Kaksplus.fi

Kaksplus paraati

tiistai 18. helmikuuta 2014

Tugga-asiaa

Heti etukäteen, sori kun pärstäni on pääosassa tässä postauksessani, tai ei se oikeastaan ole pärstä, vaan hiukset. Lukuisia ja taas lukuisia käsittelyjä on minunkin kuontaloni kestänyt. Miksen ole ollut tyytyväinen hiuksiini? Olen kyllä ehkä ollut, mutta en tarpeeksi pitkään kun on mallia tai väriä tai tyyliä pitänyt muuttaa. Tässäpä muutama tyyli vuosilta 2003-2014:


Hiukseni eivät ole olleet koskaan tooosi lyhyet (paitsi lapsena kun siskoni tahallaan leikkasi minulle usein polkkatukan vaikka kielsin, sitten olin ihan hiilenä :D) vaan kasvaneet ihan kivasti, välillä tasoittaen. En käsitellyt niitä kuin vasta yläasteella, olisiko ollut ysiluokalla ensimmäisen kerran. Lukioaikoina ne vaalenivat entisestään, sen jälkeen on tullut kokeiltua lähes mustaa, osittain punaista, mustavalkoista, ruskeaa, hiustenpidennyksiä, pikkulettejä... Ja aina kun värjään tummaksi, haluan palata takaisin vaaleaan eli omaan väriini. Aina, kun olen vaalea, haluan sittenkin jotain muutosta, olisiko tummat sittenkin paremmat? Hovikampaajani on siskoni Sussu, joka on tehnyt päähäni erinäisiä harjoituksia... Ne ovat kyllä onnistuneet, ellen ole sitten itse jotenkin sössinyt. Kuten kävi tämän pehkon kanssa:



Ensimmäinen hiustenpidennykseni. Hiukset tilattiin eBaysta, seassa mustaa. Kyseessä oli sinettipidennys, eli kynsisinetit kuumennetaan omaan hiukseen kiinni kolvilla. Lopputuloksesta tuli ihan hieno. Sitten olin hieman huoleton enkä jaksanut hoitaa hiuksia kuten olisi pitänyt. Selvitin itse hiukset kyllä joka ilta, mutta sinettikohdat jäivät hoitamatta. Lopputulos oli se, että muutaman viikon (vai parin kuukauden?) päästä hiukset olivat niin vanuttuneet juuresta että Sussun täytyi sukkapuikolla (!) repiä auki takkutukkaani :D kuulostaa varmaan vähän hölmöltä, mutta eipä parempaa asetta siihen hommaan ollut silloin saatavilla kun se näki mitä olen saanut aikaan... Olin varma, että kaikki hiukseni tippuvat päästäni, mutta ihmeen vähillä vaurioilla kyllä selvittiin. Huh. 

Tässä toinen hiustenpidennyskokeilu, tällä kertaa teippipidennys:


Tuohon tyyliin taisin olla jopa melko pitkään tyytyväinen, voin toki muistaa väärin...

Olisikohan jonkun aikaa noiden hiusten jälkeen ollut tämä vaihe:


Halusin toki vaaleat hiukset takaisin, mutta että ihan noin valkoiset? Hmm sitä varmaan kuitenkin toivoinkin, ja Sussu sai loihdittua tuon sävyn minulle. Ongelma noin vaalean tukan kanssa on vain se, kun ihoni on punaiseen taipuvainen niin näyttää vieläkin punaisemmalta. Mutta silti se piti saada!

Pikkuletit... Ehkä vähän teinit, en taida enää ottaa? Toisaalta, kivan huolettomat ainakin kesällä (vaikka päänahka kutiaakin ja letit painaa varsinkin kasteltuna tonnin):


Ensimmäisessä kuvassa vaaleat, olisiko ollut vuosi 2004 tai 2005, ja toisessa kuvassa tummat ja kiva vaalea juurikasvu puskee läpi (myös ikää ja kiloja tullut reippaasti lisää) vuonna 2010.

Oikeassa kampaamossa olen käynyt vasta aikuisiällä, koska Sussu on pitänyt huolen kuontalostani. Olen välillä ihmetellyt, miten hiukseni eivät ole pahemmin kärsineet useista värjäyksistä huolimatta. Toki on ollut kunnon hamppulatva-kausia, mutta niistä on selvitty. Viimeksi juuri ennen tietoa raskaudesta värjäsin vaaleaksi, tai no mikä lie sävyn kirkastus se oli.

Vuosiin mahtuu tosiaan paljon kokeiluja eikä niistä enää sen enempää, mutta nyt olen melkein vakaasti sitä mieltä, että hiuksiini ei kajota, ainakaan värjäämällä. Raskaana kun olen, en uskalla edes värjäyttää päätäni, vaikka kaipa se ihan turvallista olisi...mutta en silti uskalla. Olen tyytyväinen, kun hiukseni ovat nyt paksuuntuneet, ja oma väri on tullut vähän kuin liukuvärjättynä sulautuen vanhaan värjättyyn hiukseen kiinni... :D pientä selittelyn makua, mutta niin se on. Olen kyllä kuullut ihan riittämiin, että sitten imetyksen ym myötä ne tipahtelee pois ;)

Nykyhetki kivasti pipon alla piilossa:


Näillä mennään.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti