Kaksplus.fi

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kevään suosituin haalari


Joukkohysteria sai minutkin jälleen pauloihinsa, kun muutama viikko sitten julkistettiin Name itin kevään softshellhaalarit. Facen lastenvaateryhmissä alkoi kysely, milloin julkaistaan kaikista ihanin kuosi eli tuo kukkahaalari. Se myytiin jo ennakkoon monessa paikassa loppuun.


Hassu juttu tuo joukkohysteria. Omaksi puolustukseksi sanon, että meillä oli kyllä oikea tarvekin softshellpuvuille kun entiset on mennyt pieneksi ja myyty. Eli en mennyt pelkästään massan mukana "pakko saada kun muutkin haluaa"-tyylillä. ;) Halusin myös kevyemmät puvut niiden Molon pukujen rinnalle. Näissä myös vedenpitävyys on tosi hyvä, 8000 mm ja hengittävä 3000 mm.  Pitää myös tuulen.


Olin useampaan paikkaan yhteydessä pukujen osalta ja sain hyvää palvelua monesta paikasta, Name itin omasta liikkeestä soitettiinkin minulle että ei tule edes heidän omaan nettikauppaan näitä kukkapukuja. Viestillä olin yhteydessä Kekäle-verkkokauppaan, kyselin heiltäkin onko tulossa milloin Name itin uutuudet myyntiin. Vastasivat että piakkoin, mutta sen tarkemmin eivät kertoneet. No seuraavana päivänä kyttäsin heidän sivujaan jo seitsemältä aamulla ja siellä ne puvut oli! Tilasin neljässä eri koossa (98-116) jotta edes jokin on sopiva. Oli kuulemma puvut loppuneet heidän nettikaupastaan jo muutamassa minuutissa, ikinä ei ole mikään tuote kuulemma ollut noin suosittu. Kerkesin saada puvut ja ne tuli jo seuraavana päivänä niin päästiin testailemaan. 


Tosi reilua kokoa nämä puvut kyllä on, Helmillä on päällään 104 ja Liljalla 98. Kasvunvaraa vielä kevääseen. En palauttanut niitä isompia kokoja, ajattelin jättää ne jemmaan tai jos kyllästyn niin myyn eteenpäin. Oltiin Syötteellä niin tytöillä oli autossa päällä nuo softshellit, sen verran käytiin ulkona että sai luonnonvalossa kuvat niistä. Ei tosiaan ole mitkään talvipuvut mutta oli tytöillä villapuvut alla niin tarkeni sen verran ulkona käydä. 


Kevätkelejä odotellessa! Pipodilemma meinasi olla, kun mietin mikä väri sopisi sekä tuohon että Molokidsin pukuun. Päädyin tilaamaan Gugguun light lilassa värissä tupsupipot kevääksi. Niistä on muutes nyt ennakkotilaus vielä tänään voimassa Gugguulla jos et omaasi kerennyt saada.








keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Äitiystävät


Kaunista ystävänpäivää lukijat! Maailmalla tunnettu nimellä valentine's day, rakastavaisten päivä on Suomessa tuttavallisemmin ystävänpäivä. Kortteja lähetellään ja saadaan, mekin saatiin ihania kortteja. Kiitos niistä! Harmikseni en tänä vuonna itse kerennyt kortteja lähettää, mutta kiireinen kotiäiti hoitaa senkin homman virtuaalisesti. 


Tänään oli ihan huippu työpäivä, sain paljon uutta virtaa tekemiseeni ja se näkyi tuloksissa positiivisesti. Saisipa sen saman vireen joka päivä päälle! Hektinen meno jatkui, hain tytöt hoidosta, toin ne kotiin ja suuntasin syömään rakkaan ystäväni kanssa Valkeaan. Paikka oli täynnä, tällainen erikoispäivä vetää kaupungille väkeä. Ruoka oli hyvää ja seura ihan parasta.


On ihanaa, kun on säilynyt ne pisimmät ystävyyssuhteet ennallaan. En ole oikeastaan koskaan epäillyt, että äitiys laimentaisi noin vahvaa sidettä mutta ymmärrän, että joskus se saattaa etäännyttää toisistaan. Ruuhkavuodet, se kun ei näe toista joskus jopa kuukausiin. Onneksi kuitenkin yhteydet pelaa muuten, aina voi laittaa viestiä ja vaikka pikaisestikin kysyä "hei mitä sulle kuuluu?" Silloinkin kun olin tuore äiti ja kaikilla ystävilläni ei vielä ollut lapsia, ystävyys säilyi. Ei ole pakko jauhaa pelkästään niitä kakkajuttuja, vaan sehän oli ihan parasta kun pääsi hetkeksi irtaantumaan siitä vaipparumbasta ja juttelemaan ihan muista aiheista toisen kanssa. Toisaalta nykyisin on tosi helppo saada vertaistukea äitiystäviltä, heti helpottaa kun toinenkin kokee jonkin asian arjessa haastavaksi. Minua sanotaan hyväksi kuuntelijaksi jolle on helppo puhua, mutta joskus haluan myös itse avautua kunnolla ja niin että toinen aidosti kuuntelee. Sellaisia ystäviä minulla on muutama.

