Milloinhan sitä oppisi olemaan hieman rennompi äiti. Koen kyllä joissakin asioissa olevani ihan rento, mutta esim. vieläkin täytyy kesken Helmin päikkäreiden rampata parvekkeella joka välissä tarkistamassa että hengittääkö se. Onkohan se ensimmäisen lapsen kanssa aina tällaista? Moni sanoo, että seuraavan lapsen kanssa osaa ottaa rennommin ja luottaa siihen että asiat sujuu. Voi olla, että tuon hengittämisen tarkistamisen takia vauva ei saa kunnolla nukuttua ja olenkin sitä vähentänyt, mutta silti... Kerran (no parikin kertaa) parvekkeella vaunuissa ollessaan näkyi olevan niin syvässä unessa että ihan hätäännyin ja otin rivakasti tutin pois suusta että onko toinen hengissäkään ja säpsähtihän se pienokainen. Voi nolo minua. Sitä vaan jotenkin haluaa huolehtia.
Toissa yönä heräsin itse kolmelta ja kauhistuin, kun Helmi ei ollut herännyt vielä kertaakaan. Pomppasin sängystä ja hiippailin hänen huoneeseen, siellähän se tuhisi. Nooo tuosta puolen tunnin päästä alkoi itku, jota kesti välillä loppuen reilu puoli tuntia. Istuin vieressä ja silittelin, nukahti sitten uudelleen ja heräsi vasta 7.30. Tuollaisia öitä lisää kiitos!
Kuvat nyt ei liity uneen millään lailla, mutta piti laittaa kun Helmi eka kertaa pulkkailee :)
Voi kun kuulostaa niin tutulta toi sun tarkistaminen! Mä olen lukemattomia kertoja tökkinyt vauvaa hereille kun olen säikähtänyt että eikö se hengitä. Ja yhä kun menen itse nukkumaan, tarkistan että 1v7kk lapsi hengittää. Saman tarkistuksen teen joka aamu kun herään :D Se ei vaan mene ohi. Jotkut sanoo et toisen kans hellittää, jotkut taas sanoo että se on niin perusluonteessa että kaikkien kanssa ollut samanlaista.
VastaaPoistaHuh, en siis ole ainoa! :D
Poista