmän, nythän olen jo konkari ;) ei vaan, onhan se ihmeellistä mutta ei arkena aina kerkeä keskittyä mahaan kun Helmi vaatii huomiota ja onhan sitä muutakin puuhaa. 

Maanantaina kuitenkin pääsin oikein kunnolla keskittymään mahassa olevaan pikkurakkauteen, kun kävin Meri-Oulun Äitiys-ja perheneuvolassa joka sijaitsee Oulussa Torin rannassa. Siellä työskentelee ihana Kaarina Vehkaperä, joka selvästi omistautuu työlleen ja asiakas tuntee olevansa tärkeä ja hyvissä käsissä. Olen aiemminkin käynyt Meri-Oulun neuvolassa, ihan ensimmäisen kerran silloin kun odotimme pientä enkeliämme. Sydän sykki viikolla 8 kun kävimme siellä, ja kun menimme ensimmäiseen kunnan tarjoamaan neuvolaan viikolla 12-13 ei enää ollutkaan elämää. 

Toisen kerran kävin odottaessani Helmiä. Myös silloin alkuraskaudessa, ja en ihan muista kävinkö myös myöhemmin. Tässä raskaudessa kävin aivan alussa ja nyt. Mielestäni kunnallisella puolella pitäisi tarjota yksi ultrakäynti myös näin loppuvaiheessa, mutta eihän se tarjoa (ainakaan täällä Oulussa) ja siksi on turvauduttava yksityiseen. 

Katsottiin vauvan rakenteet kaikessa rauhassa, ja itseäni mietitytti onko lapsivettä tarpeeksi. Välillä on tuntunut että sitä holahtaisi, mutta kaipa se on jotain ihan muuta kun sitä oli kuulemma normaali määrä siellä kohdussa. Toinen asia joka tietysti kiinnosti oli vauvan tämän hetkinen painoarvio. Arvion mukaan pienokainen painaa nyt n. 2 361 g <3 arvioitu syntymäpaino n. 3 500 g. Jännä nähdä millaisia heittoja lukuihin tulee. 

Hieman huono näkyvyys oli kun istukka tuli aina eteen kun yritettiin kuvailla, ja onhan minulla myös nuo vatsanpeitteet isohkot :D kuitenkin näkyi että pientä kiharaa tukkaa jo oli! Aaaw ei malta odottaa että näkee pienen tytön, onkohan yhtään Helmin näköä? Niin tosiaan, kyllä se sukupuolikin varmistui :) ei tartte alkaa myymään jo hankittuja samistelumekkoja pois! 

Kaikin puolin miellyttävä käynti oli jälleen ja mukava jutella Kaarinan kanssa. Suosittelen lämpimästi hänen vastaanottoaan. Hän toimii sekä Oulussa että Torniossa, ja asiakkaita käy pidemmän matkan päästäkin. Hinnasto löytyy täältä, ja on tietääkseni paljon edullisempi kuin moni muu yksityinen neuvola.







tiistai 11. elokuuta 2015

Pelottava affektikohtaus



Kylläpä säikäytti. Menin kaikessa rauhassa saunaan ja Helmi jäi isin kanssa kuten yleensäkin, kun käydään erikseen saunassa Helmin vielä valvoessa. Jonkin ajan päästä alkoi ihan hillitön huuto eikä se rauhoittunut vaikka mitä ohjeita koitin huudella V:lle, "näytä sille jotain mielenkiintoista, käykää vaikka parvekkeella, ota se syliin" jne. Huutoa tai kiljuntaa huudon perään, koitin äkkiä pestä itseni ja menin katsomaan mikä ihme on hätänä. No itkua jatkui vielä, toinen reppana oli jo ihan hengästynyt. Koitin siinä lohdutella ja vähän rauhoittuikin, tärisi ja nieleskeli. Annettiin varalta jo panadoliakin, kun eihän sitä tietty onko joku paikka kipiä tms. Siihen sitten rauhoittui normaaliksi pikkuhiljaa kun silittelin. Vasta myöhemmin muistin lukeneeni affektikohtauksista:

"Affektikohtaukseksi kutsutaan voimakkaan itkupuuskan yhteydessä esiintyvää kouristuskohtausta. Affektikohtauksen laukaisee yleensä kipu, pelko tai suuttumus.
Affektikohtauksessa itkemisen yhteydessä lapsen henki salpautuu ja tilanne voi jatkua jopa tajuttomuuteen. Yleensä affektikohtaus kuitenkin laukeaa nopeasti. Kohtaukset ovat vaarattomia.
Kohtauksessa lapsi tulisi pyrkiä rauhoittaa sylissä. Jos vanhempi antaa lapselle periksi kohtauksen pelossa, lapsi voi oppia käyttämään hyväksi kohtauksia.
Kiukun jälkeen lapsi kaipaa syliä ja vakuuttelua, että hänestä pidetään edelleen. Sylihoito on joskus tarpeen lapsen pyristelyistä huolimatta. Kamppaillessa vastaan lapsi voi testata vanhemman ehdottomuutta ja hänet tulisi pitää varmoin ottein sylissä kiemurteluista huolimatta, tällöin lapsi saa luottamusta itseään lujempaa vanhempaa kohtaan.
Kun tilanne on purkautunut, lapsi painautuu yleensä vanhempaansa vasten lohtua hakemaan."

