torstai 24. tammikuuta 2019

Reiman huikeat alet


Kannattaa kuulua facebookissa erilaisiin ryhmiin. Eräässä lastenvaateryhmässä jaettiin alekoodia jo ennakkoon alessa oleviin Reiman tuotteisiin, ja tällainen lastenvaatehulluhan siitä innostui siltä seisomalta. Tuotteet oli alennettu 30 %, ja lisäalekoodilla sai vielä 20 % alea! Tälle talvelle ei enää tarvita toppakamppeita, mutta kaukaa viisaasti ostin jo ensi vuotta ajatellen. Reilujahan nämä on vielä molemmille, tai no tuo Liljan setti voisi olla nyt hyvä Helmille. Liljalle ostin Juoni-toppahousut navyn värisenä koossa 110 ja Silda-takin myös koossa 110. Helmille vastaavat cranberry pinkinä koossa 116. Ihastuin tuohon takkiin, kun joku ryhmäläinen oli pistänyt videon jossa lapsi pyörii pimeänä iltana takki päällään ja siinä olevat lukuisat heijastimet loisti. 


Tilasin nuo jo ennen joulua. Nythän Reimalla näkyi olevan ale -50 %, mutta ei kaikkia kokoja enää ole. 


Lilja on vähän liikaa innostunut tuota lunta syömään. Ollaan koitettu selittää, että sairastuu jos lunta syö ja kun ei se tehonnut piti vähän tehostaa kieltoa sanomalla että siitä tulee matoja mahaan. Se ehkä hieman hillitsi.







Gugguun pipot sopii näihin kivasti.





Olen kuullut paljon hyvää näistä Patter-kengistä, eli ne on välikausikengät jotka voi pestä koneessa. Molemmilla on ollut vain lyhyempivartiset lenkkarit käytössä, joten nämä pääsee kevätkeleillä testiin. Myös uudet välikausihanskat ostin kun halvalla sain.


Hyödynsitkö sinä Reiman alen, vai kolahtaako Reiman vaatteet ollenkaan?



maanantai 31. joulukuuta 2018

Se oli vuosi 2018

On kyllä ollut ihanaa olla joululomalla. Hitaat aamut, valoisan aikana on päässyt lenkkeilemäänkin. Salitaukokin katkesi, sain eilen tehtyä kunnon treenin pitkästä aikaa.

Jouluaattona oltiin Syötteellä siskon perheen luona, ja sinne tuli myös vanhempani. Ensimmäinen joulu, kun uusi perheenjäsen oli myös mukana. Kerroin aiemmin täällä blogissakin, että siskoni tytär odotti vauvaa. Poju on nyt 4 kk ikäinen, ja niin suloinen pieni!

Joulupukki vieraili Syötteellä myös. Voi sitä jännityksen määrää lapsilla, oli ihana seurata tunnelmaa. Lahjoja tuli taas liikaa. Aina sitä miettii, että tänä vuonna en ainakaan itse osta montaa lahjaa mutta kuinkas sitten kävikään... Minäkin sain oikein mieluisan lahjan, karvapohjasukset! En ole vielä päässyt niitä testaamaan, kun täällä meilläpäin ei ole vieläkään niin paljon lunta että olisi tehty perinteisen tyylin latua.

Kuvat otettu tänä aamuna ja eilen pihaltamme. 

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Tässä päivän mittaan olen miettinyt, mitä kaikkea oli vuosi 2018. Tärkeimpänä on tietenkin uuden perheenjäsenen syntyminen, minusta tuli isotäti. Siskontyttöni oli vain 17-vuotias, kun sai elokuussa pienen pojan ja sisarestani tuli mummi 35-vuotiaana. Äidistäni isomummi 54-vuotiaana ja on vielä isoisomummikin. Lapsi on niin hurmaava, haluttaisi kokoajan olla pussaamassa ja halimassa häntä! Harmi kun asuvat niin kaukana.

Tänä vuonna toteutui myös meidän pitkäaikainen haaveemme. Ostimme oman talon. Parin vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen löytyi meille sopiva koti, juuri niillä kriteereillä joita meillä oli. Nytkin tätä kirjoittaessa katson meidän maisemaa, niin kaunis talven satumaa.


