Kaksplus.fi

Kaksplus paraati

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Koti vs. työ


Kun syksyllä lähdin takaisin työelämään mietin, miten ihmeessä pienet tyttöni pärjäävät päivähoidossa ja kuinka itse maltan keskittyä työntekoon kotivuosien jälkeen. Kumpikin huoli on ollut ihan turha, lapset viihtyy hoidossa erittäin hyvin, jopa niin hyvin että Helmikin viikonloppuisin kysyy "milloin me mennään taas hoitopaikkaan" ja kyllähän se niin on että varsinkin hänen ikäiselleen pitäisi kotonakin olla koko ajan tekemistä. Siis sellaista ohjattua toimintaa, vaikka kyllä tytöt välillä leikkiikin sulassa sovussa kahdestaan esim. leikkikeittiön parissa. Melko usein se vaan päättyy riitaan jo parin minuutin päästä. 


Itse olen viihtynyt töissä tosi hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta meni opetellessa ja huonoina päivinä miettien kuinka kukaan voi jaksaa tehdä tätä työtä monen vuoden ajan. Pikkuhiljaa asenne vaan kääntyi siihen suuntaan että tämä on vain työ ja minähän jopa nautin välillä tästä, tietenkin suurin motivaattori on raha ja työkaverit. Niin, aivan ihana työyhteisö josta olen saanut jo muutaman ystävänkin. Kaiken lisäksi yksi parhaista ystävistäni aloitti samassa työpaikassa äskettäin joten voiko enää paremmin olla. 

Töissä saa tavallaan myös hengähtää. Tuntuu että noin ei saa perheellisenä sanoa mutta niin se on. Joskus oli paljon rankempaa olla kotona pienten lasten kanssa neljän seinän sisällä tai ulkoillen. Nyt saa sentään rauhassa käydä wc:ssä tai juoda sen teekupposen aikuisten seurassa tauoilla. Päivät koostuu monenlaisista asiakas"kohtaamisista" ja silloin kun sattuu tulemaan se fiilis että tässä hakataan vaan päätä seinään saa tukea työkaverilta ja taas jatketaan. Ihan mahtavaa. Kaiken lisäksi työpäivät on inhimillisen pituiset, 9-15.30.

Silti on niin ihana mennä hakemaan tytöt hoidosta ja kuulla miten heidän päivä on mennyt. Sitten useimmiten kaupan kautta kotiin, syödä, leikkiä ja päivän päätteeksi lukea yhdessä iltasatu. Useimmiten joko Minttu-kirjat tai Miina ja Manu. Myös Pupu Tupuna kolahtaa niin lapsiin kuin äitiinkin. Onko nämä ne ruuhkavuodet?

Helmi puhuu mummin kanssa puhelimessa



torstai 9. maaliskuuta 2017

Uusi harrastus


Olen niin fiiliksissä uudesta harrastuksestani ettei meinaa edes malttaa nukkua kun ompeluideat tulee uniinkin. Kaikkia ihania kankaita pursuaa kaapeista jo nyt harrastuksen alkuvaiheessa ja toivoisinkin viikkoon lisäpäiviä pelkästään ompelukäyttöön!



Olen ommellut viimeksi joskus yläasteella, muistan kun meidän piti tehdä pusero sellaisesta joustamattomasta kankaasta. Värivaihtoehdot ei oikein miellyttänyt, ruskeaa ja oranssia. Taitaa se jossakin kotikotona olla kaappien kätköissä, mutta en muista että olisin pitänyt sitä päälläni.



Sanotaan että puuvillakankaalla kannattaa aloittaa ompeluharjoittelu, noh minä aloitin rohkeasti trikoolla. Taisin jo kertoa kuinka siinä kävi, nyt olen jo hieman harjaantunut. 


Ompelin Liljalle tuollaisen mekkosen Znok-merkin kankaasta, ihana tuo joutsenkuosi. Sisäpuoli ei kestä lähempää tarkastelua mutta ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Sittemmin olen ommellut myös itselleni tunikan, nyt jopa sain hihatkin tehtyä oikein kun aiempaan yritelmääni unohdin laittaa hihat oikeassa järjestyksessä! :D No oppia ikä kaikki ja varmasti vielä tulee jatkossakin ratkojalle paljon käyttöä.


