Kaksplus.fi

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kuu tarvii auringon, jotta pystyy loistaa


Voiko olla taas keskiviikko? Vastahan se oli. Vuoden loppua kohden näyttää vain kiihtyvän tämä päivien kulku, tai sitten se vaan tuntuu siltä. 

Viime perjantaina kuulin historian lehtien havinaa, kun kävin ihanan ystäväni kanssa Avaimen keikalla täällä Oulussa. Jotkut ehkä muistaa artistin nimeltä Avain, nykyisin tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Asa. Voi niitä tunteita kun lukiovuosina kuunneltiin Avaimen biisejä, kuten Punainen tiili ja Roihuvuori. Astetta herkempiä biisejä olivat myös Yhdes iltaan ja 5 päivää 5 yötä, "Kuu tarvii auringon, jotta pystyy loistaa". Ihan fiiliksissä!

Loistava keikka kaikenkaikkiaan, vaikka vähän piti jonottaa. Onneksi oltiin ostettu liput jo etukäteen koska keikka oli loppuunmyyty. Mieletön tunnelma, oli mahtava laulaa biiseissä mukana. Se oli Avaimen viimeinen keikka. Laitoin muistaakseni instaan pari videota.


Tuntuu että tähän alkutalveen tarvii tuollaisia tapahtumia että jaksaa rämpiä kaamoksen läpi. Niin, nyt tuntuu taas synkältä kun lumet suli pois. Meille työntekijöillehän muuten tarjottiin mahdollisuutta tehdä töitä Espanjasta käsin. Kuulosti aluksi aivan huikealta, mutta kun selvisi että pitäisi ns. sitoutua olemaan siellä 7 kuukautta niin ei tule ainakaan omalla kohdallani onnistumaan. Olisin niiiin ollut valmis vaikka kokeilemaan esim. 2 viikkoa miltä se tuntuu, mutta kyllä noin monta kuukautta on liikaa. Varsinkin kun siinä menee myös Suomen kesä. Noh, se ei ole ehkä aina niin lämmin ja hehkeä mutta silti, se vehreys. Pysytään Suomessa.

Kovasti olen kyllä haaveillut ulkomaan matkasta, lämmöstä. Kiinnostaisi Kap Verde, sinne pääsisi Oulusta suoraan. Ei vaan meinaa oikein tuo matkakassa karttua. 

Tällä hetkellä keskityn fiilistelemään kynttilän valossa, se riittää.


Kuka muistaa Avaimen?



torstai 2. marraskuuta 2017

Pääsin pääsykokeisiin

Kuvissa kirppislöytöpullot, hintaa näillä oli 1,50 e

Hain tänä(kin) syksynä kouluun. Keväällä kokeilin onneani josko olisin päässyt opiskelemaan sosionomiksi, mutta soteli-esivalintakokeen pisteet eivät riittäneet. Nykyäänhän on siis tullut tuo esivalintakoe, jolloin kaikki hakijat ovat samalla viivalla vaikka lukion paperit ei olisi parhaasta päästä. Itselläni ei ole mitkään huiput paperit joten koen tuon soteli-kokeen siinä mielessä hyväksi, vaikka nyt kolme kertaa sen tehneenä pidän sitä melko vaikeana jo sen takia kun aikaa kokeen tekemiseen on vain 90 minuuttia ja koe käsittää ennakkomateriaalin, suomen kielen osion, englannin kielen ja matematiikan. 


Nyt oli siis ensimmäinen kerta kun pisteeni riitti toiseen osioon, ja eilen olin pääsykokeissa. Hain Diakiin sosionomi-diakoniksi ja sinne valitaan 25 opiskelijaa. Koulutus on monimuoto-opiskelua joten työn ohessa siitä on suoriuduttava mikäli (kun, täytyy olla luottavainen!) koulutukseen pääsee. Minulla ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa joten olen enemmistön joukossa, kun aloituspaikoista varataan vähintään 13 ensikertalaisille. Laskeskelin että meitä oli kokeissa eilen n. 70 henkilöä. 

