maanantai 31. joulukuuta 2018

Se oli vuosi 2018

On kyllä ollut ihanaa olla joululomalla. Hitaat aamut, valoisan aikana on päässyt lenkkeilemäänkin. Salitaukokin katkesi, sain eilen tehtyä kunnon treenin pitkästä aikaa.

Jouluaattona oltiin Syötteellä siskon perheen luona, ja sinne tuli myös vanhempani. Ensimmäinen joulu, kun uusi perheenjäsen oli myös mukana. Kerroin aiemmin täällä blogissakin, että siskoni tytär odotti vauvaa. Poju on nyt 4 kk ikäinen, ja niin suloinen pieni!

Joulupukki vieraili Syötteellä myös. Voi sitä jännityksen määrää lapsilla, oli ihana seurata tunnelmaa. Lahjoja tuli taas liikaa. Aina sitä miettii, että tänä vuonna en ainakaan itse osta montaa lahjaa mutta kuinkas sitten kävikään... Minäkin sain oikein mieluisan lahjan, karvapohjasukset! En ole vielä päässyt niitä testaamaan, kun täällä meilläpäin ei ole vieläkään niin paljon lunta että olisi tehty perinteisen tyylin latua.

Kuvat otettu tänä aamuna ja eilen pihaltamme. 

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Tässä päivän mittaan olen miettinyt, mitä kaikkea oli vuosi 2018. Tärkeimpänä on tietenkin uuden perheenjäsenen syntyminen, minusta tuli isotäti. Siskontyttöni oli vain 17-vuotias, kun sai elokuussa pienen pojan ja sisarestani tuli mummi 35-vuotiaana. Äidistäni isomummi 54-vuotiaana ja on vielä isoisomummikin. Lapsi on niin hurmaava, haluttaisi kokoajan olla pussaamassa ja halimassa häntä! Harmi kun asuvat niin kaukana.

Tänä vuonna toteutui myös meidän pitkäaikainen haaveemme. Ostimme oman talon. Parin vuoden aktiivisen etsinnän jälkeen löytyi meille sopiva koti, juuri niillä kriteereillä joita meillä oli. Nytkin tätä kirjoittaessa katson meidän maisemaa, niin kaunis talven satumaa.


Tänä vuonna olen myös paljon tutkiskellut itseäni ja haaveillut lisää. Olen kehittynyt parempaan suuntaan rakkaassa harrastuksessani, ompelussa. Olen välillä jopa väläytellyt ajatusta, olisiko siitä ammatiksi mutta ei ole siihen vielä uskallusta eikä resursseja. Katsotaan. Onko ompeleminen enää niin mielekästä jos se muuttuu työksi? Sivutoimisesti voisi jossakin vaiheessa jotakin kehitelläkin. Katsotaan.

Tämä on ollut myös oivallusten vuosi. Liikkunut olen hyvällä fiiliksellä, se ei ole kertaakaan ollut pakkopullaa jota täytyy tehdä saavuttaakseen jotakin vaan lenkistä/muusta liikunnasta on joka kerta jäänyt positiivinen fiilis. Jopa niinä heinäkuun helteisinä päivinä halusin käydä lenkillä  hyvän fiiliksen vuoksi. Oikein tankkasin aurinkoa koska tiesin, että pimeä marraskuu koittaa vielä.

Niin, se kaamos meinasi musertaa minut mutta ei päässyt aivan ihon alle. Kyllä tuntui pitkältä se synkkä kuukausi. Onneksi aurinko näyttäytyi ja elämä voitti.

Mitäs ensi vuonna? Toivon, että itsellä ja läheisillä olisi hyvä vuosi. Terveys ja rakkaus pääasiassa. Jonkinlaista menestystä työssä myös toivoisin. Tänä vuonna on tullut hyviä myyntionnistumisia useina kuukausina, mutta olisi mahtavaa jos joka kuukausi olisi sellainen "jackpot".