Tänä vuonna olen myös paljon tutkiskellut itseäni ja haaveillut lisää. Olen kehittynyt parempaan suuntaan rakkaassa harrastuksessani, ompelussa. Olen välillä jopa väläytellyt ajatusta, olisiko siitä ammatiksi mutta ei ole siihen vielä uskallusta eikä resursseja. Katsotaan. Onko ompeleminen enää niin mielekästä jos se muuttuu työksi? Sivutoimisesti voisi jossakin vaiheessa jotakin kehitelläkin. Katsotaan.

Tämä on ollut myös oivallusten vuosi. Liikkunut olen hyvällä fiiliksellä, se ei ole kertaakaan ollut pakkopullaa jota täytyy tehdä saavuttaakseen jotakin vaan lenkistä/muusta liikunnasta on joka kerta jäänyt positiivinen fiilis. Jopa niinä heinäkuun helteisinä päivinä halusin käydä lenkillä  hyvän fiiliksen vuoksi. Oikein tankkasin aurinkoa koska tiesin, että pimeä marraskuu koittaa vielä.

Niin, se kaamos meinasi musertaa minut mutta ei päässyt aivan ihon alle. Kyllä tuntui pitkältä se synkkä kuukausi. Onneksi aurinko näyttäytyi ja elämä voitti.

Mitäs ensi vuonna? Toivon, että itsellä ja läheisillä olisi hyvä vuosi. Terveys ja rakkaus pääasiassa. Jonkinlaista menestystä työssä myös toivoisin. Tänä vuonna on tullut hyviä myyntionnistumisia useina kuukausina, mutta olisi mahtavaa jos joka kuukausi olisi sellainen "jackpot".


Blogin suhteen menen samanlaisella rennolla asenteella kuin tähänkin asti. Kirjoitan silloin, kun oikeasti siltä tuntuu enkä väännä väkisellä täytepostauksia. Joku lukija ihanasti kommentoikin, että blogiani on kiva lukea kun se on "sellainen lämminhenkinen ja selkeästi kirjoitettu". Tämä vuosi on selkeästi ollut hiljaisempi kirjoittamisen osalta, on tapahtunut paljon ja ei vain kaikkea kerkeä laittaa eetteriin. Enkä kaikkea haluakaan tänne kirjoittaa, iso osa asioista pysyy vain minulla. Mutta veikkaan ensi vuonna kerkeäväni päivittää blogiakin enemmän, haluaisin sen suhteen myös jotakin haastetta. Tämä on minulle edelleen harrastus mutta en panisi pahakseni, jos blogi näiden vuosien jälkeen tuottaisi jotakin, muutakin kuin yhteistöiden tavaroita.



Upeaa uutta vuotta ihanat lukijani, palataan!




perjantai 21. joulukuuta 2018

Ikean sohva

Sohva on melko mainio kapistus. Siihen on ihana käpertyä lukemaan kirjaa, katsomaan sarjaa tv:stä tai vaikkapa lasten kanssa elokuvaa. Nyt kun meillä on takka, löydän itseni usein fiilistelemässä takkatulen lämmöstä juurikin sohvalla.

Meillä oli edellisessä kodissa sellainen ilmaiseksi saatu, valkoinen divaanisohva. Voin kertoa, että se ei enää kovin valkoinen ollut siitä luopuessamme. Tai no, valkoisellakin on melko monta eri sävyä... Sanoisinko näin, että se oli paikoitellen sellainen maitokahvin värinen. Ihan hyvä istua se oli, ja se kelpasi vielä seuraavallekin käyttäjälle, joku opiskelija sen kävi hakemassa kun laitoin ilmoituksen facebookin roskalavalle. 

Mietittiin miehen kanssa, millainen seuraava sohva olisi. Ei divaania, mutta kuitenkin kokoa saa löytyä että pitkä mieskin mahtuu oikasemaan. Jämäkkä, mutta kuitenkin sellainen jossa on kiva löhötä. Käytiin koeistumassa muutamia sohvia mm. Maskussa, mutta ei ollut oikein mieleisiä. Jos jokin mieluinen olikin, meni se reippaasti yli budjetin joka meillä oli korkeintaan 1000 euroa. Siispä suuntasimme Haaparantaan ja Ikeaan. 


Minulla oli ensin mielessä Söderhamn. Olin kyllä kuullut siitä myös vähemmän mairittelevia kommentteja, mutta halusin itse todeta asian. Se on nätti sohva, mutta istuinkokemus ei ole se paras. Vaikka haettiinkin tavallaan sitä sohvaa jossa on hyvä myös löhötä, tuossa se korostuu vähän liiaksikin. Miehen mielipide oli myös ihan ei ei tuon sohvan kohdalla, joten se unohdettiin. Karlstad oli myös ihan sievä, mutta liian pieni. 