Nyt vaan pitäisi malttaa pysytellä poissa kaikkien ihanien kangaskauppojen nettisivuilta, mutta helpommin sanottu kuin tehty!



perjantai 17. helmikuuta 2017

Somisteita kevääksi

Kun katsoo tuonne pihalle, näyttää siltä kuin olisi jo maalis-huhtikuu. Ihana olisi ulkoilla, mutta tästä tuli kotipäivä kun Liljalle nousi kuume. Teekoossakin käytiin jo aamusta mutta korvatulehdusta ei ainakaan ole. Nyt pieni tuolla tuhisee, uni on jäänyt aika vähille viime yönä.

Hei yksi ilmoitusluontoinen asia, löysin viimein kadoksissa olleen kameralaturini!  Hip hei, pystyy taas kuvailemaan projekteja ja kaikkea. Tsekkasin jo epätoivoissani verkkokaupan valikoimaa ja viisikymppiä olisi pitänyt köyhtyä uudesta, onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja sain pengottua tuon yhden nurkkakaapin ja tadaa! Sieltähän se löytyi.

Pidän ensi viikon tiistaina pitkästä aikaa Partylite-kutsut ja samalla kertaa myös Nosh-vaatekutsut ensimmäistä kertaa ikinä.


Minulta itseltäni löytyy tämä kaunis Häivähdys vihreää-somiste, ja kun sitä katsoo tulee jo mieleen pääsiäisen värisävyt ja tuon voikin koristella vaikka millä tavoin. Se on käännettävä, ja sen kanssa pystyy yhdistelemään esim. kynttiläpurkin ja koristekiviä.



Olen itsekin aikoinaan ollut Partylite-konsultti. Tuotteet on kauniita ja varsinkin ne votiivit ja tuikkivat ovat eri luokkaa kuin "taviskynttilät". Jossain vaiheessa havahduin että nyt on tullut hommattua liikaa somisteita ja möinkin niitä vähemmäksi, mutta nyt taas tuntuu että kiva kun on edes muutama kaunis suosikkisomiste joihin tehdä vaikkapa asetelma kukista jos ei aina kynttilöitä polta. Tuo kuvissa oleva somistehan menee vaikka kesällä boolimaljasta.


Kaverini Sanna myy näitä Partyliten tuotteita. Jos haluaisit tilata jotain mutta et pääse kutsuille niin kuvaston näet tästä linkistä ja Sannaan saat yhteyden pistämällä viestiä sanna.suomela@dna.fi


Aurinkoista viikonloppua!




keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Muumeissa rahastuksen makua?

Kuva: Stockmannin facebook-sivu

Onhan se ollut jo pitkään tiedossa. Siis se, että muumeilla rahastetaan. Muumibuumi on ehkä pikkuisen osoittanut laantumisen merkkejä, ainakaan vanhemmatkaan mukit ym ei enää liiku niin hyvin tai sitten menee pilkkahintaan. Niistä soisin enemmän maksettavankin, mutta nyt on Stockmann pistänyt myyntiin tuon ihanaa purkin. Kokoa sillä on 0,3 l ja se maksaa mielestäni ihan luvattoman paljon, 34,90 e. En ole tilannut, vielä. Salaa ehkä toivon että se loppuisi, Stockalla sanottiin että sitä on vain tämä yksi ja rajallinen erä. En tiedä haluanko enää maksaa Thaimaassa tehdystä pienestä purkista noin paljon rahaa. Silti, olisihan tuo mukava saada kokoelmiin. Vähän kahden vaiheilla tässä nyt olen. 

Tunteita muumit herättää, näkihän sen siitäkin kohusta joka tuli kun animaatiosarjan äänet korvattiin uusilla. Olen sen verran vastarannan kiiski etten aio edes kuunnella niitä uusia ääniä, minulla on tuolla täydellinen boxi jossa on kaikki alkuperäisillä äänillä olevat muumi dvd:t. 

