torstai 10. lokakuuta 2019

Arjen yksinäisyys

Mä olen tehnyt lähes koko ajan töitä siitä asti, kun kouluni kävin. Olen siis ollut monenlaisissa työyhteisöissä, sosiaalisena ihmisenä saaden uusia ystäviä ja jakamaan töiden ilot ja surut. Mulle sanottiin ennen opintovapaalle jäämistä että "sulla varmaan leviää pää kotona". Naurahdin sanoen, se voi olla joo. Vasta nyt se iskee tajuntaan, että noin se vähän saattaa ollakin. Kävin eilen kaupungilla asioilla ja  ruuhka-aikaan moottoritielle kiihdyttäessä tuli ihan mahtava fiilis, wau mä olen taas tätä oravanpyörää hetken aikaa. Näinkö nopeasti se vapauden huuma unohtuu?! 


Syytän kyllä myös tätä pimeää ja märkää vuodenaikaa. Valon määrä vähenee ja ellei pidä huolta, saattaa se iskeä myös mielen syövereihin. Suruakin on ollut myös tänä vuonna ja se saa välillä rämpimään liian syvissä vesissä jos keskittyy liikaa miettimään. Ja aikaahan minulla nyt on miettiä. Toisaalta se on hyväkin käsitellä kunnolla näitä asioita itsensä kanssa, minä kun yleensä ne tykkään sysätä syrjään myöhempää käsittelyä varten. Ja se myöhempi on usein vuosien päästä, jos silloinkaan. Olen kyllä koittanut tehdä parannusta tämän asian suhteen, mutta minä vaan satun olemaan se "terapeutti" joka ratkoo muiden ongelmia. Omat huolet on hyvä sysätä sinne Ö-mappiin.

Kotona yksin ollessa täytyy välillä muistuttaa itseään tekemättömistä töistä ettei jumitu johonkin tiettyyn tekemiseen, kuten tuijottelemaan Gilmoren tyttöjä... Hah, kuulostaa nyt siltä etten tee niitä kouluhommia ollenkaan. Kyllä teen, kirjoittelen niitä aina inspiraation iskiessä ja siihen tahtiin että kuukaudessa kertyy noin 5 opintopistettä. 

Ei kannata käsittää väärin, yksinäinen sanan varsinaisessa merkityksessä en ole. Minulla on ihanat ystäväni, tuttavani ja perhe. Päivisin sitä vaan pakosti miettii, että nyt työpaikalla olisi kahvitauko ja meillä ois ihan mahtavat keskustelut jne. Mutta itse olen tämän valintani tehnyt ja siinä pysyn. Tiesin tämän kyllä jo keväällä kun jäin kotiin etätöihin, mitä haasteita se minulle tuo. Kaikessa on aina ne hyvät ja huonot puolensa. Saan välillä päivisin onneksi mukavia viestejä töistä tähän yksinäiseen arkeen. Pidän mielenterveydestä huolta myös liikkumalla luonnossa ja muutenkin liikunta on sellainen henkireikä. Vitamiineja syön ruuan ohella purkista, rautalisä menee myös silloin tällöin sillä ferritiinit ei ole ihanteelliset.

Don Rosa kävi työpaikallamme viime syksynä.

Tässä kerkeää myös pohtia, mitä sitä haluaisi tehdäkään "isona". Minulla on työpaikka, mutta aina sitä miettii muitakin vaihtoehtoja...



Mitä fiiliksiä? Kommentoi vapaasti.




10 kommenttia:

  1. Yksinäisyys sanan oikeassa merkityksessä on kamalaa. Itselleni on tavanomaista että näen ehkä kerran viikossa jonkun muun kuin mieheni. Ja se joku muu on monesti kaupan kassa. Toivottavasti pääset taas ihmisten seuraan mutta muista nauttia rauhallisista hetkistä

    VastaaPoista
  2. Ei tosiaan kannata "jättäytyä" liiaksi työpaikan sosiaalisen elämän varaan - etenkään vanhemmiten. Itse jäin eläkkeelle jokin aika sitten ja ystäviä on nykyisin nuoruuden ajoilta, naapureista ja harrastuksista.

    VastaaPoista
  3. Hyvä työyhteisö tukee kyllä sitä jaksamista ihan hurjan paljon - töiden jälkeen kun ei aina muuta sosiaalista elämää välttämättä niin hirveästi jaksa..

    VastaaPoista
  4. Minä tykkään tehdä töitä omassa tiimissä, vaikka välillä olisi myös kiva olla ihana yksinkin. Olenkin miettinyt (huumorilla), että miten voisin tehdä lastenhoitajan töitä etänä :)

    VastaaPoista
  5. Komppaan Miraa täysin, mutta jos sitä ei ole niin oma sosiaalinen verkosto on kyllä hyvä olla.
    Mä olen viimeisen vuoden aikana ollut paljon yksin ihan vapaaehtoisestikin ja tehnyt hyvää, mutta kyllä sosiaalinen elämä virkistää!

    Kiva blogi sulla, jäin lukijaksi :)

    VastaaPoista
  6. Mä tykkään työyhteisöistä, mutta viihdyn myös hyvin itsekseni :)

    VastaaPoista
  7. Jäin äitiyslomalle ja tunnistan osan kirjoittamastasi. Vaikka tämä on kivaa ja oma valinta, niin joskus sitä kaipaa niitä kahvitunteja ja kaikkea muuta.

    Ihan vinkkinä, jos ne ferritiinit ovat kehnot, niin kannattaa panostaa täysillä niiden korjaamiseen. Se ei ole nopea urakka, mutta kannattaa. Voimia syksyn pimeyteen <3

    VastaaPoista
  8. Työyhteisö on toimiessaan mahtava. Itse nautin pari vuotta ihanasta työyhteisöstä ja tiimistä. Nyt taas periaatteessa vähän ylsinäisempää työtä taas toistaiseksi. Puolensa ja puolensa.

    VastaaPoista
  9. Töissä on kyllä varsinkin se hyvä puoli, etttä näkee muita ihmisiä säännöllisesti ja on kiva vaihtaa kuulumisia. Itse olen nyt työttömänä niin sellaista kaipaa. Päivisin ei ole niin tekemistä, on yksinäistä, kun kaikki muut kaverit ovat töissä. Aikaa olisi kyllä tehdä vaikka mitä, mutta ei se aina ole kivaa yksinäänkään puuhailla, vaikka hyvin omissa oloissanikin viihdyn.

    VastaaPoista