maanantai 21. marraskuuta 2016

Hajamielisyyttä

Viime aikoina on vaivannut ihmeellinen hajamielisyys. Yhtenä päivänä tulin töistä kotiin ja havahduin: missä mun kotiavain on? Mies oli onneksi jo kotona että pääsin sisälle, mutta sitten alkoi armoton avaimen etsintä. Myös muutama viikko sitten se oli hukassa, löytyi autosta penkin välistä. Kävinkin siis ensin katsomassa sieltä, ei löytynyt. Paniikki alkoi nousta pintaan... Käänsin kaikki laukut ylösalaisin joita olin viime aikoina käyttänyt, samoin takkien taskut. Soitin Citymarketin asiakaspalveluun että onko kukaan palauttanut löytämäänsä avainta, olinhan aamulla käynyt sieltä hakemassa töihin evästä. No ei ollut sielläkään. Pistin viestiä töihin iltavuoron pomolle, josko hän olisi nähnyt siellä käytävillä sitä. Eii.. Noh sitten laitoin epätoivoisen viestin vielä perhepäivähoitajalle, kehtaisiko hän katsoa näkyykö siinä pihalla tai jossakin avainta. Pian alkoikin puhelin soida. Hänen mies piipahti pihalla katsomassa ja siellähän se oli!! Onneksi ei satanut lunta mitenkään erityisen paljon ainakaan, oli se hieman peittynyt mutta ihanaa, löytyi! Se on luultavasti taskusta taskusta tipahtanut samalla kun olen ottanut auton avaimia tms. 

Täytyy olla jatkossa huolellisempi, ei ole varmaan halpaa uusia vuokra-asunnon avaimia. Muutenkin moni asia on unohtunut tai jäänyt hoitamatta, kaikki pitäisi laittaa heti kalenteriin ylös. Kai se on tämä töiden myötä tullut kiire näihin iltoihin että pakolliset asiat juuri ja juuri muistaa ja osa jää mielen sopukoihin, pulpahtaa pintaan jossakin vaiheessa, yleensä liian myöhään. Onko nämä nyt ne ruuhkavuodet? 




Lumet on sulaneet kokonaan täällä Oulussa. Nuo kuvat on otettu lauantaina, jolloin vielä hieman oli lunta jäljellä mutta nyt on enää synkkyys. Pimeää aamulla kun lähtee kotoa ja pimeää iltapäivällä kotiin tullessa. Oli niin ihanan valoisaa kun lumi oli maassa, olisin niiin sen toivonut jäävän jo! Mielessä oli jo hiihtolenkit läheisellä ladulla, tänä talvena aion vakaasti harkita suksien tuomista kotiseuduilta tänne kaupunkiin. Mutta jää nähtäväksi saadaanko latuja tänne suunnalle. Toivotaan.



2 kommenttia:

  1. Onneksi avaimet löytyivät. Tuollainen säikyttää kyllä aina.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista