perjantai 20. maaliskuuta 2020

Uusi aika


Aioin olla kokonaan kirjoittamatta tapaus koronasta, ihmiset törmää siihen joka mediassa muutenkin. Mutta kyllähän siitä on pakko puhua, on se niin iso asia koko maailmassa. Itse en kuitenkaan halua lähteä sille tielle että aiheella mässäillään, keskityn faktoihin ja se siitä. Yritän pitää sen luonteelleni ominaisen positiivisen asenteen yllä, enkä halua etsiä tietoa liikaa koska silloin saattaa alkaa tulla liikaa synkkiä ajatuksia. Luulen, että viimeistään kun tämä on ohi jossakin vaiheessa, mielenterveyspalveluissa on ruuhkaa. Useille ihmisille tämä karanteenissa olo on jo nyt todella kova paikka, puhumattakaan siitä jos tilanne jatkuu useita kuukausia. Itsekin olen sosiaalinen ihminen, mutta olen jo vuoden ajan "harjoitellut" yksin oloa ensin etätyön merkeissä, sitten opintovapaalla. Toki silloin sai iltaisin liikkua vapaasti jne. 


Olen tyttöjen kanssa ollut koko maaliskuun kotona, ensin lomailtiin pari viikkoa ja sitten tuli tämä poikkeustilanne. Hiihtoloman toive tytöillä oli päästä kylpylään, ja mehän kerettiin käydä juuri perjantaina 13.päivä Kuusamon Tropiikissa ja sitten iltapäivällä oli se tiedotustilaisuus ja tilanne valkeni laajemmassa skaalassa. Maanantaina selvisi, että Suomi menee kiinni ja oppilaat kotiopetukseen. Tämän postauksen kuvat (lukuun ottamatta ensimmäistä) on otettu kirjastosta jossa kerettiin käydä juuri ennen kuin tuli tieto että nekin suljetaan. Voin vain kuvitella, miten haastavaa koululaisilla ja vanhemmilla nyt on, varsinkin niillä joilla on useampi kouluikäinen lapsi kotona. Siinä on monta seikkaa jotka täytyy ottaa huomioon. Sairauden seurauksista ja lamasta en halua edes aloittaa, paitsi että tottakai sairastuminen huolettaa ja taloudellinen tilanne. Mutta ei mennä asioiden edelle.


Itse olen nauttinut näistä päivistä lasten kanssa kokonaan kotona. Toki on niitä päiviä kun hermo menee mutta kaikesta selviää. Hyvällä ennakoinnilla pääsee jo pitkälle 4- ja 5-vuotiaiden kanssa, ja olenkin aina aamuisin mielessäni päättänyt millaista ohjattua tekemistä kulloinkin on. Askartelua eri päivänä, luontoretki toisena. Ulkoilua tietenkin joka päivä ja välillä niin, että tytöt menee pihalle ja minä jään siivoamaan. Toisillehan tämä on aivan arkea, siis olla koko ajan kotona lasten kanssa. Mutta nyt kun harrastuksetkin on peruttu, voi se tuntua oudolta. 


Toisaalta tämä uusi aika luo myös mahdollisuuksia. Tuo ehkä perheitä yhteen erilailla, kun touhutaan yhdessä. Toivottavasti mahdollisimman monessa perheessä mentäisiin luontoon! Sieltä saa niin paljon virtaa. Meillä ei älylaitteet niin paljoa vielä kiinnosta lapsia, mutta me vanhemmat kyllä voitaisiin somea ja muuta vähentää. Olen jo itse siihen kiinnittänyt huomiota, mutta parannettavaa on vielä. Nyt on tullut enemmän luettua kirjoja ja pelailtua lautapelejä, ihanaa kun tytökin jo osaa pelata esim. Inkan aarretta! Kohta saan varmaan kaverin myös Trivial Pursuitiin! :D Ehkei sentään vielä vuosiin. Kummasti sitä vaan kaipaa nyt ystävien seuraa, jokin peli-ilta olisi kiva joskus. En ole kylilläkään (lue=baarissa, tanssimassa, keikalla tms.) käynyt kuin joskus viime vuonna, ja liekö pääseekään moneen kuukauteen kun ei suositella. Pitkään aikaan ei ole ollut sinnekään hinkua, mutta nyt kun tämä tilanne saattaa kestää kuukausia niin pieni haikeus ehkä iskee. Nämä nyt on tällaisia pieniä itsekkäitä pohdintoja kaiken suuren rinnalla. Sallittakoon ne kuitenkin. 

Terveyttä jokaiselle! <3


4 kommenttia: