keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Synnytyskertomus vol. 2



Tässä yhdellä kädellä kirjoittelen, vauva rinnalla. Päästiin jo maanantaina kotiin pienokaisen kanssa, ja täällä tutustellaan uuteen perheenjäseneen. Ajattelin kirjoitella synnytyskertomusta talteen nyt kun se on vielä tuoreessa muistissa.

Torstain ja perjantain välisenä yönä alkoi tuntua n. klo 2 aikoihin sellaisia tuntemuksia joita en ollut aiemmin tuntenut. Luonnolliset supparit siis erosi keinotekoisista, ja vain niistähän minulla oli käynnistyksen myötä kokemusta. Niitä tuli n.15 min välein, välillä tiheämminkin ja laittelin äitille viestiä että saa lähteä ajamaan (Helmin hoitajaksi) kun tulee kauempaa. Noh mami saapui n. kuudelta, ja itsekin konkoilin ylös sängystä. Kas kummaa, supistukset laantuivat. Kyllä oli pettynyt fiilis. Siinä sitten lähdettiin leikkipuistoon kävellen josko alkaisivat uudelleen, mutta ei. Jokunen suppari vielä ilmaantui illan aikana mutta eipä muuta. No seuraavana yönä taas tapahtui, ehkä hieman kovempia oli jo ne. Aamulla tuntui jo siltä että nyt voisi käydä näytillä vaikka epäilinkin että passittavat vielä kotiin. Verenpaine huiteli n. 160/100 joten senkin vuoksi mentiin näytille. Päästiin perille ja tutkittiin, 4 cm auki. Pääsin saliin, olin ihan että jes! Kalvojen puhkaisuun siis. Alkoi jännittämään, oli jo vahva fiilis että kyllä meillä tänään on jo uusi perheenjäsen kainalossa. 

Pistettiin antibioottitippa kun minulla oli se streptokokki. Supistukset muuttui melko kivuliaiksi pian kalvojen puhkaisun jälkeen, mutta pärjäsin vielä ilman kivun lievitystä. Siitä ne melko nopeaa sitten kipeytyi ja sattui kyllä niiiiiin kovasti, että pyysin kohdunkaulan puudutteen. Ei auttanut, oli yhtä tuskaa! Pyysin epiduraalin ja odottelu tuntui välillä sietämättömältä. Heijasin vain itseäni seisaaltaan, ainoa edes vähän siedettävä asento. Oksennuskin tuli. Viimein ihana vanhempi anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin, ja tällä kertaa se meni melko helposti (viimeksi selkää ronkittiin 45 min ennenkuin oikea paikka löytyi) ja alkoi auttamaan n. 15 min päästä. Ihana tunne kun kipu vaimeni, ei toki kokonaan loppunut. Tuli vaan melko kova tärinä päälle. Nopeaa eteni avautuminen, ja välillä jo tuntui että ponnistuttaa. Välillä kokeiltiin, mutta ei ollut ihan vielä valmis. Viimein koitti sen aika, ja se oli ohi 10 minuutissa. 

Synnytyksestä jäi positiiviset fiilikset, ja se kesti vain alle 5 tuntia (laskettuna kalvojen puhkaisusta siis). Kätilöt oli taas todella mukavia, höpöteltiin niitä näitä pitkin päivää ja jälleen ne totesi meille että "ootte te kyllä rauhallisia" :D edes kipeimpinä hetkinä en huutanut, ei tuntunut siltä. Tai no en ainakaan muista että olisin karjunut... 

Nyt harjoitellaan tätä uutta arkea. Mies on kotona tämän viikon ja pitää isyysloman sitten myöhemmin. Helmi on ottanut uuden tulokkaan vaihtelevasti vastaan, tänään ehkä oli hieman hankalampi päivä mutta muuten on mennyt hyvin. 





lauantai 26. syyskuuta 2015

Hän on täällä

Helmille syntyi tänään iltapäivällä pikkusisko <3 



Koko perhe voi hyvin, synnytyksestä jäi positiiviset fiilikset. 

Palaillaan kun kotiudutaan!




maanantai 21. syyskuuta 2015

Milloin tapahtuu!!