Blogin suhteen menen samanlaisella rennolla asenteella kuin tähänkin asti. Kirjoitan silloin, kun oikeasti siltä tuntuu enkä väännä väkisellä täytepostauksia. Joku lukija ihanasti kommentoikin, että blogiani on kiva lukea kun se on "sellainen lämminhenkinen ja selkeästi kirjoitettu". Tämä vuosi on selkeästi ollut hiljaisempi kirjoittamisen osalta, on tapahtunut paljon ja ei vain kaikkea kerkeä laittaa eetteriin. Enkä kaikkea haluakaan tänne kirjoittaa, iso osa asioista pysyy vain minulla. Mutta veikkaan ensi vuonna kerkeäväni päivittää blogiakin enemmän, haluaisin sen suhteen myös jotakin haastetta. Tämä on minulle edelleen harrastus mutta en panisi pahakseni, jos blogi näiden vuosien jälkeen tuottaisi jotakin, muutakin kuin yhteistöiden tavaroita.



Upeaa uutta vuotta ihanat lukijani, palataan!




7 kommenttia:

  1. Olipa kiva vuoden kooste! Ja onnea isotädille <3 Sinun toiveesi uudelle vuodelle ovat niitä tärkeimpiä toiveita - terveyttä ja rakkautta läheisille.
    Toivotan sinulle hyvää uutta vuotta niin muun elämän kuin bloginkin saralla. Ja oli mukava tulla käymään blogissasi... ensimmäistä kertaa. Ja lukijaksi jään :)

    VastaaPoista
  2. Paljon on sinunkin vuoteesi mahtunut :)
    Ihanaa tulevaa vuotta 2019 <3

    VastaaPoista
  3. Onnea isotädille! Ihania juttuja on vuoteesi mahtunut. Ja kauniit ja rauhalliset kuvat tässä postauksessa.
    Onnea vuodelle 2019!

    VastaaPoista
  4. Ompeluhomma on vähän semmoinen, että on kovin tyypistä kiinni miten työnä sen ottaa. Itseltä meni kiinnostus ompeluun vuosiksi kun tein kotiompelijan hommia aikanaan. Nykyään olen yhdistänyt kaksi ammattia toisiinsa ja saan ohjata ompelua muille ihmisille. Kannattaa kokeilla ammatikseen ompelua miten se sopii. Kotiompelijan hommaan ei pääomaakaan tarvita juurikan tarvita.

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia ja paljon on vuoteen mahtunut! Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  6. Kauniit kuvat ja ihana vuosi sinulla on ollut. Onnea isotädille! Vauvat ovat vaan niin ihania.

    Kivaa alkanutta uutta vuotta!

    VastaaPoista
  7. Voi kun saisin asenteestasi palan itsellenikin. Rentouden. No tietty pr-postausten kanssa on aikataulu oltava, mutta muutenkin. Ja Kiitos, kun olet yhä osa Inspistä. <3.
    Teillä on vaikka mitä ihanaa tapahtunut! Oma koti on parhautta. Ja vauvat, voi apua! Vauvat ovat niin ihania! Hurjalta tuntuu ajatus olla mummo 35 vuotiaana, mutta luulenpa, että nuori mummo on onnensa kukkuloilla. Minä tein äidistäni mummon 40vuotiaana ja silloin äidin äiti oli 60 vuotias.. minä 20v. Onneksi poikani katkaisi 20-vuoden ketjun ja tekee uraa, eikä lapsia vielä, vaikka innolla odotankin sitä, jos minusta joskus tulisi mummo. Jos. Lapset ovat lahja.
    Kyllä vain, blogisi rentous ja aitous ovat ilo lukijalle. Sinun arkeesi voi samaistua ja nyökytellä päätään ja ajatella, kuin olisit täällä, tai minä siellä. Niin elävää kirjoituksesi on.
    Antoisaa uutta vuotta.

    VastaaPoista