Se on jännä, miten ihmisen kiinnostuksen kohteet vaihtelee. Tietenkin tykkään muumeista aina vaan, mutta nykyisin huomaan laittavani rahaa enemmän lastenvaatteisiin kuin omaan muumikeräilyyni. Toivonkin mieluummin lahjaksi muumiastioita jos joku on jotakin laittamassa niin ei tarvitse itsellä kaikkea ostaa. :D 

Tuon purkin hinnalla saisin joko Metsolan tai Gugguun kevätpipon. Mutta enpä saanut niitäkään kun ne kerkesi jo loppua minuuteissa. Tietyistä lastenvaatteista on näköjään tullut tässä vuosien varrella vielä isompi keräilybuumi kuin muumeista, se on tullut huomattua. Luitteko muuten eilisestä Hesarista sen lastenvaatejutun? Lukekaapa, oli mielenkiintoinen.

Kuva: Stockmann.com




torstai 9. helmikuuta 2017

Vieläkö minusta ompelija tulee?

Ette te usko miten minua kismittää kun en löydä kamerani laturia mistään, en siis todellakaan M I S T Ä Ä N. Missä ihmeessä se voi olla? Olen kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat mielestäni katsonut, vaan kun ei löydy. Viimeksi taisin ladata kameran ennen Ylläkselle lähtöä, eli ennen joulua. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Lapsia en syytä, ne ei (ehkä) ole siihen päässyt käsiksi, vaan todennäköisesti olen sen ihan itse hävittänyt jonnekin. Toivottavasti tässä käy niin että se ilmestyy jostakin aivan ilmiselvästä paikasta ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin. Hankala kun olisi monta projektia joista haluaisin blogiinkin laittaa kuvia mutta huono se on pelkällä kännykällä ottaa, kun ei niistä tule niin hyvälaatuisia vaikka ihan ok kamera tuossa honor kasissa onkin. Mutta nyyh, mulla on ikävä mun kameraa.

En tainnut vielä tänne kirjoittaakaan kuinka kävi minun ensimmäiselle ompelukokeilulle... Voi huokaus, kehtaanko edes! No ok. Tässä yhtenä iltana päätin että vihdoin kokeilen sitä minun huippuhienoa konettani (Husqvarna Viking Emerald 118) ja pelkkien säätöjen kanssa ährätessä meni tunti jos toinenkin. No minä reippaana tyttönä päätin että alan ompelemaan Liljalle topin uudesta hienosta luomupuuvillakankaasta, toki pikkuisen testiompeleen tein. Sivut sain ommeltua hienosti ja jo ajattelin että tämähän käy kuin vettä vain, vaan sitten tuli se olkapäiden kohdan ompelu ja tsaijaijai kun kone vaan imaisi kankaan sisäänsä ja siinä sitä sitten ärräpäät lensi kun koitin vetää hellävaroen sitä kangasta pois koneen uumenista ja lopuksihan se meni siihen että kangas repesi. Laskin kymmeneen ja mietin että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, sain kun sainkin ongittua koneen sisältä loput kankaan ja langan palaset mutta ompeluhommat jäi siltä illalta. 

Aikani tutkittua sain kuulla että tuollaisen joustavan kankaan ompeluun kannattaa käyttää sellaista pallokärkineulaa. Voi minua blondia. No oppia ikä kaikki. Eilen sitten kaivelin tuota minun ompelurasiaa ja sieltä löytyi sellainen jerseylle tarkoitettu neula ja minähän olin ihan että jes, nyt tämä onnistuu! Mitä vielä, ompelujälki oli ihan surkeaa ja kone syrttäsi taas, äkkiä virrat pois ettei koko kone hajoa! Huomasin että langat oli jotenkin lähteneet paikaltaan. Luovutin. Tähänkö jää minun huikea ompelu-urani, kaapit täynnä mitä ihanampia kankaita mutta taidot puuttuu? Eikä jää. Kyllä minä opin. Harmi kun Oulu-opiston ompelukurssit ovat jo täynnä, sieltä olisi saanut hyvät eväät aloittelevakin ompelija.