Vähän kärsimätön olo. Milloin tämä vauva syntyy?? No eihän nyt ole edes laskettu aika vielä mennyt (keskiviikkona ois) mutta tuntuu se niin pitkältä ajalta odottaa. Neuvolassa viimeksi laitettiin lähetettä painoarvioon mutta en päässytkään sinne, totesivat vaan että tuskin on kovin iso kun aiempikin lapsi on normipainoinen. Jep, sinne ei niin vain pääsekään. Olisihan se ollut mukava nähdä minkä painoinen masussa suunnilleen asustelee. Noh neuvolantäti tosiaan tänään soitti ja sanoi että eivät ota minua sinne kontrolliin niin koitetaan huomenna aamulla "jouduttaa" synnytystä rajummalla sisätutkimuksella...iiks. Vaan pessimisti ei pety, tuskin tulee mitään tapahtumaan. 

Ei ole minkäänlaisia tuntemuksia, sisko koitti hieroa viikonlopun aikana akupisteitäkin jaloista ja korvanlehdistä että jos se edesauttaisi jotenkin. Kyllähän sellaisia pikku puukoniskuja välillä tuntuu, mutta ei ne ole oikein mitään. Vauva muljuaa välillä ihan mahottomasti, ja välillä täytyy tökkiä masua että heräisi. 

Tasaista arkea täällä elellään, no viikonloppuna käytiin yhden yön reissu siskon luona ja eilen käytiin retkeilemässä Syötteellä olevalla vanhalla myllyllä, jossa paistettiin makkaraa. Ulkoilut kotosalla jääneet vähemmälle kun vieläkin ollaan räkätaudissa ja en jaksa joka päivä täältä yläkerrasta lähteä Helmin kanssa edes alas pihalle kun tuo selkä on niin kipeä ja kävely hankalaa. Helmin kävelykin on nykyään melko joutuisaa niin perässä saa tosiaan juosta. Voi että sitä kaipaa katutasossa olevaa asuntoa. Pääsisi helpommin rattaiden kanssa jne. Ehkä joskus.

Eilen kävin ystävien kanssa katsomassa Kätilön. Oli ihan puhutteleva, täytyisi vaan näköjään tutustua enemmän historiaan kun minulle oli ihan yllätys tietyt jutut elokuvassa. Kyllä se Jokinen osaa ohjata, ja näyttelijäsuoritukset meni myös pääosin nappiin. Sali oli melkein täynnä katsojia. Mukava oli pitkästä aikaa käydä leffassa, alkoi houkutella myös se tuleva Napapiirin sankarit 2 kun näki trailerin :D ykkösosasta tykkäsin, iski meikäläisen huumoriin. 

Nyyh, meidän Emmaljungat lähti äsken uuteen kotiin :( haikeaa. Vaan eipä ne mahdu tänne, tuplarattaat on oltava. Ehkä törmäilen niihin lenkillä, ostajat asui tässä lähistöllä :)




tiistai 15. syyskuuta 2015

Virtaa!

Vaikka kuinka järjestelee, löytyy lattioiltamme silti tavaroita. Ja se ei haittaa.

Siis nyt on virtaa! Huolimatta siitä että sairastellaan edelleen (räkä valuu ja yskä kaikilla) ja kävelen kuin pingviini niin olen saanut täällä kotona vaikka mitä aikaiseksi. On oikein sellainen järjestelyvimma, kaappeihin on tullut lisää tilaa kun olen heittänyt sieltä tarpeetonta tavaraa ihan roskiin asti. Uskomatonta mutta totta, tällainenkin hamstraaja siihen näköjään pystyy! Lehtiläjiä on joka paikassa, vaikka olen ne lukenut kertaalleen jos toisenkin. Keräykseen vaan, paitsi jos on joku hyvä resepti vaikkapa niin se päätyy pöytälaatikkoon.  Eilen kävin läpi Helmin miljoonat lelut ja järjestelin duplot eri laatikkoon jne. Pysyvähän se semmoinen järjestely ei ole kun neiti niitä laatikoita kaatelee samantien, mutta sinne kun ne sitkeästi aina kerätään niin siitä tulee tapa. Nuppipalapelejä on mukavampi tehdä kun ne osat löytyy helposti eikä ole lelukorin alimmaisena. Myös Helmin kirjat on nyt erillisessä laatikossa josta voi niitä itse ottaa, vielä kun oppisi ne laittamaan sinne takaisinkin... Mutta ehkäpä sellaista ei voi vielä vaatia ;) 

Tämä järjestelyvimma varmaan hyvin pitkälti johtuu nyt siitä kun haluan että ennen vauvan tuloa on edes suht siistiä ja löytyy tavarat iisisti eikä tarvitse etsiä turhaan ja kuluttaa siihen aikaa. Paljon on vielä paikkoja joihin kajota, hmmm jaksaisinkohan seuraavaksi nuo yläkaapit. Tosin V sanoi etten saa yksin täällä hillua korkealla tuolilla, joten siirretäämpä myöhemmäksi.

