torstai 2. marraskuuta 2017

Pääsin pääsykokeisiin

Kuvissa kirppislöytöpullot, hintaa näillä oli 1,50 e

Hain tänä(kin) syksynä kouluun. Keväällä kokeilin onneani josko olisin päässyt opiskelemaan sosionomiksi, mutta soteli-esivalintakokeen pisteet eivät riittäneet. Nykyäänhän on siis tullut tuo esivalintakoe, jolloin kaikki hakijat ovat samalla viivalla vaikka lukion paperit ei olisi parhaasta päästä. Itselläni ei ole mitkään huiput paperit joten koen tuon soteli-kokeen siinä mielessä hyväksi, vaikka nyt kolme kertaa sen tehneenä pidän sitä melko vaikeana jo sen takia kun aikaa kokeen tekemiseen on vain 90 minuuttia ja koe käsittää ennakkomateriaalin, suomen kielen osion, englannin kielen ja matematiikan. 


Nyt oli siis ensimmäinen kerta kun pisteeni riitti toiseen osioon, ja eilen olin pääsykokeissa. Hain Diakiin sosionomi-diakoniksi ja sinne valitaan 25 opiskelijaa. Koulutus on monimuoto-opiskelua joten työn ohessa siitä on suoriuduttava mikäli (kun, täytyy olla luottavainen!) koulutukseen pääsee. Minulla ei ole aiempaa korkeakoulututkintoa joten olen enemmistön joukossa, kun aloituspaikoista varataan vähintään 13 ensikertalaisille. Laskeskelin että meitä oli kokeissa eilen n. 70 henkilöä. 

Minua jännitti, tottakai. En saanut edellisenä yönä nukuttua, johtuiko lie kokeista vai täysikuusta. Onneksi kaverini osallistui samoihin kokeisiin niin ei tarvinnut ihan yksin siellä olla. Muita tuttuja naamoja ei isommin ollut, pari samalta kotikylältä tuttua nimeä tunnistin. 

Ilmoittautumisessa meni aikaa, olihan hakijoita niin paljon. Koko ajan tuntui siltä että alkaisipa koe jo, varsinkin tuleva ryhmäkeskustelu jännitti. Kokeen ensimmäinen osio oli kirjoittaa, mikä motivoi sinua työskentelemään sosionomina/diakonina. Sain ensimmäiselle sivulle ihan hyvin ajatuksiani kerrottua, olisi ollut vielä toinenkin puoli tilaa kirjoittaa mutta kiteytin asiat mielestäni melko hyvin. Maksimipistemäärä oli paljon pienempi kuin ryhmäkeskustelussa, joten paukut piti ladata enimmäkseen siihen keskusteluun. Itse olen vähän enemmän sellainen tarkkailija niin mietin, jäädynkö ihan kokonaan ryhmäkeskustelussa vaikka muuten olen sosiaalinen ja mielestäni tuon asioita ilmi.

Oli onni, että olin opintorekisterissä vielä vanhalla sukunimellä sillä keskusteluajathan annettiin aakkosjärjestyksessä. Nykyinen sukunimeni alkaa sieltä aakkosten häntäpäästä joten oma keskusteluni olisi alkanut vasta klo 15.30, nyt kun siellä oli vanha nimeni keskustelu oli "jo" 13.45. Siinä oli luppoaikaa muutama tunti, kävin siinä välissä kaverini kanssa syömässä ja shoppailemassa. Mukavasti sai ajatuksia muualle eikä koko aikaa tullut mietittyä tulevaa keskustelua. Löysin jopa Ideaparkin Reiman myymälästä tytöille ensi vuoden talveksi ihanat toppapuvut 50 e/kpl! Taas säästi selvää rahaa, siellä oli jotkin synttäritarjoukset ja ihan extempore sinne päädyttiin.

Palattuamme jännitys tiivistyi. Onneksi törmäsin naiseen, joka oli samassa ryhmässä kanssani. Käytiin kahvilla ja siinä keskusteltiin ja tutustuttiin. Oli helpompi mennä keskusteluun kun jo hieman tiesi toisesta jotakin. Viimein se kaikkein jännittävin koitti, se tilanne jota olin etukäteen stressannut vaikka kuinka koitin itselleni hokea että hyvin se menee. 

Meidät istutettiin pöytään jossa kaikilla kolmella oli katsekontakti toisiinsa, ja saimme eteemme kolme aihetta joista keskustella yksi kerrallaan. Kysymykset luettuamme oli hiljaista ja minä rohkenin aloittaa. Siitä se keskustelu soljui eteenpäin, saatiin ihan hyvät keskustelut aikaiseksi eikä tilanne tuntunut enää yhtään niin kuumottavalta. Jälkeenpäin toki tuli mieleen paljon asioita joita unohtui sanoa ja harmitus siitä, että mahdollisia pisteitä jäi saamatta. Loppupeleissä minulle kuitenkin jäi kokeesta positiivinen fiilis, ja haluan aidosti päästä opiskelemaan sosionomi-diakoniksi. Noin kolmen viikon päästä selviää kuinka käy. Saa pitää peukkuja! :)



16 kommenttia:

  1. Peukut sinne! Minäkin kävin Reimassa ja löysin kengät ja toppiksen pojalle tälle talvea. Ens talvelle en kyllä vielä uskalla kun kasvavat miten sattuu. :) tuossa viimeisessähän testaavat vuorovaikutusta ja sen sellaista että sikäli ei haittaa, jos jotain "tietoa" jäi sanomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun aloin miettimään niin otinkohan liian ison puvun Helmille...! :O Saapa nähdä ensi talvena.

      Poista
  2. Täällä pidetään peukkuja.

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä ja toivotaan, että pääset opiskelemaan!
    Mukavaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua sinulle Johanna ❤️

    VastaaPoista
  4. Pidän peukkuja! Itsekin oon opiskellut sosionomiksi nimenomaan monimuoto-opiskeluina, ja tykkäsin kyllä kovasti! Aluksi sitä ajatteli, että miten sitä selviää, kun paljon on noissa opiskeluissa itsestä kiinni, mutta siitä se lähti soljumaan, ja olikin ihan luontevaa ja mukavaa opiskelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin oot! Itsekin ajattelen että varmasti se on rankkaa varsinkin alussa kun kaikki on niin uutta, mutta mitään ei saavuta ellei yritä. :)

      Poista
  5. Hyvä Johanna! Toivottavasti pääset sinne, mää piän peukkuja pystyssä! B)

    VastaaPoista
  6. Mua jännitti sun puolesta kun luin tätä postausta. Siis tuo ryhmäkeskustelu on ihan ymmärrettävästi jännittävä paikka ja onneksi oopettajat ottavat sen kyllä huomioon noissa tilanteissa.
    Pidn peukut pystyssä sinulle, että saat opiskelupaikan!

    Mukavaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :) Juu kyllä he ovat varmasti nähneet monenlaisia persoonia. Toivottavasti minä olen tällä kertaa yksi heistä jollaisia he hakevat.

      Poista
  7. Pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta!

    VastaaPoista
  8. Itsekin olen pitänyt juuri tuota sosionomi-diakoni -tutkintoa yhtenä vaihtoehtona, kun lähden vaihtamaan ammattia. Juuri nyt on toinen vaihtoehto kärjessä, mutta eihän sitä tiedä, mihin sitä päätyy vai päätyykö ollenkaan. Toivotaan, että saat opintopaikan!

    VastaaPoista