perjantai 15. huhtikuuta 2016

Entäpä tulevaisuus?


Saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Syksyllä olisi halu palata työelämään, mutta minullapa ei välttämättä enää olekaan työpaikkaa johon palata. Olen siis ollut lasten parissa töissä vuodesta 2006 asti, iltapäiväkerhon vastuuohjaajana ja koulunkäyntiavustajana. Lehdistä on jo saanut lukea kuinka Oulun kaupunki ei enää avusta niin montaa järjestöä jotka ovat tähän asti pitäneet iltapäiväkerhoja, ja vaikka avustaisikin niin juuri se minun paikkani saattaa olla vaakalaudalla. Meillähän ei oikeastaan vakisoppareita ole ikinä ollutkaan, työt keskeytyi aina kesäksi kun ei ollut tarjota muuta työtä koulujen mennessä kiinni. Silti sai aina elokuusta alkavaksi uuden työsopimuksen, joka kesti sinne toukokuun loppuun/kesäkuun alkuun. Nyt kun olen ollut kaksi vuotta kotona, en tiedä onko minulle enää paikkaa. Kysellyt kyllä olen, mutta kaikki on niin epävarmaa vielä kuulemma. 

Olen miettinyt myös opiskelemaan lähtöä. Oppisopimus olisi se ihanteellisin, mutta miksi sekin on tehty niin pirun vaikeaksi? Tai no se, kun ei kukaan tunnu ottavan oppisopimusopiskelijaa. Olen laittanut esim. kymmeniin päiväkoteihin kyselyä josko olisi mahdollista syksyllä päästä töihin oppisopimuksella, mutta ei kuulemma ole mahdollista. Mikähän siinä on? Työnantajahan saa jotakin tukeakin opiskelijaan. Vai eikö jakseta opettaa vaan halutaan palkata jo täysin asiat osaava henkilö? Äh.

Se on kuin päätä hakkaisi seinään. Kyllä minä tykkäisin näiden kanssa kotonakin olla, mutta kotihoidontuki on niin onnettoman pieni että ei ei. Lisäksi kaipaan jo välillä sitä aikuista seuraa. 

Toisaalta rakastan niitä kiireettömiä aamuja, kun makaan sängyssä unenpöpperöisten tyttöjeni kanssa. Ei ole kiire minnekään, voidaan lekotella siihen asti että puuron nälkä tulee pienokaisille. Ei tarvitse kiirehtiä päiväkotiin ja aikatauluja ei ole, tiettyä rytmiä lukuunottamatta. Se on sitä hektistä elämää, joka ei vielä koske meitä. Jokaisessa ajassa on puolensa, mutta kallistuisin syksyllä kyllä hieman enemmän siihen töihin lähtöön jos niitä vain olisi. 

Oletko sinä opiskellut oppisopimuksella?





15 kommenttia:

  1. Koitin aikoinaan paikkaa oppisopimuksella hakea, vaan enpä saanut (myyjänä). :(

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä työn/opiskelupaikan hakuun :)

    VastaaPoista
  3. Voi kun tuo oppisopimuksella opiskelu olisikin vain noin helppoa, että haet paikan ja sitten teet töitä ja opiskelet. Itse toimin työpaikallani työpaikkaohjaajana. Ohjaajana seuraan opiskelijaa, omien töiden lisäksi, teen oman osani opiskelijan koulutehtäviin liittyvistä kysymyksistä, istun koulutuksissa, arvioin opiskelijaa. Välillä meidän kolmen hengen yksiköstä oli samaan aikaan pois minä ja opiskelija. Tämä rasitti pientä tiimiämme paljon.
    En siis halua mitään saarnata, vaan kertoa, että oppisopimusopiskelijasta on myös lisätyötä muille työntekijöille työpaikalla.
    Toivottavasti löydät oman paikan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä varmasti totta, en osannut ajatellakaan asiaa vielä noin laajasti. Lisätyötä varmasti voi teettää muille jos ei ole tarpeeksi henkilökuntaa. :(

      Poista
  4. Tsemppiä tulevaan mitä tahansa se tuokaan tullessaan! :)

    VastaaPoista
  5. Sama täällä päiväkodeista tuli vaan eioota kun kyselin oppisopimuspaikkoja, mutta otin yhteyttä alueeni perhepäivähoidon ohjaajaan joka siis vastaa muutamasta pienestä päiväkodista ja perhepäivähoitajista ja hän oli otettu kun soitin suoraan hänelle, ja kas heti pääsin työhaastatteluun ja töihin! Tosin ilman oppisopimusta, mutta oppisopimusopetusta järjestetään vain kerran vuodessa joten olen ihan normaali palkalla siihen asti että oppisopimus alkaa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että pääsit töihin! :) Pitäisiköhän itsekin kokeilla.

      Poista
  6. Mä olin ollut työpaikallani töissä n 6 vuotta, kun aloitin oppisopimuksella omassa työpaikassani, jotta saisin työhön liittyvän koulutuksen :)

    VastaaPoista
  7. Juuri lähihoitajaksi yritänkin päästä. :)

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä!
    Aamut on ihania kotona lapsen kanssa, enkä mäkään niistä halua luopua pitkään aikaan. Oma luonne ei anna periksi päiväkodille, koska itsekkin olin kotona äidin kanssa koko lapsuuden (hän oli kylläkin perhepäivähoitaja meillä kotona). Nyt meen tekeen iltavuoroa vaihtelun vuoksi yhteen ravintolaan, siistiä!
    Valmistuin kaksi vuotta oppisopimuspaikasta, eikä koettu sitä kyllä yhtään hankalaksi pomon kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se on hieman kaksipiippuinen juttu tuo, hoitoon vai ei.. :) Jospa tässä jokin suunta löytyisi. Katsellaan. :)

      Poista