Kaksplus.fi

Kaksplus paraati

torstai 21. elokuuta 2014

Aikuista seuraa ja yhteistä aikaa

Helmi teemaan sopivassa asussa, meandin pöllöpöksyt päällä :)



Eilen meillä oli me&i-kutsut. Ihana se uusi mallisto! Ihan joka kerta mallisto ei säväytä, mutta nyt oli monta ihanuutta. Satanen meni sen siliän tien... itselleni en tilannut kuin pipon, ja Helmille kaksi pipoa ja mekon jossa sydän edessä. Täytyi kyllä varata kutsut jo marraskuullekin, kun silloin tulee uutuuksia emännänlahjoihin (ruskea-keltainen sydäntyynynpäällinen) ja muutenkin syksyn aikana mallistoon tulee lisäyksiä. 

Tuon turkoosin tyynynpäällisen otin nyt emännänlahjaksi, marraskuussa toivottavasti saan tuon ruskean jos eivät heti lopu kesken :)


Helmille tämä koossa 74/80 eli on varmaan ensi keväänä sopiva


Ja tämä


Sekä tämä minulle ja Helmille (kuvat meandi.fi)


Helmillä kiinnosti...



Ja on se mukavaa kun käy välillä aikuista seuraa kylässä! :) Vaikka tämä vauva-arki ihanaa onkin, on tervetullutta vaihtelua höpötellä aikuisten (muidenkin kuin miehen) kanssa. Kyllähän me toki Helmin kanssa käydään useammankin kerran viikossa jossakin, kirppiksellä tai kavereiden luona. Mutta kiva että kotiin tulee vieraita ja saa laittaa pöydän koreaksi. Tekasin kutsuille mariannemuffinseja ja kasvis-fetapiirakkaa.





Muutenkin pohdintaa siitä omasta ajasta... Luin Huono äiti-blogista (löytyy täältä) kirjoituksen aikuisten ajasta. Ihan hyvä teksti, ja osuvia pointteja. 

"En yhtään ihmettele, miksi suomalaiset avio- ja avoparit vieraantuvat toisistaan ja eroavat niin helposti. Meillä suhteista ei pidetä huolta, äidit linnoittautuvat lapsen kanssa kotiin ja mies työnnetään sivuun. Ikävää, mutta totta. Nämä ovat pieniä, mutta isoja juttuja. Uskotko, että erotilastot olisivat (ainakin osittain) korjattavissa aikuisten ajan lisäämisellä? Minä uskon."

Tuossa tekstinpätkässä vähän yleistetään, että mies työnnetään sivuun. Ehkä joissakin perheissä joo, mutta ainakin meillä mies osallistuu vauvan hoitoon heti töistä tultuaan ja minä pääsen vaikkapa lenkille. Isäkin osaa hoitaa lastaan siinä missä äitikin, ja kun ei se imetyskään enää ole ajankohtainen niin isä pystyy hoitamaan kaiken samalla tavalla kuin äiti. Sitä kuuluisaa tasa-arvoa. Jos tämä on mahdollista niin miksipä en hyödyntäisi tilaisuutta käydä vaikkapa siellä lenkillä ihan yksin tai kirppiksellä? Se kummasti tuo lisävoimia arkeen. Mutta joo, nyt keskityttiin siihen omaan aikaan, tuossa puhuttiin aikuisten ajasta. 

Melko moni jakoi kirjoituksen facebookissa tai muussa paikassa, ja tämä pätkä aiheutti monenlaisia kommentteja:

"On aikuisten aika toki muutakin, kuin hetki kotisohvalla lasten nukahdettua. Välillä kotoa on lähdettävä, pariskuntana. Ja jos ei ole puolisoa, niin sitten yksin tai ystävän kanssa. Aikuisten aika on sitä, että keskustellaan rauhassa, käydään yhdessä matkoilla, ulkona syömässä, elokuvissa. Ilman lapsia. Ja nyt sitten joku sanoo seuraavaksi, että ei ole hoitajaa lapselle. Ihan varmasti on. Jokaisella on mahdollisuus lapsenvahtiin. Se saattaa vaatia suuriakin ponnisteluja, mutta se on järjestelykysymys ja todellakin kaiken vaivan arvoista. Kun opettaa lapsensa pienestä pitäen muidenkin kuin äidin tai isän hoitoon, erotilanteet sujuvat kivuttomasti ja kaikilla on hyvä olla. Sen sijaan, jos totuttaa lapsen pienestä pitäen siihen, että ainoastaan äiti tai isä on se yksi ja ainoa hoitaja – vaikeaa tulee. Ja sitten on melkeinpä turha valittaa, kun itse on toiminut hölmösti. Rimaa ei saa pitää liian korkealla. Hoitajia on, kun ne ottaa vastaan."

Itse ajattelen tuosta lihavoidusta tekstinpätkästä niin, että nyt kun vauva on vielä pieni, ei me ihan niin paljoa sitä yhteistä aikaa tarvita. Mutta sitten kun kasvaa ja mahdollisesti on useampikin pieni, niin kyllä jätetään Helmi mieluummin tutulle ja turvalliselle hoitajalle kuin että palkattaisiin joku tuntematon katsomaan häntä. Joten jokaisella on ehkä mahdollisuus lapsenvahtiin, mutta jos ne luotettavimmat hoitajat asuu kaukana eikä halua palkata ulkopuolista kaitsijaa, silloin sitä yhteistä aikaa ei niin vain oteta. 


Siitä olen kyllä samaa mieltä, että jossakin vaiheessa sitä yhteistä aikaa on otettava. Mutta eiköhän me hetki pärjätä juuri näin :)


2 kommenttia:

  1. Tänne blogiinhan oli tullut vaikka mitä uutta tekstiä, kiva lukea :) Kiitos vielä kutsuista! Omasta ajasta olen samaa mieltä - hyvä olla molemmilla vanhemmilla omaa aikaa ja sitten kahdenkeskistä aikaa, mutta kohtuudella. Alle puolivuotiasta en jättäisi vaikkapa viikonlopuksi tutullekaan hoitajalle, mutta sitten vähitellen parista tunnista eteenpäin.. Se, mitä oikeastaan aloin kirjoittamaan, kun kerrankin muistan: kunhan tunnetaan Helmi paremmin, voidaan joskus tulla Ulpun kanssa pitämään seuraa, jos haluatte V:n kanssa vaikka leffaan :)

    VastaaPoista