(kopioitu täältä)

Liekkö äitin saunaan meno laukaisi tuollaisen kohtauksen, jos tuo nyt sitä oli? Ei ole kyllä pitkään aikaan ihan noin kovaa "raivonpuuskaa" tullut Helmille..kun ei ole ollut edes niin mun perään mutta tämä taitaa kuulua juuri siihen uhmailuun että näitä tulee. Luin myös että joskus puhaltaminen kasvoille auttaa tällaisen kohtauksen tultua. Hurjan näköistä oli kyllä kun toinen vaan tärisi :( mutta hyvä tiedostaa että näitä voi tulla ja että ovat ihan vaarattomia.

Onko teidän taaperoilla ilmennyt näitä affektikohtauksia ja mikä on auttanut tilanteessa?





sunnuntai 9. elokuuta 2015

Laiskuuttako...


Tavoite oli käydä salilla 2-3 kertaa viikon aikana ja se on toteutunutkin, paitsi tällä viikolla kävin vain kerran. Olen hieman pettynyt itseeni, mutta minkäs teet. Laiskuutta, tekosyitä että täytyy sen sijaan tehdä sitä ja tuota. Toki saan olla armollinen itselleni, onhan nyt kuitenkin rv 33+4 ja olen kaiken lisäksi ylipainoinen odottaja, en edes ole tässä raskauksien välissä aktiivisesti tehnyt painoharjoittelua ja ennen raskauksiakin se oli vähän niin ja näin. Se vaan täytyy todeta, että kun sitten saa itsensä sinne salille tulee siitä niin hyvä fiilis että sitä ajattelee, miksi se oli niin hankala lähteä. Niin, se itsensä saaminen sieltä sohvalta ylös ja lähteminen on usein niin vaikeaa mutta kyllä se olotila joka treenaamisesta tulee palkitsee monin tavoin. Olen huomannut, että jos käyn salilla aamuisin (mahdollista vain viikonloppuisin kun V on kotona) olen täynnä energiaa koko loppupäivän ja saan monta rästihommaa hoidettua. Yleensä pääsen salilla vasta iltapäivällä/illalla, ja se vaikuttaa hyvin yöuniin jos ei liian myöhään kuitenkaan treenaa. Siinä 19.00 on ehdottomasti omalla kohdallani lopetettava treeni, muuten se vaikuttaa jo ennestään huonoihin yöuniin negatiivisesti. Tykkään kyllä eniten käydä Voitossa viikonloppuaamuisin kun siellä on niin rauhallista ja laitteisiin pääsee jonottamatta. Tosin en kyllä iltapäivisinkään ole monesti joutunut jonottamaan, paitsi vapaapainopaikoilla on vähän ruuhkaa joskus. Kaikille on kuitenkin tilaa mukavasti, ja jos ei heti pääse esim. käsipainoilla tekemään omaa ohjelmaa teen jonkin ekstraliikkeen laitteilla.

Tosiaan, nyt on alkanut se sängyssä pyörimisvaihe, aaargh! Kun ei meinaa uni tulla ja mikään asento ei ole hyvä. Magnesium purkista on hieman auttanut levottomiin jalkoihin. Tässä on vielä mooonta viikkoa laskettuun aikaan, mutta hieman kauhistuttaa kun meidän syyskuisten fb-ryhmässä on syntynyt jo 4 vauvaa...! Pikku varaslähtöjä, etten sanoisi. Jotenkin minusta tuntuu että tämä beibi viihtyy masussa sinne lokakuulle asti :D no jaa, olkoon niin pitkään kuin tarvitsee mutta on ne viimeiset viikot vaan pitkiä. Huomenna muutes pääsen ultraan tsekkaamaan tilanteen. 