Sitten se löytyi. Nockeby. Hyvän kokoinen, tarvittaessa siihen mahtuu koko perhe. Leveydeltään 251 cm, syvyys 97 cm. Jämäkät, tukevat tyynyt mutta silti mukavat oleskeluun. Ostettiin se. 


Väri on tummanharmaa. Minulla oli vähän vaalempi (ei kuitenkaan enää valkoinen!) toiveissa mutta mies sai tällä kertaa päättää. Valittiin myös puujalat kromattujen sijaan. 

Vaihdettiin järjestystä. Olohuoneesta tuli avaramman tuntuinen.

Nyt kun sohva on ollut käytössä sieltä keväästä asti, on minulla lähes pelkästään positiivista sanottavaa. Päälliset on pestävät, mutta niitä ei ole tarvinnut pestä vielä kertaakaan. Jos jotakin pientä tahraa on tullut, olen vain pyyhkinyt kostealla. Tätä on muistaakseni kahdella kankaalla, meillä on se vähän kalliimpi Lejde. Tuntuu, että sellaista sohvaa ei olekaan jossa ei pitäisi välillä asetella tyynyjä paremmin. Niin se on tässäkin. Varsinkin lapsiperheessä sen huomaa, kun eläväiset tytöt heittää välillä kuperkeikkaakin sohvalla... Istuintyynyjä pitää kyllä asetella lähes päivittäin jos ovat valuneet. On tämä silti monta kertaa parempi kuin aikaisemmat. 




keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kirkasvalolamppu apuna

Tänä vuonna ollaan Suomessakin saatu auringonvaloa varmaan enemmän kuin monena muuna vuonna yhteensä. Se ihana kesä, miksi en nauttinut siitä tarpeeksi! En valittanut, mutta usein oli niin kuuma että piti olla sisätiloissa viilentymässä. Meidän kodissa se tosin oli yhtä tyhjän kanssa kun sisällä oli yhtä kuuma kuin ulkona, mutta kauppareissulla oli kiva mennä pakasteosastolle. 

Mun mielestä marraskuun yli voisi kelata. Ehkä suoraan sinne maalis-huhtikuuhun. En tiedä, en ole ennen ollut kaamosmasennukseen taipuvainen mutta nyt tuo pimeys meinaa mennä yli kun ei ole vielä luntakaan valaisemassa. 

Olen lähipiirissä porissut asiasta, ja monella muulla on vähän samat fiilikset. Voisko se olla että on nyt niin suuri kontrasti jos vertaa kesää ja tätä talvea? Syksykin oli melko valoisa vielä, mutta itse koen tämän marraskuun jo talveksi.

Äh, ehkä mä selviän. Meillä on ollut töissä joskus vuosia sitten kirkasvalolamput ja kysäisin pomolta, vieläkö niitä jostakin naftaliinista löytyisi. Kyllä oli varastossa ainakin yksi toimiva peli, ja maanantaina pistin lampun tositoimiin. En nyt tiedä onko tämä jotenkin psykologista, mutta kyllä havaitsin olevani pikkuisen pirtsakampi. Lumevaikutusta tai ei, aion pitää lamppua päällä työpisteelläni ainakin puoli päivää. 





Onko sinulla kirkasvalolamppu käytössä, oletko huomannut vaikutusta?





keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Sairasta

Lähes koko syksy on mennyt sairastellessa. Taisin liian kovalla tahdilla aloittaa sen lenkkeilyn, ja palellutin itseni silloin yhtenä päivänä kun satoi kaatamalla vettä ja minä vaan sauvoin menemään. Kaiken flunssailun lisäksi minulla äityi myös iskiaskipu todella kovaksi, ja sen myötä kävin fysioterapeutiltakin hakemassa apuja.

Tosi turhauttavaa kun on joutunut olemaan pois töistä, ja se näkyy heti palkassa kun jää myynnissä jälkeen. Olen ajatellut sen kuitenkin niin, että huomenna on jo marraskuu ja tykitän taas parhaani mukaan. Koitan myös olla positiivisempi tämän flunssan kanssa, ei se ainakaan sillä parane että vellon "sairaissa" ajatuksissa. Täältä noustaan! 

