Vieläkö minusta ompelija tulee?

Ette te usko miten minua kismittää kun en löydä kamerani laturia mistään, en siis todellakaan M I S T Ä Ä N. Missä ihmeessä se voi olla? Olen kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat mielestäni katsonut, vaan kun ei löydy. Viimeksi taisin ladata kameran ennen Ylläkselle lähtöä, eli ennen joulua. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Lapsia en syytä, ne ei (ehkä) ole siihen päässyt käsiksi, vaan todennäköisesti olen sen ihan itse hävittänyt jonnekin. Toivottavasti tässä käy niin että se ilmestyy jostakin aivan ilmiselvästä paikasta ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin. Hankala kun olisi monta projektia joista haluaisin blogiinkin laittaa kuvia mutta huono se on pelkällä kännykällä ottaa, kun ei niistä tule niin hyvälaatuisia vaikka ihan ok kamera tuossa honor kasissa onkin. Mutta nyyh, mulla on ikävä mun kameraa.

En tainnut vielä tänne kirjoittaakaan kuinka kävi minun ensimmäiselle ompelukokeilulle... Voi huokaus, kehtaanko edes! No ok. Tässä yhtenä iltana päätin että vihdoin kokeilen sitä minun huippuhienoa konettani (Husqvarna Viking Emerald 118) ja pelkkien säätöjen kanssa ährätessä meni tunti jos toinenkin. No minä reippaana tyttönä päätin että alan ompelemaan Liljalle topin uudesta hienosta luomupuuvillakankaasta, toki pikkuisen testiompeleen tein. Sivut sain ommeltua hienosti ja jo ajattelin että tämähän käy kuin vettä vain, vaan sitten tuli se olkapäiden kohdan ompelu ja tsaijaijai kun kone vaan imaisi kankaan sisäänsä ja siinä sitä sitten ärräpäät lensi kun koitin vetää hellävaroen sitä kangasta pois koneen uumenista ja lopuksihan se meni siihen että kangas repesi. Laskin kymmeneen ja mietin että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, sain kun sainkin ongittua koneen sisältä loput kankaan ja langan palaset mutta ompeluhommat jäi siltä illalta. 

Aikani tutkittua sain kuulla että tuollaisen joustavan kankaan ompeluun kannattaa käyttää sellaista pallokärkineulaa. Voi minua blondia. No oppia ikä kaikki. Eilen sitten kaivelin tuota minun ompelurasiaa ja sieltä löytyi sellainen jerseylle tarkoitettu neula ja minähän olin ihan että jes, nyt tämä onnistuu! Mitä vielä, ompelujälki oli ihan surkeaa ja kone syrttäsi taas, äkkiä virrat pois ettei koko kone hajoa! Huomasin että langat oli jotenkin lähteneet paikaltaan. Luovutin. Tähänkö jää minun huikea ompelu-urani, kaapit täynnä mitä ihanampia kankaita mutta taidot puuttuu? Eikä jää. Kyllä minä opin. Harmi kun Oulu-opiston ompelukurssit ovat jo täynnä, sieltä olisi saanut hyvät eväät aloittelevakin ompelija.

Äitini ottamia kuvia. Kunpa pian löytäisin oman kamerani laturin!