Vielä tuosta raskausajan salitreenistä sen verran, että olen miettinyt niitä sykerajoja ym. Terkalta kyllä kysyin että onko turvallista treenata vielä näillä viikoilla, niin kuulemma on. Itse vaan olen lukenut että ei se syke saisi nousta ainakaan yhtäjaksoisesti pidempiä aikoja yli 150...mietityttää vähän se että tuleeko vauvalle hapenpuutetta. Minulla ei edes ole sykemittaria josta tuota sykettä seuraisin, mutta luotan kuitenkin omiin tuntemuksiini. Lopetan tai hidastan heti tahtia jos tulee huono olo, ja jatkan joko pienemmillä painoilla tai lyhyemmillä sarjoilla. Se on hassu juttu että kun käy esim. vaunulenkillä tai sauvakävelyllä niin alkaa supistelemaan ja alkaa kävellä etanavauhtia, mutta salitreenissä ei tule sellaisia tuntemuksia ja pystyy tekemään enemmän. Ainoastaan jos hengästyy kovin niin tulee mieleen nuo sykejutskat. 

Mutta jos vaikka sinulla on enemmän tietoa noista sykkeistä ym, niin kuulisin mielelläni! :)







torstai 6. elokuuta 2015

Alet paukkuu ja kirppiskasat kasvaa

Olen vähentänyt kirppiksillä kulkemista jonkin verran. Ihan sen takia, ettei tule liikaa houkutuksia kun mikään ei tunnu enää mahtuvan minnekään. Nyt silti olen muutaman kerran itselleni sallinut kun raivasin tilaa kaappeihin ja heitin pois entisiä. Noooh ette kuitenkaan usko että noin vain olisin jotain heittänyt pois, tarkoitin siis että myyntiin kirppikselle lähti taas kasa tavaraa. Myös alennusmyynneissä on tullut vastaan aivan ihanuuksia ja pilkkahintaan, mutta mennään ensiksi näihin kirppislöytöihin...

Metsolan supersuloinen mariannekarkkimekko 4 e, hailua tahraa edessä joka lähti tahranpoistoaineella. Koko on 74/80, ja tänään oli ekaa kertaa päällä pienokaisella ja istui kuin unelma. Hyvänmallinen siis!


Kappahlin tunika 1 e


No tämä oli melkoinen superlöytö! Ticketin toppapuku 3 euroa!! Ja vieläpä hyväkuntoinen. Menee tosin vielä vuosi, pari että on Helmille sopiva.



Tämä ihanuus My Little Pony löysi tiensä ostoskoriini hintaan 1 euro!


Helmin ponikokoelma siis kasvaa.


Nämä ei taida meille olla vielä moneen vuoteen ajankohtaisia (paitsi Helmi repi hampaillaan noita kansia) mutta oli pakko 2 euron hintaan ostaa uudenveroiset Top model-jutskat, tarrat ja kaikki oli tallessa. Miksei tässä itsekin voisi taiteilla aikuisten värityskirjan ohella...?


Valkoinen röyhelöhörselötunika, 2 e


Toppi, 50 snt. Nyt vasta hoksasin että tuo pitsihommeli tulee taakse, mutta mun mielestä se on siistimpi edessä joten aion käyttää sitä niin :D


Tunika 50 snt


Huivi 50 snt


Adidaksen iiihanat tossut 1 e


Nyt sitten päästään viime aikojen aleshoppailuihin. Harvoin edes käyn alemyynneissä, mutta nyt kyllä on tullut tehtyä nappiostoksia.

Ensin ostin Helmille Lindexillä -30 prossalla tuon ruusumekon, joka hällä oli niissä joissakin 1-vuotiskuvissakin. Noh, tämä masussa oleva vauva kun on todennäköisesti myös tyttö, piti käydä vielä ostamassa samismekko hällekin 50 % alella :P


Tykkään näistä niin!


Anton & Nina on ajautunut konkurssiin ja siellä myymälöissä on loppuunmyynti, mainostavat että jopa -70 %. No en hirveän montaa tuotetta kyllä niin isoilla aleprosenteilla nähnyt, paitsi nämä sukat oli euron per pari. Odottelen siis sinnekin niitä isompia prosentteja, jäi kutkuttamaan mm. pari Mayoralin mekkoa.


Tämä kruunupääpanta taitaa olla siinä eräässä junamainoksessa sillä pikkutytöllä päässä, tarttui matkaan henkkamaukalta ihan normaalihintaan.


Itselleni Cubukselta masunpiilotushousut, reilu 7 e


Aaaaw lisää Lindexiä! Ja samistelulinja jatkukoon... Tähtäsin koossa vähän niin että olisi tytöille joulun aikoihin ehkä sopivat, nämä oli -70 % joten hintaa jäi reilu 4 e


Tyylikkään sininen, kaiken ei tartte aina olla tytöillä punaista.


Kappahlissa oli osta kolme, maksa 2. Nämä vielä melko isoa kokoa olevat hörselömekot tuli maksamaan 20 e ja siihen vielä alhaalla olevassa kuvassa ne shortsit kaupan päälle.



Lindexiltä -70 %


Tässä nämä kaupanpäällisshortsit, aika söpikset <3


Oletteko te tehneet hyviä alelöytöjä tai kirppislöytöjä viime aikoina?