Huomenna olisi täynnä 39 raskausviikkoa, puuh. Elikkäs viikko laskettuun aikaan, aika hurjaa. Vaikka tosiaan uskon että menee yli sen pari viikkoa ja silloinkin täytyy käynnistellä... Pessimisti ei pety vai miten se meni :D tänään pääsen hemmottelevaan jalkahoitoon, aah! Sain ystävältäni lahjakortin syntymäpäivälahjaksi ja totisesti tuli tarpeeseen näin loppuraskaudessa.

Mukavaa tiistaita ystävät! <3





sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Pyllyvakumointi

Jep, luit oikein. 

Pikku vinkki paljon postittaville: Nyt kun postin hinnat ovat melko korkeat ja varmaan vuosittain tästä nousee, vannon pyllyvakumoinnin nimeen. Ihan yleinen nimitys jo sosiaalisen median kirppisryhmissä, ja tarkoittaa siis sitä että kun pakkaat tuotteen kirjekuoreen laitat sen ensin pussiin ja istut pussin päälle jolloin ilmat tulee pois ja suljet teipillä tiiviiksi, näin saat sen hyvin menemään kirjekuoreen ja halvemmilla posteilla. 

Itse esim. teen paljon kauppaa vanhoilla vauvan vaatteilla netissä, ja ohuen bodyn saa menemään eurolla ( yksi 2.luokan merkki) juurikin tuolla taktiikalla, ehkä muutenkin. Isommatkin saa melko ohueksi, mutta sitten on lisättävä painon mukaan merkkejä. 

Olisi jännä tietää, kuinka paljon nettikauppaa on tässä vuosien varrella tullut käytyä. Vielä kun olisi laittanut joka euron säästöön niin yhä parempi... Ja voi sitä postimerkkien määrää! Isompien pakettien postituksessa suosin smart-postia, kun se on tietääkseni hieman halvempi kuin tavisposti ja tykkään siitä että voin noutaa ja lähettää paketin lähes milloin vain omien aikataulujen mukaan. Paketin noutamiseenkin menee vain muutama sekunti, eikä ole yleensä tarvinnut jonotella. 

Yksi juttu hävettää. Postitin pari viikkoa sitten erään vauvojen mekon, ja oletin että siihen menee vain pari postimerkkiä. Ei pitäisi ikinä olettaa vaan punnita, sillä vastaanottaja oli joutunut lunastamaan kirjeen postista lisähintaan :O hän laittoi minulle viestiä. Tarjouduin tietenkin maksamaan hänelle sen, mutta ei kuulemma tarvinnut, kehotti vain olemaan jatkossa tarkempi. Ja minähän olen, tästä otin opikseni.


Onko siellä pyllyvakumoijia vai millä tavalla koitatte säästää postikuluissa?


Mukavaa sunnuntaita!




lauantai 12. syyskuuta 2015

Sairastuvalta

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, meillä sairastellaan. Flunssa on kaikilla, mies joutui olemaan eilen pois töistäkin ja Helminkin nenä vuotaa ja yskä vaivaa. Itselläni ei ole makuaistiakaan, huomasin sen tuossa kun sain tytön päikkäreille ja aloin syömään suklaapatukkaa niin eihän se maistunut millekään :( hukkaan meni. Jospa tässä kerkiää sairastaa ennenkuin vauva syntyy, parempi siis niin ettei sitten heti tartu pikkuiseen. Vai mitenhän se on kun tuolla masussa on niin onkohan sillä sama pöpö kuin minulla, enpäs tiedä...? 