Kuvat otettu Syötteellä tammikuussa.

Kiitos kun olette. <3



keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Pupujemma

Viime vuonna sain haalittua käsiini palan Verson puodin suosittua Pupujemma-kangasta mutta kerkesin vasta tässä yhtenä päivänä ommella siitä puserot tytöille. Meidän Lilli on varsinkin sellainen pupufani ettei muuta pukisikaan päälleen kuin hänen lempparimekkonsa pupujen kuvalla. No ajattelin että josko tällainenkin paita kelpaisi jossa pupu on mennyt piiloon, vain korvat pilkistää.


Kaavana käytin yhtä Ottobren peruspaidan kaavaa, mutta lisäsin helmaan pituutta.


Mallit ovat niin meneväistä sorttia että kuvat väkiselläkin vähän tärähtää, ei tule enää tarkkoja kuvia mutta jospa noista selvän saa. 


Helmin puseroon ei enää riittänyt kangasta kuin etuosaan joten tein hihat ja takaosan mustasta trikoosta. Ostan usein kankaita Verson puodista ja kun heillä on liike Kempeleessä niin ei tarvitse maksaa postikulujakaan, ja näkeepähän kankaat paikanpäällä. Välillä siellä on pieniä palasia jotakin loppunutta kangasta jota olen himoinnut. Kuten monet muutkin kankaat Verson puodilla niin Pupujemmankin on suunnitellut Leena Renko.


Kyllä se niin on että tekemällä oppii parhaiten. Olen oppinut jo melko hyvin tekemään tuon kauluksen resorista, vielä se vaatii harjoitusta mutta kokoajan olen menossa parempaan suuntaan. 

Minulta on kyselty varsinkin instagramissa, teenkö vaatteita myyntiin. En valitettavasti kerkeä tehdä kuin omiin tarpeisiin, toivoisinkin päiviin lisätunteja jotta voisin ommella itsellekin enemmän. Ehkä sitten kun opettelen saumurin käytön...



maanantai 22. tammikuuta 2018

Molo Kids SS 2018 sovituskuvat


Taas on se aika vuodesta kun pitää jo hommata tulevaksi kevääksi välikausivaatteet, entiset on menneet pieneksi ja myyty. Päädyin jälleen hyväksi havaittuun merkkiin, eli Molo kidsiin.


Tilasin puvut Lastenpuoti Tenavalinnasta, olen sieltä paljon ostellut vaatteita ja heillä on nopea toimitus ja hyvä palvelu. Niin kaunis tämä uusi kuosi! Nimeltään X-ray big bloom. Liljalle otin koon 98, ja siinä on sopivasti kasvunvaraa. Lilja on nyt 2 v 4 kk ja pituudeltaan n.94 cm.


Helmille tilasin puvun koossa 104, mutta se oli jo nafti kuten kuvista huomaa. Menisi se nyt juuri ja juuri, mutta keväällä saattaa olla jo ihan eri tilanne ja hihat jää ainakin lyhyeksi. Vaihdoin sen kokoon 110 mutta siitä ei ole uutta kuvaa. Helmi nyt 3 v 7 kk ja pituus n. 107 cm. 


Sopii muuten hyvin noiden Gugguun merinopipojen kanssa yhteen. Haalareiden pohjaväri on harmaa, kuvissa vääristyy hieman enemmän lilan sävyiseksi. Tosi kaunis kuosi, suosikkini uutuuksista joita näet lisää täältä


Yksi syy miksi palaan aina uudestaan tähän merkkiin on se, kun nämä vaatteet kestää kulutusta. Tosin nyt huomasin näistä uusista puvuista että vedenpitävyys on vain 5000 mm kun muistelen että aiemmin se on ollut 8000 vai jopa 10 000...? No kuitenkin, luotan siihen että hyvin kestää meidän menot ja melskeet. Toinen syy on nämä kauniit kuosit, ei ulkovaatteiden tartte rumia olla. Ja tietenkin tykkään myös siitä, kun jälleenmyyntiarvo on hyvä, huolimatta siitä vaikka jokunen tahra tai kuluma olisi tullutkin. Viime vuonna sain yhden hyvin käytetyn puvun myytyä eteenpäin sellaisella hinnalla että haalari tuli maksamaan minulle vain nelisenkymppiä. 