Kuinka usein te muuten pesette tyynyt? Itse hoksasin, ettei olla hellekesän jälkeen niitä pesty ja sekin saattaa olla yksi syy tähän jatkuvaan sairasteluun. Tyynyjähän suositellaan pestäväksi 3-4 kertaa vuoden aikana. Ei nuo minun kaksi tyynyä vanhoja vielä ole, olisiko 1,5 vuotta sitten ostettu häälahjarahoilla uudet. Minulla on Joutsenen tyyny, V:llä taisi olla jokin Familon. Sitten on sellaiset leveämmät Jotexin tyynyt toisena. Täällä oli myös asiallinen juttu aiheesta. Hyi kun ajattelee, mitä kaikkea sinne tyynyn sisään voikaan kehittyä.

Ps. Mä kaipaan kesää.




keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Miten motivoin itseäni

Olen tänä vuonna liikkunut melko paljon. Toki on ollut kuukausia, jolloin on ollut hiljaisempaa esim.sairastelun takia, mutta noin yleisesti katsoen olen kyllä tyytyväinen liikuntasaldooni. Talvella innostuin vuosien tauon jälkeen hiihtämisestä, ja se vei ihan mennessään. Torista käytettynä ostetut sukset liikuttivat minua ladulla, tosin haaveilen ensi talveksi sellaisista uusista karvapohjasuksista. Piti kantapään kautta opetella oikea voitelutekniikka, sukset kun liukui kirjaimellisesti jalan alta välillä jos sellainen keli sattui. 


Keväällä juoksin jonkin verran, mutta pian huomasin sen sattuvan jalkaan. Vaihdoin kesällä takaisin sauvakävelyyn, ja se sopii minulle paljon paremmin. Heinäkuun helteilläkin kävin joka päivä lenkillä, vähintään 4 km. Sain siitä varmaan jotakin sairasta tyydytystä että hiki valui sekä helteen ansiosta että liikuntasuorituksesta. Se oli myös mainio tapa tutustua uuteen asuinalueeseen.


Pikkuhiljaa lenkit pitenivät, nyt normilenkin pituus on 6-7,5 km. Pyrin käymään lenkillä vähintään joka toinen päivä, ja kiukustun jos suunnitelma ei toteudu. Siitä tulee niin hyvä fiilis, kun pääsee tuulettamaan ajatuksia. Kuuntelen samalla kunnon jumputusmusiikkia, siitä saa kunnon temmon. Välillä kuuntelen myös äänikirjaa, olen nytkin hyödyntänyt BookBeatin ilmaiskuukauden. Netistä löytyi siihen tarjous. 

Miten motivoin itseäni? Nyt kun lenkille lähtö tuntuu itsestäänselvyydeltä, minun ei periaatteessa tarvitse itseäni siihen lenkkeilyyn motivoida. Mutta syy, miksi lenkkeilen on se, että jaksan arjessa niin paljon paremmin. Tottakai tähtään myös siihen, että tykkäisin peilikuvastani enemmän. Loppukesä ja tämä syksyn alku on ollut minulle uuden alkua ja olen kovasti pohtinut valintojani arjessa. Siis se, että pääosin pyrin syömään terveellisesti mutta orjallisesti en mitään dieettiä noudata. Tavoittelen myös tervettä itsevarmuutta.


Nyt on muutamia päiviä taukoa lenkkeilystä, kun flunssa iski. Taitaa olla syy siinä kylmässä sateessa,  joka yllätti minut kesken lenkin ja kastuin läpimäräksi vaikka palasin oikopolkua kotiin. No terveenä sitten taas!



sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Toppapuvut 2018-2019


Maisemat näyttää vielä kovinkin lämpöisiltä, mutta en malttanut odottaa lumentuloa että saa sovituskuvat otettua näistä Name itin puvuista. Kun näin ne ensi kerran, mietin onko liian samanlaiset kuin meidän softshellit, josko kukkakuvioihin kyllästyy. Mutta kyllä nuo hieman eroaa toisistaan, näissä toppapuvuissa on pohja mielestäni tummempi kuin softshelleissä. Värin nimi on dark sapphire. Ja on tuo ruusukuviokin erilainen, vai onko tuo pioni...? Lasten lintukoto on yksi lemppareistani verkkokauppojen suhteen, ja sieltä tilasin nämäkin puvut heti niiden ilmestyttyä. Näitä on nykyään myynnissä myös esim. Kärkkäisellä, mutta osasta paikoista näytti olevan lopussa.