Minua jännitti, tottakai. En saanut edellisenä yönä nukuttua, johtuiko lie kokeista vai täysikuusta. Onneksi kaverini osallistui samoihin kokeisiin niin ei tarvinnut ihan yksin siellä olla. Muita tuttuja naamoja ei isommin ollut, pari samalta kotikylältä tuttua nimeä tunnistin. 

Ilmoittautumisessa meni aikaa, olihan hakijoita niin paljon. Koko ajan tuntui siltä että alkaisipa koe jo, varsinkin tuleva ryhmäkeskustelu jännitti. Kokeen ensimmäinen osio oli kirjoittaa, mikä motivoi sinua työskentelemään sosionomina/diakonina. Sain ensimmäiselle sivulle ihan hyvin ajatuksiani kerrottua, olisi ollut vielä toinenkin puoli tilaa kirjoittaa mutta kiteytin asiat mielestäni melko hyvin. Maksimipistemäärä oli paljon pienempi kuin ryhmäkeskustelussa, joten paukut piti ladata enimmäkseen siihen keskusteluun. Itse olen vähän enemmän sellainen tarkkailija niin mietin, jäädynkö ihan kokonaan ryhmäkeskustelussa vaikka muuten olen sosiaalinen ja mielestäni tuon asioita ilmi.

Oli onni, että olin opintorekisterissä vielä vanhalla sukunimellä sillä keskusteluajathan annettiin aakkosjärjestyksessä. Nykyinen sukunimeni alkaa sieltä aakkosten häntäpäästä joten oma keskusteluni olisi alkanut vasta klo 15.30, nyt kun siellä oli vanha nimeni keskustelu oli "jo" 13.45. Siinä oli luppoaikaa muutama tunti, kävin siinä välissä kaverini kanssa syömässä ja shoppailemassa. Mukavasti sai ajatuksia muualle eikä koko aikaa tullut mietittyä tulevaa keskustelua. Löysin jopa Ideaparkin Reiman myymälästä tytöille ensi vuoden talveksi ihanat toppapuvut 50 e/kpl! Taas säästi selvää rahaa, siellä oli jotkin synttäritarjoukset ja ihan extempore sinne päädyttiin.

Palattuamme jännitys tiivistyi. Onneksi törmäsin naiseen, joka oli samassa ryhmässä kanssani. Käytiin kahvilla ja siinä keskusteltiin ja tutustuttiin. Oli helpompi mennä keskusteluun kun jo hieman tiesi toisesta jotakin. Viimein se kaikkein jännittävin koitti, se tilanne jota olin etukäteen stressannut vaikka kuinka koitin itselleni hokea että hyvin se menee. 

Meidät istutettiin pöytään jossa kaikilla kolmella oli katsekontakti toisiinsa, ja saimme eteemme kolme aihetta joista keskustella yksi kerrallaan. Kysymykset luettuamme oli hiljaista ja minä rohkenin aloittaa. Siitä se keskustelu soljui eteenpäin, saatiin ihan hyvät keskustelut aikaiseksi eikä tilanne tuntunut enää yhtään niin kuumottavalta. Jälkeenpäin toki tuli mieleen paljon asioita joita unohtui sanoa ja harmitus siitä, että mahdollisia pisteitä jäi saamatta. Loppupeleissä minulle kuitenkin jäi kokeesta positiivinen fiilis, ja haluan aidosti päästä opiskelemaan sosionomi-diakoniksi. Noin kolmen viikon päästä selviää kuinka käy. Saa pitää peukkuja! :)



perjantai 27. lokakuuta 2017

Cocopandan meikit


Yhtenä päivänä selailin Youtubea ja ekaa kertaa katsoin meikkausvideota eräältä suomalaiselta bloggaajalta. Itse olen meikkaillut melko nuoresta asti ja kaikenlaiset kikat ovat tuttuja, mutta kyllä sieltä aina jotain vinkkejä saa. Mielenkiinto heräsi hänen mainitessaan paikan josta voi ostaa edulliseen hintaan meikkejä joita ei ihan joka paikassa myydä ja vaikutuksille alttiina päädyin sivulle Cocopanda.


