Tutiton!

Eilen se tapahtui. Päätin että nyt riittää Helmin tutin syönti. Ja etten kuulosta aivan natsi-mutsilta neiti itse oli samoilla linjoilla. Hän aamulla kaikessa rauhassa lueskeli sohvalla ja huomasi tutin, josta olin leikannut imuosan pois. Käänteli sitä käsissään ja koitti laittaa suuhun vaan eihän se mennyt. Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen! Kuvasin videotakin. Sanoin että tutti on rikki, mennään laittamaan se roskiin. Ja niin se lensi roskiin. Eiliset päikkärit vähän pelotti että kuinka käy, vaan ei tullut ainoatakaan huutoa tai edes kyselyä missä tutti on! Mahtavuutta.

Päivän aikana Helmi kyseli pari kertaa tutin perään mutta ei alkanut itkemään tai vänkäämään kun sanoin että muistatko, sehän meni roskiin. Yöunille alkoi myös hyvin ilman tuttia ja nukkui koko yön hyvin. Voiko tätä uskoa...? Nyt taas tuhisee tyytyväisenä päikkäreillä ihan ilman ennen niin rakasta tuttiaan. Minua ei periaatteessa olisi haitannut tutin käyttö, mutta alkoi välillä pelottamaan kun Helmi välillä vain puri imuosaa ja rikkihän ne tutit meni ja olisi saattanut saada palan siitä ja nielaista. Tietääkseni niin ei kuitenkaan kerennyt käydä. 

Eilen aloiteltiin myös toinen uusi asia, nimittäin itse syöminen. Jotenkin sen syömisen kanssa on mennyt niin, että minä tai V syöttää kun se on nopeampaa eikä kyllä tykätä siitä sotkustakaan joka tulee kun taapero syö itse. Ihan ookoosti on alku lähtenyt menemään, välillä ohjaan lusikan oikeaan paikkaan. Päivä kerrallaan sitäkin... Pottailut on myös harjoittelussa, muutamia kertoja sinne on jo jotakin tullutkin. Vielä olisi edessä juniorisänkyyn siirtyminen mutta en halua nyt tähän samaan syssyyn ottaa kaikkia uusia juttuja, ehtiihän sen.

Mitäs sanotte muut tämän tuttishown läpikäyneet mammat tai iskät, onko odotettavissa takapakkia vai oliko se tosiaan näin helppoa?