Äitini ottamia kuvia. Kunpa pian löytäisin oman kamerani laturin!



tiistai 31. tammikuuta 2017

Vimma ennakkomyynti

Heissan! Minulla on vihdoin ompelukone (Husqvarna viking emerald 116) ja sormet syyhyää päästä ompelemaan. Siitä on vuosia kun viimeksi käytin konetta joten jokin harjoittelukangas ehkä ekaksi alle. Vimma väläytteli pari viikkoa sitten kankaiden ennakkomyyntimahdollisuutta ja tänään heidän facebook-sivuillaan lukee että huomenna alkaa odotettu kankaiden ennakkomyynti, jeee! Alla olevassa kuvassa on ne kuosit jotka tulee myyntiin:

Kuva: Vimman facebook-sivut

Itse en raski jokaista kangasta ostaa, mutta tuosta merenpoikaletistä haluaisin itselleni tunikan. Ihan huippujuttu että Vimma järjestää asiakkaille tämän ennakkomyynnin, koska aina kun tulee isokin erä nettiin normaalimyyntiin se myydään ihan minuuteissa ellei sekunneissa. Tuo mystical flowers olisi myös aika ihana, joko tyttöjen vaatteisiin tai omiin. Mustavalkoiseen lettiin olen hieman kyllästynyt, ja tuosta sateenkaariletistä en vielä oikein osaa sanoa tykkäänkö. 

Ompelukone on vielä tuolla pakkauksessaan koska nämä tunnit päivässä vaan hupenee jonnekin. Haaveilen kokonaisesta päivästä jolloin voisin keskittyä pelkästään ompeluhommiin ja haluaisin että joku neuvoo kädestä pitäen. Kirjastosta olen pistänyt varaukseen Ottobre-lehtiä ja on minulla omiakin Suuri Käsityö-lehtiä vino pino kaapeissa. Ottobressa on ehkä kivemmat lastenvaatemallit. 



maanantai 23. tammikuuta 2017

Pienen budjetin häät

No niin, kokeillaan josko nyt kerkiäisin hieman valottaa niitä meidän "yllärihäitä". Kiitos paljon onnitteluista, häät oli todellakin yllätys monelle vaikka ollaankin oltu yhdessä vuodesta 2012. Onhan sitä usein puhuttu siitä naimisiinmenosta, mutta se on jäänyt suunnitteluasteelle. Päätös mennä naimisiin vihdoin  nyt tammikuussa lähti ihan siitä, kun päivämäärä 070117 olisi kuulostanut hienolta hääpäivältä. Se sattui lauantaille, mutta sen verran kiire olisi tullut eikä osa läheisistä olisi päässyt tuolloin paikalle niin siirrettiin ne perjantai 13.1. Lisäksi vihkiminen olisi tapahtunut maistraatissa, jonne olisi pitänyt maksaa 250 e plus vihkijän matkakulut kun vihkiminen tapahtuu virka-ajan ulkopuolella. No sitten osui silmään jossain ilmoitus että Oulun tuomiokirkossa järjestetään jälleen yleinen vihkitapahtuma, jossa parit vihitään saapumisjärjestyksessä. 



Lähes kellekään ei näistä vihkiaikeista kerrottu etukäteen, kutsuttiin juhliin vain molempien vanhemmat ja minun siskoni perheineen. Heille meni kutsukortit saman viikon maanantaina jolloin häät oli. Kutsujen kannessa oli Pauli Hanhiniemen teksti (tunnetaan Popedan lauluna) "Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan..." ja sisäpuolella " Me tahdomme" ja tiedot vihkipaikasta. Piti minulla jo vähän vihjailla viikonlopun aikana porukoille, en malttanut kokonaan pitää salaisuutta. Ja aivan ihanaa, kaksi parasta ystävääni piti minulle keskellä viikkoa polttarit, haki kotoa miniskumppapullon kera ja tiara sekä Bride to be-nauha pistettiin päälle ja käytiin syömässä taivaallista ruokaa intialaisessa ravintolassa. Sain myös hienoja vinkkejä tulevaan avioliittoon. Ihanat ystävät. <3

Hääviikko oli suht rauhallinen, mitä nyt ke-to yönä alkoi jännittämään niin paljon etten saanut unta ja seuraavana päivänä töissä oli vaikea keskittyä. Vihkiperjantaihan oli palkallinen vapaapäivä, tuotakaan en olisi tiennyt ellei työkaverini olisi sanonut. Vihkisormus löytyi panttilainaamosta sopuhintaan, en tiedä varmaksi onko se jonkun aiemmin käyttämä vai jonkin koruliikkeen jäämistöä. Sillä ei ole väliä, se on kaunis ja juuri minun käteeni sopiva (vaikka ei meinannutkaan mennä sormeen alttarilla kun sormet oli niin turvoksissa.) Ja hei, kierrätys kunniaan! Tuosta tuli mieleen, että vielä torstaina minulta puuttui kengät, tiara ja huntu. Olin kahden vaiheilla, pistänkö huntua vai en. Kävin värjäyttämässä kulmani kantapaikassani Kauneushoitola Marjuellessa kun tuli puhe kengistä. Hän sanoi että käypäs katsomassa sellaisesta paikasta kuin Dom Second Hand, ja minähän menin aikeissa että saisin ostettua käytettynä kengätkin. Mitä vielä, siellähän oli kokonainen huone hääpukuja ja asusteita, ja niitä sai lainata aivan ilmaiseksi! Olin ihan että vau, taas säästyi euro jos toinenkin. Sopiva huntu, kengät ja tiara löytyi siis sieltä.