Ihanan halpaa, totesin. Vielä kun löysin 10 euron alekoodin paikkaan niin eiköhän lähtenyt tilaus menemään. Nuo kaikki tuli maksamaan n. 60 euroa, postikulut sisältyi. 


Tuota theBalmin Mary-Lou Manizeria on hehkutettu monessa paikassa ja täytyihän se itselläkin testata. Näyttäisi olevan tällä hetkellä Cocopandalla 29 % alennuksessa. Muutaman kerran nyt olen käyttänyt ja joo, onhan se valovoimainen. Kovin runsaalla kädellä ei tuotetta kannata käyttää ellei halua kovin kiiltelevää lookia.


Aurinkopuuteria ihoni kaipaa pientä sipaisua, olen niin kalpea. Positiivinen yllätys oli myös Revolutionin luomivärit, joita otin kaksin kappalein sekä ruskean sävyissä että shokkiväreissä. Harvemmin ehkä tulee noita shokkivärejä laitettua, mutta ruskean eri sävyt on ollut melkein jokapäiväisessä käytössä. Pysyy koko päivän jopa ilman pohjustusta! Olin aika yllättynyt. Näytti olevan nyt Cocopandalla 5,75 euron hintaan. Uskomaton hinta-laatusuhde. 

Se meikeistä. Odottelen kovasti lunta tännekin pohjoisempaan, etelässä taitaa jo lumikelit ollakin. On niin pimeää ja muutenkin syksy on ollut melko masentava, kaipaisi jotakin piristystä. 

Rauhaisaa viikonloppua!



perjantai 20. lokakuuta 2017

Uudet pellavalakanat ja päiväpeitto

Tästä tuli sitten kotipäivä. Oltiin ihan normaalisti lähdössä töihin ja hoitoon mutta ennen ulkovaatteiden pukemista siinä Pikku Kakkosen lomassa huomasin Liljan jotenkin oudosti ontuneen, hän ei halunnut ollenkaan kävellä. Konttasi vaan vaikkei ole sitä tehnyt aikoihin ja kun pyysin kävelemään äidin luo ei se onnistunut. Ei siinä auttanut kuin lähteä terveyskeskukseen. Siellä alkoi jo sujua, taluttamalla onnistui kävely ja kohta jo melkein normaalisti. Hoitaja sanoi että todennäköisesti jalka oli puutunut, istunut jotenkin hankalassa asennossa. Voipi olla, itse veikkaan että olisiko myös jotain kasvukipuja? Muistan kun itselläni oli niitä lapsena ja käveleminen ei aina onnistunut. Käskettiin seurata tilannetta ja tulla uudestaan jos vielä alkaa vaivaamaan. No nyt Lilja tuolla tuhisee päikkäreillä ja minä kerkeän postata meidän uusista lakanoista ja päiväpeitosta.



Tilasin Jotexilta tämän Johanna-päiväpeitteen (hah, ihan sattumalta nimikkopeite!) koska kyllästytti jo se entinen valkoinen. Tuo on niin ihanan tuntuista materiaalia! Itse asiassa ostin myös koristetyynyliinat samaa sarjaa mutta jännästi nuo Jotexin paketit tulevat useammassa erässä. Ensin tuli matto, sitten toisessa paketissa oli tuo peite ja pari tyynyä ja pitäisi sieltä ainakin yksi lähetys vielä tulla. Selailin tuossa muutes uusinta Glorian koti-lehteä ja sieltä bongasin saman peitteen. 