Karvareunus hupussa on kiva lisä, huppu on irroitettava. Pukuja on myynnissä koosta 80 kokoon 110 asti. Harmi kun ei ole enää tuosta isompia. Helmin puku on 110, Liljalle otin 104. Kasvunvaraa sopivasti, onhan tässä (toivottavasti) talveen vielä aikaa. Kaivelin mittanauhan tuolta ompeluhuoneen kätköistä, ja sain jotenkuten mitattua tyttöjen pituudet. Helmi on nyt n. 106 cm, ja Lilja n. 96 cm. Jos Helmille tulee kunnon kasvupyrähdys, ei puku enää keväällä välttämättä kunnolla sovi päälle.


Vesipilari on 8000 mm, hengittävä 3000 mm. Pienemmät arvot kuin esim. Molon puvuissa, mutta luulisin että on ihan riittävät. Testaamallahan se selvää. Meillä ei ole ollutkaan aiemmin toppana tätä Name itiä, softshellina vaan ja siihen olin kyllä tyytyväinen.


Seuraava tenkkapoo on löytää näihin mätsäävät pipot. Tällä kertaa jätän Gugguut ja Metsolat kauppaan, saattaa olla että mennään viime vuoden henkkamaukkapipoilla tai sitten teen itse. Katsotaan.



lauantai 8. syyskuuta 2018

Kaiko, uusi ihastus


Syksy saapui kuin varkain. Onneksi ollaan saatu nauttia lämpimistä ilmoista tämä syyskuun alkukin. Tyttöjen vaatekaappiin olen välillä ostanut täydennystä, Helmi käyttää nykyisin kokoa 110 ja Liljalla on vielä jotkut vaatteet 98 mutta pikkuhiljaa enenevässä määrin 104.  


Kotimaisia lastenvaatemerkkejä tuntuu tulevan nyt esiin kuin sieniä sateella. Kaiko clothing on kyllä jo jonkin aikaa ollut minunkin tiedossa, mutta vasta kesällä ostin ensimmäiset vaatteet tytöille heiltä. Heti kun elokuussa nämä bambimekot julkaistiin, ajoin Hippuun hakemaan ne tytöille. Oli onneksi vielä molempien koossa tuo mekko, se on niin kaunis! Sen lisäksi että kuosi on nätti, on materiaali näissä Kaikon vaatteissa aivan ihanan tuntuinen. Nämäkin bambimekot ovat 95 % luomupuuvillaa ja ne sisältää myös 5 % elastaania jotta vaate istuu paremmin. Kaiken lisäksi 7 % tuotteiden myyntivoitosta lahjoitetaan kehitysmaiden lasten ja naisten kouluttamiseen. Kaiko, mä tykkään teistä! <3


Talvikin sieltä tulee jo nurkan takaa, ostin tytöille iiiiihanat uudet talvihaalarit! Arvaattekohan kuosin...? Siitä postausta seuraavaksi jos tytöt suostuu yhteistyöhön. :D




tiistai 31. heinäkuuta 2018

Kilot ja ferritiini

Olen liikkunut heinäkuun aikana paljon, ja tuntuu että kehoon kerääntyy yhä lisää ja lisää nestettä. Eikö liikunnalla pitäisi olla juuri päinvastainen vaikutus? No syy on tietenkin tässä helteessä. Yhtenä iltana remmikenkiä pois ottaessa oli jalat niin paisuneet että oksat pois. Mietin jo että onko nyt tullut joku laskimotukos, mutta työkaveri rauhoitteli ja neuvoi tekemään sellaisia pumppaavia liikkeitä jaloilla. Se auttoikin jonkin verran, ja lisäksi vielä kävin uimassa niin tasoittuihan se turvotus. Vähäksi aikaa.

Turvotus on ainakin minulla nyt helteellä ihan jokapäiväinen vaiva. Olen syönyt tavallista terveellisemmin koko heinäkuun ajan, mutta vaa'alla käynti oli kyllä virhe. Paino ei laske vaikka kuinka liikkuisi ja söisi "oikein", ja en minä toki orjallisesti vaa'an lukemaa tuijotakaan. Kerran parissa kuukaudessa käyn ystävän luona puntarilla, omasta on patteri loppunut aikapäiviä sitten enkä ole vaihtanut. Mutta olisi motivaation kannalta ollut kiva kun olisi pudonnut sitten edellisen punnituksen. Mutta ymmärrän kyllä että se johtuu suurimmaksi osaksi tästä helteestä. Voin vain toivoa että tilanne tasaantuu ilmojen viilentyessä. 