Mitä tykkäätte kuosista? Joko teillä on välikausivaatteet hommattu?



torstai 18. tammikuuta 2018

Viime vuonna...


...menin naimisiin

...sain uusia ystäviä

...menestyin töissä

...halusin enemmän haasteita

...hain kouluun

...en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan

...täytin 32 vuotta

...kummitätini menehtyi

...sisareni meni naimisiin

...lapseni kasvoi 

...sain nukkua jo kokonaisia öitä

...oli paljon onnellisia hetkiä

...oli paljon surua

...kasvoin henkisesti

...liikuin enemmän

...vietin hauskoja hetkiä ystävieni kanssa

...oli mukavia reissuja

...opettelin ompelemaan

...pohdiskelin elämää

...ei ollut kunnollista kesää

...kävimme katselemassa taloja

...käytiin retkeilemässä



Vuoden ensimmäinen postaus vähän venyi ja siitä tuli tällainen muistelupostaus. Hyvä välillä listata asioita. Paljon siitä puuttuu mutta nuo tuli ensimmäisenä mieleen. En lakkaa hämmästelemästä, kuinka nopeaa aika oikeasti juoksee. Lapsista sen huomaa; kuin huomaamatta Liljakin on alkanut puhumaan selkeämmin kokonaisia lauseita ja leikit siskon kanssa menee välillä jo yksiin. Paino sanalla välillä. 

Elämä menee näinä kultaisina ruuhkavuosina oikeastaan aika samalla kaavalla joka päivä: Herätään, puetaan, lapset hoitoon, itse töihin, töistä hakemaan lapset, kotiin tai kauppaan, pikkukakkonen, ruuanlaitto ja kotihommat, saunaan, nukkumaan.  No on siinä välissä muutakin. Eikä se haittaa, onnellista aikaa. Välillä onneksi pääsee hengittämään erilailla, viettämään aikaa ystävien kanssa. Tämän päivän hesarissa oli haastattelu naisesta, joka kertoi aina silloin tällöin perhearjen keskellä kaipaavansa aikaa yksin ja tekevänsä reissuja yksin tai ystävien kanssa ja näin ollen jaksavansa arkea paremmin. Pystyn samaistumaan. 

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna lähden ystäväni kanssa Kuopioon tyttöjen reissulle, siellä on SuperYsärit ja esiintyy mm. Waldo's people. Ihanaa! Tänä vuonna on muitakin kivoja juttuja, joita oikein innolla odottaa. 



perjantai 22. joulukuuta 2017

Tyttöjen tonttulakit

En ole aiemmin ommellut tonttulakkeja mutta kun sain käsiini Nuppu Print Companyn uutta, ihanaa satutalvi-luomutrikoota niin se kangas oikein huusi päästä tonttulakeiksi. Työkaverini kiikutti kankaan minulle Helsingistä Kuusi collectivesta, kiitos Sanni!


Jujunalta löytyi ilmaiskaava tonttulakkiin niin ei tarvinnut itsellä alkaa vääntämään, ei se kyllä varmaan kovin vaikeaa olisi ollut mutta aina parempi kun on jonkinlainen kaava.


Pähkäilin, että laittaisinko noihin tupsut tai tiukut mutta päätin jättää noin. Rusetit kompensoi. En muutes olisi osannut ilman googlea tehdä tuota rusettia! :D Sitä ei siis ole alkuperäisessä ohjeessa. Melko helppo oli tuo rusettikin tehdä.


Kangasta jäi vielä, mutta harmittaa kun aika ei riittänyt ommella siitä tällä erää muuta. Olisi itsellekin voinut lakin tehdä mutta no can do. Näin jo silmissäni tytöillä tuosta kankaasta tehdyt mekkoset mutta ne nyt jäi.




tiistai 19. joulukuuta 2017

Ei päässeet joulukortit postiin asti...


Joka vuosi olen lähettänyt joulukortit ystäville ja sukulaisille ja luulin että tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Viime vuosina olen teettänyt kuvat lapsista. Otin tytöistä muistaakseni jo lokakuussa semi-kelpoiset joulukorttikuvat ja totesin, että vuosi vuodelta se käy hankalammaksi kun eihän ne pysy aloillaan eikä mulla järkkärissä erillistä kuvanvakaajaa ole.


