Joka äidin painajainen

Eilinen oli kyllä hirveä päivä. Helmi on siis ollut kuumeessa tiistaista asti, kuume kävi välillä reilussa 39 asteessa ja välillä oli matalampi. Yöt ollut levottomia, päivisinkin ehkä tavallista kärttyisämpi. Eilen aamulla kuumemittari näytti yli neljääkymmentä astetta, ja koitin soittaa teekoohon vaan eihän sieltä vastattu. Onneksi sisko oli yökylässä niin jäi Liljan kanssa kotiin joten pääsin lähtemään Helmin kanssa teekoohon. Matkaa ei ole pitkästi, siinä menee reilu 10 minuuttia ja terveyskeskuksesta soitettiin takaisin että ottakaa vaan se jonotusnumero niin kutsutaan sitten sisään... Eipä se mennyt ihan niin. 

Kun ehdin parkkipaikalle, vilkaisin taustapeiliin ja näin kuinka pieni kouristeli istuimessaan. Säntäsin takapenkille ottamaan tytön pois vöistä, silmät muljahteli ja vartalo kouristeli. Juoksin sisälle terveyskeskukseen ja huusin jotain että "kuumekouristus", joku random nainen (ei hoitaja) otti Helmin sylistäni ja vei tutkimushuoneeseen kun näköjään tiesi mihin mennä. Siellä alettiin tutkia yhäkin kouristelevaa lasta ja tilattiin ambulanssi kun kohtaus laantui, Helmi reppana ihan tokkurassa ja kyllä äitikin. 

Lanssissa istui minun sylissä ja jo vähän virkosikin. Mentiin Oysiin lastenpäivystykseen. Siellä tutkittiin ja otettiin kokeita. Useampi tunti siellä meni, noin 5,5 tuntia. Nukahti välillä syliini, mutta sen jälkeen jaksoi jo hieman leikkiä ja keinua odotushuoneessa olevalla keinuhevosella. Verikokeiden otto itketti, ja pelkäsi mennä lääkärin huoneeseen kun tiesi että tutkitaan. 

Vihdoin kokeiden tulokset tulivat ja kuultiin lääkäriltä, että kyseessä ei ole ainakaan influenssa, rs-virus tai virtsatieinfektio. Myös korvat ja nielu oli puhtaat. Ei oikein selkeää syytä löytynyt, päästiin kotiin. Resepti saatiin Stesolideihin vastaisuuden varalle (kouristusten) mutta toivottavasti niitä ei tarvitse käyttää. Eipä se lääkäri sen kummemmin sitten arvaillut, mutta itse epäilen vauvarokkoa. Viime yö oli taas hankala ja tänäänkin ollut melko kärttyinen. Nukahti jo aamupäivällä päikkäreille, ja nyt yrittää tuolla huoneessaan nukkua mutta saapa nähdä tuleeko enää uni...

Kyllä se säikäyttää tuollainen kuumekouristus vaikka ei vaarallinen olekaan, hurjan näköinen kylläkin. Perinnöllistä voi kuulemma olla, meilläkin on suvussa ollut näitä. On unet vähissä meidän perheellä, mutta jospa alkaisi Helmikin pian parantua ja kunhan ei tulisi Liljalle mitään.