Sitten päästään lakanoiden väliin... Minulla on ollut jo piiiitkään materiaalinen makkarihaave, eli ne suositut pellavalakanat. En ole aiemmin niitä jaksanut/viitsinyt/raskinut hommata, mutta jokunen viikko takaperin huomasin että hitto, nehän olisi alessa Familonilla. Tilasin siis nämä Princess-pussilakanat ja tyynyliinat tummanharmaana. Pesu ennen käyttöä ja sänkyyn, nyt niitä ei oikeasti malttaisi enää vaihtaa! Onko olo niinkuin prinsessalla? No jaa, tiedä siitä mutta uni ainakin maittaa paremmin näissä lakanoissa, liekö lumevaikutusta. 



Onko sinulla pellavalakanat ja koetko ne niiiin ihanaksi ettet malttaisi niitä pestäkään? 




tiistai 10. lokakuuta 2017

HELLIN kankaat kaupassa nyt!


Nopea vinkki ompelijoille, huomasin että ihan äsken on tulleet uudet lettivärit HELLIN-sivuille! Nämä suosituimmat värit menee varmasti minuuteissa, kerkesin onneksi itselleni tilata parissa värissä. 



Seinähylly Kärkkäiseltä

En ole pitkään aikaan asioinut Kärkkäisellä. Yhtenä päivänä ajoin siitä ohi ja huomasin että meneillään on sikapäivät, jolloin on superhyviä tarjouksia. Vielä silloin kun Oulussakin oli Stockmann tein pientä vertailua ja moni sama tuote joka oli sekä Kärkkäisellä että Stockalla oli hulluilla päivilläkin kalliimpi kuin Kärkkäisellä normaalisti. 


Löysin mm. tämän kivan seinähyllyn. Sitä saa näköjään myös Kärkkäisen verkkokaupasta ja hinnaltaan hylly oli vain 14,90 e. Sattumalta tuo oli samankokoinen kun eräs toinen hylly joka meillä oli tuossa samalla kohdalla niin ei tarvinnut alkaa edes naulailemaan. Kooltaan hylly on 40x40x15 cm. 


Sain synttärilahjaksi tuon mielestäni tähänastisista muumikannuista kauneimman ja myös tuon kulhon sain. Itse ostin mukin ja lautasen. Niin kauniita nuo uudet Arabian muumiastiat! Nimeltään sarja on Alkuperää kunnioittaen. 


Tykkään paljon enemmän tuosta vanhemmasta piirtotyylistä kuin uudesta. Toivoa sopii että myös jatkossa olisi näitä nostalgisempia kuviointeja muumiastioissa. Sillehän ei mitään voi että nykyään nämäkin astiat tehdään Thaimaassa kuten muutkin Arabian kupit ja kipot.


Pitihän sieltä ostaa myös kauan himoitsemani Vallilan Kirsikka kukkii-verhot ihan kaksin kappalein kun hintaa jäi 29,90 e per verho. Mulla on mustapohjaisena yksi verho olkkarissa ja nyt laitoin nuo kaksi muuta. Tuollaista kangastakin olisi odottamassa mutta mikä siinä on että verhojen ompelu ei oikein motivoi...


Kivaa viikkoa!



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Parhaat rattaat


Meillä on näihin vuosiin mahtunut monenlaiset kärryt joilla kulkea. Alkaen niistä ihanista Emmaljungan white leatheretteista jotka tilattiin Lastentarvikkeesta jo silloin hyvissä ajoin, ennen ensimmäistä keskenmenoa. Helmi onneksi pian saapui ja pääsi käyttämään vaunuja. Niiden lisäksi käytössä oli mm. ne todella kätevät Cosatton matkarattaat, mummolavaunuina toimi hyvin asiansa ajavat Briot ja Jollyroomilta saadut Beemoot oli meidän ekat tuplarattaat. 


Tällä hetkellä tuntuu että nämä 20 eurolla ostetut Carenan double swingit on kaikista parhaat rattaat. Yksi huikeimmista tori.fi-löydöistä ever. Käytetyt, mutta me ollaan näillä menty moooonta monituista kilometriä niin sohjossa kuin kuivallakin tiellä. 


