keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Miten motivoin itseäni

Olen tänä vuonna liikkunut melko paljon. Toki on ollut kuukausia, jolloin on ollut hiljaisempaa esim.sairastelun takia, mutta noin yleisesti katsoen olen kyllä tyytyväinen liikuntasaldooni. Talvella innostuin vuosien tauon jälkeen hiihtämisestä, ja se vei ihan mennessään. Torista käytettynä ostetut sukset liikuttivat minua ladulla, tosin haaveilen ensi talveksi sellaisista uusista karvapohjasuksista. Piti kantapään kautta opetella oikea voitelutekniikka, sukset kun liukui kirjaimellisesti jalan alta välillä jos sellainen keli sattui. 


Keväällä juoksin jonkin verran, mutta pian huomasin sen sattuvan jalkaan. Vaihdoin kesällä takaisin sauvakävelyyn, ja se sopii minulle paljon paremmin. Heinäkuun helteilläkin kävin joka päivä lenkillä, vähintään 4 km. Sain siitä varmaan jotakin sairasta tyydytystä että hiki valui sekä helteen ansiosta että liikuntasuorituksesta. Se oli myös mainio tapa tutustua uuteen asuinalueeseen.


Pikkuhiljaa lenkit pitenivät, nyt normilenkin pituus on 6-7,5 km. Pyrin käymään lenkillä vähintään joka toinen päivä, ja kiukustun jos suunnitelma ei toteudu. Siitä tulee niin hyvä fiilis, kun pääsee tuulettamaan ajatuksia. Kuuntelen samalla kunnon jumputusmusiikkia, siitä saa kunnon temmon. Välillä kuuntelen myös äänikirjaa, olen nytkin hyödyntänyt BookBeatin ilmaiskuukauden. Netistä löytyi siihen tarjous. 

Miten motivoin itseäni? Nyt kun lenkille lähtö tuntuu itsestäänselvyydeltä, minun ei periaatteessa tarvitse itseäni siihen lenkkeilyyn motivoida. Mutta syy, miksi lenkkeilen on se, että jaksan arjessa niin paljon paremmin. Tottakai tähtään myös siihen, että tykkäisin peilikuvastani enemmän. Loppukesä ja tämä syksyn alku on ollut minulle uuden alkua ja olen kovasti pohtinut valintojani arjessa. Siis se, että pääosin pyrin syömään terveellisesti mutta orjallisesti en mitään dieettiä noudata. Tavoittelen myös tervettä itsevarmuutta.


Nyt on muutamia päiviä taukoa lenkkeilystä, kun flunssa iski. Taitaa olla syy siinä kylmässä sateessa,  joka yllätti minut kesken lenkin ja kastuin läpimäräksi vaikka palasin oikopolkua kotiin. No terveenä sitten taas!



8 kommenttia:

  1. Olisi kiva itsekin löytää taas pitkästä aikaa se kiinnostus ja motivaatio lenkkeilyyn, kyllä se vaan virkistää niin mieltä kuin kroppaakin :)

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtavaa, että olet löytänyt sinulle sopivan liikuntamuodon. Itse viihdyn renkaiden päällä, eli pyöräilen paljon ja lujaa :D
    Ihanaa syyskuun viimeistä viikkoa ja pikaista paranemista <3

    VastaaPoista
  3. Lenkkeily pitää mielen ja kehon virkeänä! :) Itse harrastin muutamia vuosia sitten juoksemista, mutta enää ei juoksu kulje, kun polvet eivät sitä kestä. Nykyään lenkkeilen useimmiten koiran kanssa sekä kävelen työmatkoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työmatkakävely olisi ihan loistava, meiltä vaan on vähän turhan pitkä matka tuonne cityyn... :)

      Poista
  4. Huippua, että olet alkanut lenkkeilemään. Se piristää ihan mielettömästi ja antaa virtaa päiviin, jotka tuntuvat yhä enemmän vain viilenevän. Onpa kauniita syyskuvia. Kiitos kannustavasta korjoituksesta. :)

    VastaaPoista
  5. Upea juttu tuo lenkkeily. Itse liikun koiran kanssa päivittäin kolme kertaa. Russeli vaatii paljon liikuttelua aktiivisen luonteensa takia joten samalla on hyvä personal trainer samalla. Olen lenkkeillyt joskus aiemmin mutta kun mursin vasemman jalkani pari kymmenisen vuotta sitten on juokseminen jäänyt. Nyt vain kävellään ja liikutaan luonnossa. Ihania luontokuvia!

    VastaaPoista
  6. Niimpä, silloin on jopa pakko lähteä liikkumaan jos on lemmikki talossa. :)

    VastaaPoista