Eilen täytyi taas piipahtaa neuvolassa. Tänään on rv 38+3, eikä ole mitään tuntemuksia että pienokainen syntyisi ihan lähiviikkoina. Mulla on koko ajan sellainen tunne että yliajalle mennään ja reippaasti... Jotenkin en usko että keho osaa käynnistää itse synnytystä vaan tarttee apua. Johtunee varmaan siitä tuommoset pohdinnat kun silloin se keskenmenokaan ei alkanut itsestään vaan oli keskeytynyt kun huomattiin vasta rv 13 ja piti käynnistää samoilla lääkkeillä kuten Helmin synnytyskin. Tosin silloinhan mulla oli se raskausmyrkytysepäily ja alettiin käynnistellä pari päivää ennen Helmin syntymää. Voihan se toki olla että tällä kertaa menee erilailla, mutta saapa nähdä. Neuvolassa tutkittiin tilanne ja oli siellä jotakin tapahtunut, mutta ei vielä mitään siihen viittaavaa että pian tulisi lähtö. Streptokokkinäyte oli positiivinen eli pitää vissiin vauvalle se antibiootti antaa vai miten se menikään. 

Iskias tai ainakin jokin pirunmoinen kipu on tullut alaselkään vasemmalle puolelle ja kävelenkin kuin pingviini. Täytyy toivoa että se loppuu tai ainakin lievenee synnytyksen jälkeen. Vesijuoksu on ainoa joka tuntuu hyvältä, mutta nyt ei taida enää kannattaa käydä sielläkään ettei tule tulehduksia. Huooh pitkiä ne on nämä viimeiset viikot. Olen kyllä vähän varautunut siihen että syntyy vasta lokakuun puolella.

Kaikenlaiset ajatukset pyörii päässä. Usein ajattelen sitä miten mulla tulee Helmiä niin kova ikävä siellä sairaalassa ja varsinkin jos joutuu pitkään olemaan, jos vauva kellastuu yms yms. Tuollaista jossittelua ja stressaamista pitäisi välttää mutta minkäs teet. Kokeeko Helmi että äiti on hylännyt. Sekin, jos synnytys käynnistyykin itsestään ja vaikka yöllä ja kerkiääkö kukaan tulla Helmin kanssa kun lähdetään miehen kanssa sairaalaan vai pitääkö ottaa mukaan jne. Ja se alkuarki miten suhtautuu vauvaan ja ainiin, tottakai myös se synnytys! Miten se sujuu vai sujuuko mitenkään. Ja se että jaksaako kahden pienen lapsen kanssa lähteä täältä kotoa mihinkään ja kun talvikin tulee jajaja höperöidynkö tänne kotiin vaan. Aaargh, mutta kai tämä loppuraskauden panikointi kuuluu asiaan :D pää tulee kipeäksi jos liikaa miettii.

Kivaa viikonloppua kaikille!






maanantai 7. syyskuuta 2015

Viimeinen kesäpäivä ja uusi hoitolaukku (sis. ALEKOODIN)


Tuossa jokin aika sitten oli kesän viimeiset lämpimät päivät, ja hyödynnettiin eräs lauantai-iltapäivä Hailuodossa, joka on aivan ihana paikka ja sijaitsee melko lähellä Oulua. Hailuoto on Perämeren ainoa pysyvästi asutettu saari, jonne ei ole kiinteää tieyhteyttä. Se tuntuu niinkuin ulkomaille menisi, suosittelen käymään!



Reissulla testattiin ensimmäisiä kertoja uutta Skip Hop Duo Signature-hoitolaukkua joka saatiin Tikkunekku-verkkokaupasta. 


Meillä oli aiemmin käytössä se Emmaljungan hoitolaukku, mutta pistin sen kiertoon kun en niin paljon tykännyt siitä koska oli jotenkin liian massiivinen eikä istunut hyvin olalle. Halusin testata jotain uutta. Ensiksi ihastuin Skip Hopin laukun kuosiin, joka on tyylikäs ja sopii käytettäväksi esim. monenlaisten rattaiden kanssa. Kuosi on mielestäni myös ajaton, ja jos ei tykkää tuollaisesta harmaa-valkoisesta löytyy niitä myös eri väreillä ja kuoseilla. 


Hoitolaukusta löytyy 9 taskua, joka on ainakin meille tärkeä juttu kun mukana reissuilla kulkee niin soseet, vaipat kuin monenlainen pikku tilpehöörikin. Tykkään myös erityisesti siitä, että nuo etutaskut toimii magneettikiinnityksellä. On helppo ottaa puhelin tai avaimet taskusta samalla kun kantaa Helmiä ja jos toisessakin kädessä on tavaraa kuten yleensä shoppailureissun jälkeen. Tosin pari kertaa kirppiksellä ollessani olen miettinyt, hoksaako joku napata jotakin taskusta kun mennään siellä ahtaissa väleissä. Ei noista onneksi huomaa kovin helposti että ovat magneetilla kiinni joten jospa ei jouduttaisi taskuvarkaiden uhriksi :) onneksi koko laukun saa kiinni vetoketjulla, joten sinne voi laittaa ne henkilökohtaiset tavarat. Tämän saa hyvin olalle eikä hihna hierrä kaulaa pehmusteen ansiosta. On myös sopivan tilava, muttei kuitenkaan liian iso.

