Kaksplus.fi

tiistai 25. marraskuuta 2014

Tee se mikä täytyy

Reissussa ollessamme Helmi nukkui kaksi yötä vähän paremmin, jopa pelkästään kolmella syötöllä. Viime yönä taas arki palasi öihimme... Huoh. Eikö se tykkää nukkua tuossa sängyssään kun matkasänky nukuttaa paremmin? Päätyä on kohotettu, uusi muotoutuva patja ostettu, on unipussia, makuupussia, kaikkea. Ei siihen mikään auta, uskottava se on. Olen kuullut että tällaisia öitä voi olla sinne kahteenkin vuoteen asti tai jopa vieläkin pidempään. Jossakin sumussa sitä vaan porskutetaan menemään, ei muuta voi. Ja ei siinä, on päiviä jolloin on niin täynnä energiaa huonoista unista huolimatta, jaksan käydä vesijumpassa, mammatapaamisissa, touhuta kaikenlaista. Tai sitten on näitä päiviä, jolloin Helmin kanssa lekotellaan aamulla pitkän sängyssä katsellen Emmerdalen uusintaa telkkarista. Haittaakse? Tuostakin voisi kehitellä jonkin syyllisyydentunteen itselleen, vaan eipähän jaksa. Ei kai vauvallekaan kokoajan tartte olla niitä virikkeitä, eikö riitä että on läsnä ja tuskin se saa traumoja jos leikkii itsekseen lattialla että äitikin voi touhuta vähän omiaan. Perhekerhossakin neuvolan mukaan kuulemma pitäisi käydä, miksi? Me nähdään muita vauvoja ja äitejä muissa paikoissa, silloin kun sopii. Ei tosiaankaan jakseta herätä niin aikaisin että oltaisiin jo yhdeksältä perhekerhossa. Tai no ollaan ehkä hereillä mutta kaikki aamutoimet vie yllättävän paljon aikaa. Nou thänks. Ehkä jonakin aamuna tuossa keväämmällä eksytään sinnekin, katsotaan. Esikko-kerho kyllä kiinnostaisi, se olisi hieman inhimillisempään aikaakin. Mutta ei ole tullut sinnekään lähdettyä. Muskarit, vauvauinnit... Kaikenlaisia suunnitelmia sitä oli silloin odotusaikana omassa päässä, mutta on mentävä oman jaksamisen mukaan. 

Olenkin ottanut uudeksi motokseni: Tee se mikä täytyy. Ainoa asia mikä ehdottomasti täytyy tehdä on hoitaa Helmiä. Kotityöt kerkiää hoitaa myöhemmin jos ei aina jaksa, jos meille tulee vieraita on turha stressata sotkusta. Kyllä kaikki ehkä ymmärtää että ei vauva-arjessa se siivous välttämättä ole pääasia. Sitäpaitsi on kotoisaa kun ei ole liian siistiä. Menen harrastamaan silloin kun jaksan. Pyykkikorin sisältöä ei tarvitse kerralla saada pestyksi. Pussilakanat kerkiää vaihtaa vaikka kuukauden välein. Teen soseita itse silloin kun siltä tuntuu ja jaksaa, muulloin Helmi-parka joutuu tyytymään Pilttiin. 

Nyt kun olen ollut melkein puoli vuotta äiti, osaan ottaa hieman rennommin. Uusille tai tuleville äideille vinkki: älä herrantähden mene googlettamaan joka asiaa. Siitä tulee vain entistä suurempi stressi kun pohtii, onkohan vauvalla nyt se ja se hätänä. Alkuaikoina etsin tietoa vauvan itkusta ja huonosti nukutuista öistä, vähän niinkuin lohtua että eihän tämä vaihe voi ikuisuuksia kestää. No ei varmaan kestä ikuisuuksia (tarpeeksi pitkään kuitenkin), mutta jos menet googlesta lukemaan toisten huonoja kokemuksia niin ei se ainakaan auta. Päivä ja yö kerrallaan. Myös suorituspaineita voit saada, kun siellä lukee miten mallikkaasti tulisi toimia ollakseen hyvä vanhempi. Tee niinkuin itse tahdot, tee se mikä täytyy.



Niinkuin Haloo Helsingin biisissä lauletaan, ei kasvatus löydy googlesta.

2 kommenttia:

  1. On tärkeää osata kuunnella itseään ja tehdä vain omien voimavarojen mukaan. <3
    Kaikki äidit kun ymmärtäis tämän, niin asiat olisivat paremmalla tolalla. :)

    VastaaPoista
  2. Hei, meillä kuopus on nukkunut matkasängyssä siitä asti kun alkoi sängyssä liikkumaan. Eli n. Vuoden ja on vieläkin niin menevä öisin ettei voisi tavalliseen sänkyyn vielä kuvitellakkaan.

    VastaaPoista