Viime aikoina on ollut paljon puhetta ferritiinistä eli varastoraudasta. Jo viime vuoden puolella liityin facebookissa ryhmään, jossa asiasta keskustellaan ja moni omakin vaiva sai selityksen. Lääkärit tyrkyttää jopa pelkkään väsymykseen masennuslääkkeitä, ja täytyy olla muitakin keinoja. Kävin viime vuonna kahdesti verikokeessa, jossa mitattiin ferritiini. Ensimmäisellä kerralla arvo oli 13 ja risat, eli aivan liian matala vaikka viitearvot ovatkin 10-150. Työterveyslääkäri ei tähän isommin reagoinut (koska hb hyvä), sanoi vaan että voit ottaa rautalisää. No, aloin omatoimisesti ottamaan rautalisää mutta aika pientä annosta. Kun ferritiinikoe n. puolen vuoden jälkeen otettiin uudestaan se oli hieman noussut, arvo oli nyt 16. Liian matala vieläkin. Johtuu siitä kun otin niin pientä annosta, taisi olla aluksi sellaiset tabletit joissa oli rautaa vain 20 mg, sitten vaihdoin nestemäiseen valmisteeseen jossa ei kovin paljon enempää ollut. Olin kuullut, että nestemäinen saattaisi olla hellempi vatsalle mutta en isompaa eroa huomannut tabletteihin verrattuna.

Keväästä asti olen syönyt Ferrodan-merkkistä valmistetta, jossa on yhdessä tabletissa 100 mg rautaa ja 50 mg C-vitamiinia joka edistää raudan imeytymistä. Pidin n. kuukauden verran taukoa kun olin sairaana, olin kuullut että flunssa saattaa pitkittyä jos samaan aikaan syö rautaa. Tiedä sitten onko totta, mutta en ottanut riskiä. Hyvin sopii minunkin ongelmaiselle vatsalle tuo Ferrodan. Olen tabletin yleensä nukkumaan mennessä, välillä nostin annostusta 150 mg:n. 

Ajattelin syksyllä mittauttaa arvot uudestaan, luulisin että on nousseet kun olo ainakin on parempi. Jaksaa tehdä paljon paremmin asioita ym. Mietin myös että onkohan matalalla ferritiinillä ja sitkeästi pysyvillä kiloilla jokin yhteys? Olen kuullut, että ferritiinin vähyys kyllä heikentää aineenvaihduntaa. Omalta kohdaltani olen huomannut, että ainakin makeanhimo on vähentynyt rautalisän ottamisen jälkeen. Jään seurailemaan tilannetta.



Onko teiltä mitattu ferritiiniarvot? 




torstai 19. heinäkuuta 2018

Perhosten kesä

Eihän tätä tekstiä voi aloittaa kehumatta Suomen kesää, eli niin upea hellekesä on jo tähän mennessä ollut! Alkaen sieltä toukokuusta. Kesäkuu oli hieman vilpoisampi, hyvä vaan kun meidän muuttopuuhat sattui suurimmaksi osaksi sinne kesäkuun lopulle/heinäkuun alkuun. Onneksi nämä helteet ei tulleet vielä silloin, kun maalattiin. Olisihan se ollut aika tuskaa...!



Uudessa paikassa asuessani olen huomannut, että perhosia on täällä paljon enemmän kuin Oulussa. Olen käynyt melkein joka päivä sauvakävelylenkillä ja ihan kokoajan toinen toistaan kauniimpia perhosia lentelee vierellä. Upeaa! Muistan että tällaisia perhoskesiä oli lapsuudessa, mutta ainakaan kaupungissa en ole enää moiseen törmännyt. Meidän pihalla perhoset myös parveilee, ja tytöt on niistä aivan innoissaan. 

Vaikka tällainen sää on Suomessa harvinaisempaa, kaipaan jo hieman niitä hämyisiä syksyn iltoja. Varsinkin nyt kun on oma iso piha ja terassi, olisi jännää seurata vaikka loppukesän ukkosmyrskyä.