Tikkunekku on vuonna 2008 perustettu perheyritys. He ovat tunnettuja nopeasta toimituksesta sekä joustavasta asiakaspalvelusta. Tuotemerkkejä Skip Hopin lisäksi on mm. JNY DesignMaxomorraMinymo sekä Starchild

Lukijani saavat koodilla Tikkunekku20 20% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista. Hyvä ale esim. niille, joilta puuttuu vielä sisätossut vaikkapa päiväkotiin :)





sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kolmekymppinen



Täytän tänään 30. Pitäisikö nyt olla jokin ikäkriisi? Eistä semmosia. No ehkä ihan vähän, mutta ei pahemmin. Ryppyjä? Kyllä niitäkin jo löytyy jokunen, onneksi tuo kännykän kamera on sen verran armollinen ettei ihan kaikki näy, kiäh kiäh ;) 

Siihen vain havahtuu näin kolmekymppisenä, että miten aika meneekin joutuin. Vasta sitä oli ihan pikkutyttö, leikittiin siskon kanssa leijonaa heinikossa ja kaikkea muuta mukavaa. Nyt ei ole sellaisia konttausleikkejä tullut harrastettua edes baarista kotiin tullessa, kun en ole piiitkään aikaan sattuneesta syystä edes käynyt baarissa enkä kyllä vuosiin edes ole konttaillut sieltä kotiin. Jos tässä syksyn/talven aikana tulisi edes siellä baarissakin pyörähdettyä ihan muodon vuoksi :) yllätysjuhlia ei taida olla tulossa, kahviteltiin eilen ja tänään lähipiirin kesken.

Törmäsin Me Naisten artikkeliin jossa listataan 10 asiaa joita kenenkään yli 30-vuotiaan kotona ei pitäisi olla. Pinkillä omat kommenttini:

1. Vanhempien kotiavain. Joskus ne siteet on katkaistava. Anna vanhemmillesi vihdoin vähän omaa rauhaa.
-Pyh, tottakai löytyy kotiavain. Missähän se muuten vaan on...? Ei sitä turhan usein tule käytettyä kun porukat on yleensä aina kotona kun sinne menee.
2. Karvinen-lakanat lapsuudesta. Karvisessa on jo liian monta reikää, ja värikin muistuttaa jotain ruskean ja keltaisen välimaastossa.
-Ei Karviset, mutta Muumit tottakai <3 on lapsuudenkotona joitakin ihanan hiutuneita pussilakanoita ja tyynyliinoja joilla aina haluaa nukkua kun sinne menee. Kotiini en ole niitä roudannut.
3. Terveyssiteitä. Tämän ikäkokemuksen myötä luulisi jo tajunneen, kuinka kätevä ja vihreä kapistus kuukautiskuppi on.
-Pitäisi varmaan joskus testata.
4. Hello Kitty -pikkarit. Aikuinen ei saa jumahtaa ala-asteikäisen söpöilyyn.
-No joo, tällaisia en omista.
5. Pehmoleluarmeija sängyllä. Tarvitseeko edes selittää?
-Ei ole armeijaa, pari pehmoa saattaa löytyä.
6. Baarista pöllittyjä laseja. Ihan kätevää, jos on 18-vuotias eikä halua tuhlata kaikkia rahojaan Iittalan kuppeihin, mutta ehkä jo kolmekymppisenä...?
-Hih, pakko myöntää että kaapista tosiaan löytyy vielä muutamia shottilaseja jotka on jostakin aina ilmestynyt... :D eikä niitä ole muka raaskinut muutoissa heittää pois, niitähän voi joskus vaikka tarvita.
7. Kortit. Jospa niistä säästäisi vain parhaimmat, eikä jokaista joululahjan kylkiäisenä tullutta pakettikorttia.
-Kyllä pitää säästää kaikki ihanat kortit! Ja myös vähemmän ihanat. Ei niitä voi heittää pois. 
8. Vanhoja vaatteita, jotka a) tulevat vielä joskus muotiin b) mahtuvat vuoden päästä varmasti c) menevät vaikka naamiaisasusta.
-Tässä asiassa olen hieman jo ottanut askeleita eteenpäin, pari isoa kirppiskassia on taas menossa kierrätykseen.
9. Viikon tiskit altaassa tai maksamaton laskupino jääkaapin ovessa. Aikuisen ihmisen nyt vaan on hoidettava asiansa. Ei tekosyitä!
-Tässäkin olen kunnostautunut, usko pois!
10. Sisustuksellinen seinälippu. Sellainen, jossa poseeraa Bob Marley kannabislehtien keskellä.
-Juu ei ole kuulunut edes sinne teini-ikään.
Bonus: Jemmalaatikoita omien vanhempien kotona. Niitä, joita äiti ja isä ovat hoputtaneet tyhjentämään jo kymmeniä vuosia. Ne laatikot, jotka sisältävät ala-asteen koulukirjoja, posliiniesineitä ja tarrakirjoja – tiedäthän.
-Äiti, jos luet tämän, eihän minun tarvitse vieläkään heittää niitä pois...?