Niin joo, hääpuku. Tilasin pitsisen puvun Ellokselta. Eka ostos oli huti, mutta vaihdoin sen ja toinen olikin sopiva. Vakilukijat varmaan muistaa että hei, sullahan on jo puku! Niin onkin, se on porukoiden luona ja sitä en nyt halunnut laittaa. Ehkä sitten jos joskus vielä pidetään isommat häät kaikille sukulaisille ja samalla kenties avioliiton siunaus...

Hääpäivä meni mukavasti, systeri saapui laittamaan minulta hiukset ja oli tehnyt kakunkin. Aamulla olin käynyt Oulun Kosmetologikoululla juhlameikissä. Prinsessapäivä. Äiti teki aivan upean kimpun mm. tupasvilloista ja ruusuista, myös tytöille omat pienet kimput. Vihkihetki alkoi kolmelta, ja meitä ennen oli kaksi paria. Siinä oli odottelua. Sitten tuli pappi juttelemaan mm. siitä mitkä raamatun osat haluamme hänen lukevan. Saatiin myös valita häämarssi, se ensimmäinen taisi olla Prinsessa Ruususen marssi ja poistuessamme alttarilta soi Myrskyluodon Maija.



Kun käveltiin alttarille, jännitti tai no varmaan kosketti sen verran että alahuuli väpätti. Papin puhuessa rentouduttiin ja jopa muistan hänen sanansa. Alkuun mietin että kuinka tällainen "liukuhihnavihkiminen" oikein tapahtuu, onko kauhea kiire. Ei ollut, aikaa siihen meni n. 15-20 min joten ihan kiireetöntä oli. Ei oltaisi varmaan pitempää kaavaa jaksettukaan. Siinä sitä oltiin, tahdottiin. Aviopari. Kirkko tarjosi kakkukahvit. 

Vihkimisen jälkeen jatkettiin juhlaa Sokeri-Jussin Kievarissa, jossa oli taivaalliset ruuat. Lämmin tunnelma. Sen jälkeen tultiin vielä kakkukahville kotiin ja minäkin puin ihan arkivaatteet päälle. Kampauksen vielä jätin, kun käytiin V:n kanssa vielä Oulun yöelämässä. Päätettiin että hääyötä ei olla nyt hotellissa vaan siirretään se keväämmälle jolloin pääsemme mahdollisesti pariksi yöksi reissuun kahdestaan. 



Hassua, että minä joka olen jo vuosia, vuosia sitten kerännyt tietokoneella olevaan kansioon ja myös kaappeihin kaikkea unelmahäihin liittyvää asiaa puvuista ja hääohjelmasta lähtien vietän näin "tavalliset" häät. Se älytön suunnittelu tapahtui jo ennen edes sopivaa kumppania. Nyt tuollaisilla asioilla ei ole suurempaa merkitystä. Olen tainnut aikuistua siinä suhteessa ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Mikä on lopulta tärkeintä? Rakkaus.







perjantai 13. tammikuuta 2017

Hei me mennään naimisiin...tänään!

Pikku yllärihäät, tänään meidät vihitään. Apua, iik, jännittää ihan semisti. Ja perjantai kolmastoista!


Palataan häiden jälkeen ihanat! <3







keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Konijänkän kotieläinpiha


Palataan vielä hetkeksi viime vuoden loppuun ja Lapin maisemiin. Majoituspakettiimme Ylläksellä sisältyi retki Konijänkän kotieläinpihalle, ja tottakai me osallistuimme. 