Niin se loma minullakin on jo ohi, maanantaina jatkui työt. Oli ihana lomailla 4 viikkoa, saatiin paljon aikaan ja pientä reissuakin tuli tehtyä. Töissä on ollut kivaa varsinkin se, kun siellä on ilmastointi. Pikkuisen harmittaa ettei vielä tälle kesälle investoitu siihen ilmalämpöpumppuun. Olisi auttanut pitämään sisätilan maltillisissa lämpötiloissa. Nukuin kaksi edellistä yötä keittiön lattialla, koska siellä on laattalattia. Ei se merkittävästi auttanut ja viime yönä konkoilin takaisin makkariin. Helle olisi suorastaan nautinto jos täällä sisätiloissa ei olisi plus 30 astetta. Kyllä se tästä!




perjantai 6. heinäkuuta 2018

Tapetin päälle maalaaminen


Jo kun kävimme ensinäytössä katsomassa taloamme minulla oli selvä visio millainen muutos seiniin pitäisi tehdä. Tapetit oli mintunvihreän ja persikan sävyisiä, aikalailla sitä 2000-luvun alun tyyliä. Tapetti näytti olevan tiukasti kiinni seinässä, joten pohdittiin, voisiko sen päälle suoraan maalata ettei tarvitse alkaa repimään pois. Olen kuullut että  se saattaa olla melkoinen show... Joten otettiin riski.


Tein alustavat värisuunnitelmat Tikkurilan ColorUP!-ohjelmalla ja sävyiksi valikoitui piazza ja petrooli. Isoimmat kolot kitattiin ja hiottiin ja sitten alkoi pohjamaalin levitys. 


Kaikista työläin vaihe tuntui olevan paikkojen suojaaminen. Teippaaminen jne. Mutta hankalaa oli myös joihinkin pieniin väleihin yltäminen. V reippaana hoiti ylhäältä maalaamisen, minä keskityin alaosiin. 



Kun pohjamaali ja ensimmäinen kerros oli malattu, V tuumasi että ei tästä taida mitään tulla, sen verran epätasaiselta paikoitellen näytti. Minäkin väläyttelin taas sitä mahdollisuutta, että oltaisiin ulkoistettu homma jollekin muulle. Mutta sitten totesin että maalataan toinen kerros ja katsotaan kun se kuivuu. Ja hyvältähän se alkoi näyttämään! Homma siis jatkui petroolin kimpussa. Sen alle ei pohjamaalia laitettu, ja maalia piti hakea lisää kun ei tuntunut riittävän mihinkään. Kolme kerrosta meni petroolia. 




Tuli kyllä kerralla valoisampi ilme. Tuo piazza oli mun lemppari, toisina vaihtoehtoina oli laasti ja valamo. Petrooli on muhinut mielessä jo pitkään. Kaikki talot joita käytiin näiden vuosien aikana katsomassa kaipasi ainakin yhteen huoneeseen petroolia ilmettä ja nyt sain sen toteuttaa.


Täytyy laittaa vielä listat noihin kulmiin.


Takkakin tulee paljon paremmin esille nyt. Se on muutenkin pysynyt uskomattoman hyvässä kunnossa vuodesta 2003 asti. Joitakin pieniä kohtia teipin alta jäi maalaamatta, mutta täytyy ihan minipensselillä käydä ne jossain vaiheessa läpi. 



Ihmeen hyvin sopii petroolin kanssa yhteen nuo kellertävät/kermanväriset keittiönkaapit. Keittiöön haluaisin jossakin vaiheessa tehdä muutaman muutoksen, mutta kaikki aikanaan. Ihan toimiva köökki.


Sohva saatiin V:n kanssa roudattua tänne eilen, ja se löysi paikkansa tilanjakajana olohuoneen ja keittiön välistä. Rottinkituolit on Vepsäläiseltä, ihastuin niihin! Ne on oikeasti terassikalusteet mutta ei kai niitä ulos raaski viedä?!


Meiltä meni maalaamiseen 2 ja puoli päivää, välissä vain sen verran taukoa että haettiin lisää maalia ja toisella asunnolla vähän järjestelemässä. Mitenkään tämä projekti ei olisi onnistunut, jos tytöt olisivat olleet kotona. He olivat muutaman yön mummolassa kesälomailemassa joten saatiin rauhassa ahertaa. Sattui kyllä niin mieletön tuuri, että tuli tämä talon osto juuri kesäloman aikaan! Hieman stressittömämpää.