Ihan hauska lista, samaistutko sinä?



perjantai 4. syyskuuta 2015

Meidän ekat Gugguut



Tuin tänään suomalaista työtä lähes kahdeksallakympillä kun Gugguu lanseerasi uuden syysmallistonsa. En ole aiemmin ostanut Gugguuta, mutta nyt himoitsin Helmille niitä merinovillaisia pipoa ja kaulahuivia värissä burgundy. Oltiinkin jo ennen kymmentä Metsolan edessä odottamassa että aukeaa, oli siellä monta muutakin. Nämähän viedään käsistä, ja pikaisella selailulla nettikauppoja nämä on jo loppuunmyyty. Kuitenkin taitaa olla lisäerä tulossa. Itse nappasin äkkiä koot M ja L piposta ja sovitin Helmille, L oli sopiva. 






Kyllä siellä parveili porukkaa näiden tuotteiden ympärillä, hienoa että suomalainen yritys on noussut tällaiseen suosioon! Tietääkseni nämä merinovillaiset pipot ja kaulahuivi ovat ainoat jotka valmistetaan kokonaan Suomessa, ja muut muualla Euroopassa. Korjatkaa jos olen väärässä. Tsekattuani myös silloin tällöin Gugguun facebook-sivuja olen huomannut että siellä vastataan hyvin asiakkaiden kysymyksiin ja palautteeseen. Näin ei ole tosiaankaan ihan joka paikassa.

Tykkään tuosta väristä ja Helmille sopi hyvin tuo L-koko. Kuulin että aiemmin Gugguun pipot ovat olleet erilaista mitoitusta, alla on uusi kokotaulukko jos joku empii kahden koon välillä.



Olen näihin kyllä hieman rakastunut. Ja kyllä varmasti itse käyttäjäkin tykkää :) Himoitsisin vielä DROP 2:sta jumpsuittia samalla värityksellä jajaja... Jos raskii :D Mutta pipon ja huivin kanssa niitä viileämpiä kelejä odotellessa siis.








tiistai 1. syyskuuta 2015

Elokuun arvonnan voittaja on...



...Laura A! Onneksi olkoon, voitit Yamaka-muumimukin elokuun arvonnasta. Koska olet anonyymi lukijani, en löytänyt yhteystietojasi. Toivottavasti näet tämän, laita minulle osoitetta tulemaan. Huutelen myös facessa perääsi jotta löytäisin sinut.

Mikäli Laura A ei ilmottaudu viiden päivän aikana, arvon uuden voittajan.

Huh että on muutes kova homma suorittaa arvonta jossa ihmisillä on eri määrä arpoja, osalla 1 ja osalla 3 :D miten te muut suoritatte ne? Itse kirjoitan jokaisen nimen niin monta kertaa kuin arpoja on viuhku.net-sivulla olevaan arvontakoneeseen ja sieltä sitten kone arpoo voittojärjestyksen. Oiskohan siihen helpompikin tapa...?

Paljon kiitoksia kaikille elokuun arvontaan osallistuneille, teitä oli PALJON. Katsotaampa mitä kivaa tässä kuussa keksitään ;)