Nämä on ainoat kokeilemamme rattaat joissa on tarpeeksi korkea istuinosa, ettei pää osu kuomuun. Rattaat on myös melko ketterät ja pidän siitä, että renkaat on ilmakennorenkaat, ei tarvitse olla jatkuvasti pumppailemassa ilmaa. Renkaat saa tarvittaessa lukittua mutta me ei olla kyllä koskaan niin tehty. Hyvin on kulkeneet. Tavarakori on myös tosi tilava.


Väri on oikein sellainen herkullinen candypink, tässä koitan orientoitua siihen että nuo kangasosat täytyisi pestä kun saisi aikaiseksi.


Näihin mahtuu hyvin reilu kolmevuotiaskin. Helmi kyllä jaksaa kävellä jo pitempiäkin matkoja mutta viihtyy näissä vielä mainiosti kun ollaan lenkillä. Ovat todellakin olleet hintansa väärti (eli sen 20 eurosen) ja enemmänkin näistä olisi voinut maksaa. Meillä on oikeastaan käytössä enää nämä ja pienet Brion Pony-rattaat jotka niin ikään löysin kirpparilta kympillä. Pikkuisen haluttaisi tehdä niihin uusi päällinen mutta taidot (ja hermot) ei vielä siihen riitä. Jos on tuplarattaiden tarve niin suosittelen etsimään tällaisia käytettynä esim. Torista tai facebookin kirppareilta, uutena näitä ei taida enää mikään liike myydä. Katselin tuossa niin vähän uudistettu malli näistä taitaa olla Gotland jota ainakin Lekmer myy.




lauantai 7. lokakuuta 2017

Tyttöjen toppapuvut

Kiitos kaikille myötäelämisestä surussa. Elämä jatkuu ja kirjoittaminen on minulle terapiaa.


Tänä syksynä ruska on erityisen kaunis. Melko lämmintä on ollut, mutta tänään kun oltiin lähdössä ulkoilemaan oli jo hiukan koleampi ilma. Minulta toivottiin postausta tyttöjen talvipukeutumisesta, ja päätinkin että pistetäämpä jo toppahaalarit päälle vaikka lunta ei vielä ole näköpiirissä.


Tänä vuonna meillä on ensimmäistä kertaa Didriksonsin puvut, malliltaan nämä ovat Migisi. Ostin haalarit ystävältäni, hänen lapsilleen nämä olivat juuri pieneksi käyneet joten sopivaan saumaan saatiin tytöille talveksi puvut. Minähän tykkään siitä että tytöillä on  usein molemmilla samanlaiset vaatteet. 


Olen kuullut Didriksonsin puvuista pelkkää hyvää, kestäviä ja lämpimiä kuulostavat olevan. Haalari on tuulen- ja vedenpitävä,  siinä on 140 g vanu, vyötärökiristys, irroitettava huppu, synteettinen karva, jalanaluslenkit, heijastimet sekä elastiset hihansuut joissa peukalon paikka. Vedenpitävyys on 5000 mm, hengittävyys 4000 gr/m2/24. Haalarin kaikki saumat on myös teipattu. 


Jos vertaa esim. Molo kidsin pukuihin joita meillä aiemmin on ollut niin tuo vesipilariarvo on pienempi (Mololla 10,000 mm) mutta riittänee ihan hyvin. 



Liljan puku on kokoa 90, Helmillä 100. Koot näissä on tosi reiluja, Helmikin käyttää nykyään pääosin kokoa 104 niin tuo puku menee varmaan silti koko talven. Huomasin myös, että näissä on sellainen Extended Size -järjestelmä, jonka avulla lahkeita ja hihoja voi pidentää noin yhden koon verran. Kätevää!



Gugguun tämän vuoden merinovillapipot värissä purple mätsää kivasti pukuihin. 