Kotieläinpihalla asustaa lähes 300 eläintä. Sisätiloissa olevista liskoista, kilpikonnista jne. minulla ei ole kuvia, koska kameran linssi huurustui sen verran pahasti trooppisiin sisätiloihin mentäessä. Mutta tässäpä kuvapläjäys ulkona olevista eläimistä, sieltähän löytyy myös kameli!
















Paikka on kesällä varmasti myös käymisen arvoinen paikka, pitäisiköhän tehdä uusi reissu.




sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Ei niinkään lupaus vaan tavoite+hiukset 2017

Loistavaa uutta vuotta 2017! Meidän vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Iltasella käytiin vaunulenkillä katselemassa raketteja, jokunen näkyikin mutta ei mitenkään hirveästi. Oli muutes ihan superliukas keli ja kova tuuli, pikkuisen heittelee nämä ilmat kun ensi viikolla on luvattu jopa yli 30 asteen pakkasia.

Syötiin hyvin, kirjolohta ja kukkakaalimuusia. Ruoan kanssa nautin lasin Chardonnayta, jonka voitin työpaikan skabasta. Saunan jälkeen hoksasin, että eihän meillä ole tinojakaan. No mies jostakin kaapin kätköistä yhden tinan löysi ja se valettiin. Ei kyllä oikein saatu selvää mitä se esitti. Olisi nukuttanut niiin makeasti, mutta katsoin telkkaria lähemmäs puolen yöhön asti ja nukahdin rakettien paukkeeseen.

Tänään käytiin porukoiden kanssa syömässä ja iltapäivällä vuoden ensimmäinen salitreeni. Lupauksia en tehnyt, enemmänkin otin itselleni tavoitteen. Tavoitteeni on tänä vuonna laihtua 25 kiloa. Olen tyytyväinen myös 15 kilon painonpudotukseen, ja hyväksyn senkin jos kiloja ei tipu yhtään, mutta sitten kyllä ihmettelen koska aion tehdä nyt pirusti töitä. No pirusti ja pirusti, mutta käytössä on ruokapäiväkirja ja rutkasti motivaatiota. Se punainen lanka joka erottaa tämän aiemmista "aikomuksista" tähän löytyy projektin edetessä. 

Tänään salilla huomasin että peiliin ei kannata vilkuilla ellei ole pakko. Urakka tuntuu aivan saavuttamattomalta kun ei ole tyytyväinen peilikuvaansa, joten välttelen nyt liikaa tuijottelemasta sitä. Vaaka ei ole vihollinen, mutta kerta viikossa saa riittää. Sopivan lempeä itselleen pitää olla, mutta ei niin että koko painonpudotus/elintapojen muutos kosahtaa siihen. Näitä harjoitellaan.

Kylläpä tulee kunnon sillisalaatti tästä postauksesta, mutta hei katsokaa mun uusia hiuksia jotka yhteistyökumppanini Parturi-Kampaamo Rock Ladyn Henna minulle loihti!


Lähtötilannehan oli ihan järkyttävä kellertynyt blondi, johon oli tyvikasvua tullut myös jonkin verran. Latvat oli hamppua:


Mukavasti sitä saatiin kirkastettua ja kuivat latvatkin sai kyytiä. Lopputulos saatiin aikaiseksi raidoittamalla ja kiiltokäsittelyllä. Pitäisi itsellä muistaa käyttää hopeashampoota ettei pääse liian keltaiseksi nuo hiukset. 


Kyselin Hennalta tulevan vuoden hiustrendeistä, ja kuulemma luonnollisempaan suuntaan ollaan menossa. Minä luotan tähän tuttuun ja turvalliseen tukkatyyliin, toisaalta joskus tekisi taas mieli oikein kunnolla repäistä. Mutta ei ehkä raski, säästellään hiuksia.

Parturi-Kampaamo Rock Lady sijaitsee Oulussa osoitteessa Kauppurienkatu 30, sinne oli helppo osata ja auton jätin tien viereen (maksullinen pysäköinti). Aika kului kuin siivillä rupatellessa mukavan Hennan kanssa, ja mielestäni miellyttävän kampaamokäynnin tekeekin onnistuneen lopputuloksen lisäksi se että kemiat synkkaa hyvin asiakkaan ja kampaajan välillä.

Kiitos paljon Henna ja kiitos kaikille lukijoille viime vuodesta, näkyillään tänä vuonna!