2 vuotta 2 kuukautta

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen meidän ihanasta esikoisesta, Helmistä. Nyt kun tyttö on yli kaksivuotias, alkaa luonteenpiirteet näkyä selvemmin. Temperamenttia löytyy välillä kuin pienestä kylästä, mutta myös sellaisia pieniä pohdiskelun hetkiä päiviin mahtuu.

Helmi rakastui tänä kesänä mustikanpoimintaan. Nyt ollaan mummolassa, ja jo heti aamulla hihkui "mennään mustikkaan!" 

Muita lempijuttuja on kantaa käsilaukkua jonka täyttää palikoilla ja muilla tavaroilla. Välillä Helmi myös ottaa käteensä kännykän (miehen vanha nokialainen) ja kävelee puhelin korvalla asuntoa ympäriinsä puhuen siihen tyyliin "minä olen töissä".

Helmi rakastaa myös keinua ja muutenkin leikkipuistot on ihan lemppareita. Toisten lasten kanssa leikit menee välillä yksiin, välillä ei. Päiväkotiarki saattaa tänä syksynä alkaa, joten siellä varmasti niissä leikkitilanteissa mahdollisesti ollaan törmäyskurssilla mutta siitä sitä oppii.

Se on niin ihmeellistä miten kahden vuoden aikana vauvasta kasvaa jo hieman itsenäisemmäksi opetteleva taapero, joka touhuaa omia juttujaan mutta silti tuntuu yön pimeinä tuntina niin pieneltä ja lintuselta.

Odottelen kovasti niitä hetkiä, jolloin pääsen lukemaan vaikkapa niitä oman lapsuuden lempisatuja niin että toinen jaksaa jo keskittyä kuuntelemaan tarinaa eikä katso pelkästään kuvia. Toisaalta niinä hetkinä varmaan mietin, kunpa hän olisi vielä pieni vauva joka katselisi niitä kuvia ja pureskelisi kirjan reunoja.

Näissä kuvissa pieni metsän keijukainen poimii mustikoita ja samalla sovittaa tuota Gugguun kaunista frillamekkoa, joka kerettiin napata Stockmannin netistä.

Mukavaa sunnuntaita teille!