Hoksasin että huput taitaa olla vaihtunut, siis Liljan puvussa isompi ja Helmillä pienempi. :D Noo helppo vaihtaa oikein. Vai onkohan ne sittenkin samankokoisia?






Kovimmille pakkasille on villahaalarit tuonne alle. Jommallekummalle (en muista kummalle) löysin toiseksi puvuksi kirpparilta henkkamaukan leopardikuosisen haalarin ja sellainen täytyisi vielä toisellekin löytää kakkospuvuksi.






keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Suruaika



"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän.

Yhtäkkiä huomaa se päättyikin tähän.

Kun sammui sydän läheisen.

On aika surun hiljaisen."

Rakasta kummitätiä muistaen.



tiistai 3. lokakuuta 2017

Blogin kohtalo


Kun perustin tämän blogin alkuvuonna 2014, olin vasta tulossa äidiksi. Kirjoittaminen oli henkireikä vauva-arjessa ja aikaa tuntui olevan niin paljon enemmän, kun oli vain yksi pieni tuhisija. Alkuun blogi keskittyikin enimmäkseen lapsiperheen arkeen mutta sittemmin olen kirjoitellut myös muista aiheista vaihtelevasti, kuten kosmetiikasta, reissuista, ompelemisesta.

Kuluvana vuonna kirjoitustahti on hiipunut ja olen jopa välillä ajatellut että lopettaisin blogini, instagramissa olen ollut aktiivisempi. Kuitenkin saan tästä silti niin paljon ja tykkään teistä lukijoista, nyt tunnustaa että kirjoittamisellekin on taas paremmin aikaa kuin kesällä. Hirveästi on kaikkia ideoita joista postata, täytyy vaan ottaa se aika illalla että saa ne toteutettua. Mitään paineita en ota, tämä on edelleen vain mukava harrastus. Pyrin kuitenkin kirjoittamaan ainakin kaksi kertaa viikossa. Harmittaa kun ei ole ollut aikaa seurailla kuin pintapuolisesti muidenkaan blogeja, mutta nyt kunnostaudun siinäkin. Lupaan! <3



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lookfantastic Advent Calendar 2017

Eilen se iski tajuntaani, kohta on uudet kosmetiikkakalenterit myynnissä! Viime vuonnahan tilasin Decleorin kalenterin ja olin kyllä ihan tyytyväinen, osa tuotteista on vieläkin käytössä. Nyt haluan kuitenkin kerrankin satsata vähän enemmän ja tilasin Lookfantasticilta tämän vuoden joulukalenterin, se kantaa nimeä 'Beauty in Wonderland'. Niin upean näköinen! Veikkaan että sisältökään ei petä, kun olen lukenut aiempien vuosien sisällöistä. 




Kalenteri maksaa 100 euroa ja sisältää noin 300 dollarin edestä kosmetiikkaa. Aiempina vuosina kalenterista on löytynyt mm. kasvonaamioita, luomivärejä, hiustenhoitotuotteita ym. tunnetuilta ja vähemmän tunnetuilta merkeiltä. Olen tänä vuonna ostellut melko maltillisesti kosmetiikkaa joten tähän päätin satsata. Kiva kun joka päivä saa yllärin! :) Olisiko ideaa että postaisin aina joka viikko mitä on luukuista tullut? Eihän tässä malta odottaa että olisi joulukuu...! 

Aiotko hankkia itsellesi tänä vuonna erikoisemman joulukalenterin?





keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Edistystä

Lilja täyttää ensi viikolla 2 vee ja on jo iso tyttö! Puhetta on alkanut tulla paljon, ymmärrettäviä lauseita. Nyt kun tytöt ovat 2 ja 3-vuotiaat voisi sanoa että nyt on sellainen mukava, ehkä helpompikin (?) vaihe tullut, toivottavasti jäädäkseen. Pitkään kesti sitä vaihetta että miljoona kertaa piti käydä nukkumaan mentäessä laittamassa peittoa paremmin jne mutta nyt on jo muutama ilta mennyt hyvin senkin suhteen, jes! 