Nooh, tuossa oliko se viime viikolla mieleen muistui että ainiin, voisi pistää ifolorille joulukortit tilaukseen. Sitten katsoin kalenteria ja nöyyy, eihän ne olisi enää kerinneet tulla saati sitten että olisin ne kerinnyt lähettää. Siis mihin tämä aika menee?! Osa lahjoistakin on paketoimatta mutta turha se on stressiä ottaa. Huomenna töiden jälkeen menen kahden ystäväni kanssa Amarilloon syömään ja lahjat vaihdetaan. 


Nämä neljä räpsyä oli ehkä ne onnistuneimmat, ja näistä jokin olisi päätynyt kortiksi asti. Pistin tuon alimman sähköisesti menemään. Jouluviikko, ja vielä sata ja tuhat asiaa tekemättä. Mennään perinteisesti kotiseudulleni joulunviettoon, sinne ei toivottavasti ne vesisateet yllä tai jos yltääkin, on lunta enemmän mistä lähteä. Ajattelin sukset pakata mukaan vaikka auto tulee todennäköisesti taas täyteen. Suksiboxi olisi kova sana, välillä niitä näkee myynnissä esim. Tori.fissä mutta hetihän ne menee. Pitäisi jatkuvasti päivystää. 


Parasta viikkoa teille, minä alan lukemaan kirjettä jonka ihana kirjekaverini pitkästä aikaa lähetti! <3



maanantai 11. joulukuuta 2017

Olen rakastunut

Kulunut syksy on ollut rankka. Monenlaiset tapahtumat saa miettimään, miten tätä elämää haluaa elää ja ennen kaikkea mitä tekee sen eteen että saisi elää terveenä. Itselläni muutokset kohti parempaa terveyttä lähtevät ihan pienillä valinnoilla, ei suurella ruokarempalla vaan ihan vaan fiiliksen mukaan. Viikko sitten sain toteutettua yhden asian jota minulla on ollut jo vuosia ikävä mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa. Aloin taas hiihtämään. Ja olen ihan rakastunut siihen! Olen nyt viikon aikana käynyt 4 kertaa hiihtelemässä ja olo on aivan mainio, jopa hieman euforinen.

Veren maku suussa en hiihdä. En myöskään mene vauhdikasta luisteluhiihtoa vaan ihan perinteistä latua lykin menemään. Vauhti ei päätä hurmaa, pyrin siihen että hiihtolenkkiin menee aikaa n. 45-60 min. Kaikista parasta ehkä on se, kun toimistopäivän jälkeen pääsen tuulettamaan ajatuksiani ladulle. 

On ollut jo monta talvea ajatuksen tasolla tuo hiihto, että pitäisi sitä ja tätä ja nyt sain tämän aikaiseksi. Aina on tuntunut olevan joku tekosyy. Raskaana peräkkäisinä vuosina, miksei muka raskaana voinut mennä hiihtämään? Rajoitukset on vain omassa päässä. Aloin katselemaan jo tuossa syksyn aikana tori.fistä sopivia suksia ja sieltä ne myös löytyi, minun Fischerit. Suksen mittahan täytyy olla n. 15-20 cm pitempi kuin oma pituus, ainakin perinteisessä hiihtotyylissä. En raskinut uutena ostaa suksia, jos vaikka into lopahtaisikin. Maksoin suksistani 65 euroa monojen ja sauvojen kera, ja ne oli tosi hyväkuntoiset. Monot on minulle hieman isot, mutta mieluummin niin päin kuin että hiertää. Muistan muutamankin hiihtoreissun kun jalkoihin on tullut kamalat hiertymät. Kerran Syötteellä hiihdin Ahmatuvalle ja voi luoja sitä kipua kun kantapäät oli vereslihalla. Ei kiitos enää sellaisia hiertymiä. 

Hiihto, mun uusi rakkaus. Toivotaan että into säilyy, ja säilyyhän se.

Vähän suttuinen instagram-otos, ei tullut järkkäri mukaan lenkille




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi100

Tänään Suomi täyttää 100 vuotta. Koko tämä vuosi on maassamme ollut juhlahumua, mutta tämä päivä on se jolloin sen oikeasti tajuaa että itsenäinen Suomi on jo satavuotias. Eilen kävimme V:n kanssa katsomassa Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan. Kolme tuntia meni hujauksessa, ja elokuva oli toteutettu hyvin ja se oli vaikuttava. Suosittelen katsomaan. Päästiin leffaan kun äiti tuli meille yöksi ja laittoi tytöt nukkumaan.

Alla kuvin kerrottuna meidän itsenäisyyspäivän vietosta. Mies loihti hyvää karjalanpaistia ja me muut käytiin pulkkamäessä, kuvissa vilahtaa myös äitini ja ystäväni lapsia. 

























On onni asua täällä. Onnea Suomi! Kiitollinen. <3