Sellaista taiteilua välissä tämä vanhemmuus mutta en vaihtaisi mihinkään. Sen olen huomannut itsessäni että hermo meinaa mennä helpommin varsinkin pidemmän työpäivän jälkeen, ja tytöt nykyisin riitelee melko kovaäänisesti. Itse kun olen luureissa päivän aikana ja puhun työpäivän aikana n. 3,5 tuntia niin se automatka kotiin on ihana istua ihan hiljaisuudessa. Jos mies on kerennyt hakea lapset hoidosta niin joskus jo ovella odottaa huutavat palosireenit. Usein se helpottaa kun keksii äkkiä jotakin tekemistä.

Päästiin miehen kanssa katsomaan Napapiirin sankarit 3 kun kerrankin saatiin lastenvahti. Leffa ei ollut mielestäni yhtä hyvä kuin edelliset mutta pääasia että päästiin kahdestaan jonnekin. Ihannetilanne olisi jos vaikka kerran kuukaudessa voitaisiin viettää treffi-iltaa, katsotaan. 

Kuvituskuva arkistojen kätköistä, systeri ja minä






keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kesän tekemisiä


Tuntuu että kesä on jo ohi koska nuo ilman on mitä on. Ei tainnut yhtenäkään päivänä lämpötila kivuta lähemmäs kolmeakymmentä astetta ainakaan näillä korkeuksilla. Ei se minua haittaa, tykkään jos olisi edes sen reilu parikymmentä astetta ja kyllähän niitä päiviä oli/on. Mutta silti olisi ollut niin ihana jos olisi edes parina päivänä ollut kunnon helle, rannallakin olisi voinut oleilla pitempään. Ei näille Suomen ilmoille mitään voi ja pääasia että on ollut kauniin vehreää. Kukaties vielä syyskuulla saisimme nauttia lämpimästä säästä.

Meillä tytöt oli hoidosta pois 6 viikkoa, muuten olisi mennyt täysi hoitomaksu. Minulla oli vain pari viikkoa kesälomaa ja mieskin piti ripotellen lomia, onneksi mummi oli meillä pari viikkoa hoitamassa tyttöjä.


Käytiin heinäkuun alussa parin yön reissussa, ekaksi ajeltiin Vaasaan Tropiclandiaan ja seuraavana päivänä Jyväskylään, matkan varrella pysähdyttiin ikaalisissa Ti-Ti Nallen talossa. Ensimmäistä kertaa tytöt pääsi kylpylään ja voi sitä riemua! Pitäisi vissiin useamminkin viedä heitä uimahalliin, jotenkin olen tähän asti vieroksunut ajatusta. Ti-Ti Nallen taloon pääsyä odotettiin koko piiitkä talvi ja viimein koitti se päivä kun tytöt pääsi kirmaamaan sinne, Helmi ehkä innokkaimpana. 



Satuttiin ihan oikeana päivänä sinne koska Riittakin oli talossa, hänhän ei joka päivä siellä ole. Tanssittiin ja halattiin nalleja. Ihana myös kun siellä pihalla oli lampaita aitauksessa. Ongelmana oli ainoastaan saada tytöt pois sieltä... Eivät olisi millään malttaneet lähteä.



Kahdessa eri hotellissa oltiin yötä. Ensimmäinen yö vietettiin Cumulus Resort Tropiclandiassa. Ihan kiva paikka, huonetta tosin ei oltu siivottu kunnolla mutta saatiin mukava hyvitys. Toinen yö oltiin Jyväskylässä Sokos hotel Paviljongissa, ihan paras hotelli jossa koskaan olen ollut. Mahtava saunaosasto ja kaiken kruunasi iso kuntosali josta oli huikeat näkymät. Tuonne täytyy päästä toistekin.

Hotellielämää on minulle tiedossa viikonloppuna parin yön verran kun lähden ystävän kanssa Leville rentoutumaan, tulee tarpeeseen.