keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Reissunpäällä

Vietettiin pidennetty viikonloppu Kuusamossa miehen sukulaisissa ja mökillä. Kovin rentouttavasti ei matka alkanut, kun Helmi veti hirveitä kilareita! 



Minun kotona kun pysähdyttiin, ensin katteli vähän aikaa ja sitten alkoi sellainen rääkyminen ettei mikään auttanut, ja sitä kesti niin pitkään että lähdettiin jatkamaan matkaa. Vierastaakohan se jo paikkoja ja ihmisiä? Siinä oli itselläkin hermot jo kireällä, ja kun napattiin vielä matkasänky ja sitterikin matkaan ja sitä sitteriä olin laittamassa autoon kun ensin rääkyvä (tai no oli se siinä vaiheessa vissiin jo rauhottunu) lapsonen saatiin autoon kiinni niin eiköhän osunu se sitterin metalliosa auton oveen ja pikku jälki tuli. No se oli vaan pikku naarmu jota ei enää näy mutta olihan se mahtavaa lähteä jatkamaan matkaa. Sama homma Kuusamossa kun päästiin V:n äidin luo, ensin vähän naureskellaan ja sitten iskee hirveä hepuli päälle. Saatiin sitten vaunuihin nukkumaan. Mutta tuossakin taisi olla unenpuute taustalla, ei nukkunut kunnon päikkäreitä ja vaikka matkaa kertyykin autolla paljon, ei se siellä autossa saa niin sikeästi nukuttua.

Seuraavana päivänä neiti oli kuin itse aurinko, oli varmaan jo tottunut uuteen paikkaan. Saatiin näin kivoja selfieitäkin otettua ;) 



Mutta auta armias kun lauantaina mentiin korpeen mökille. Koitin nukuttaa vaunuissa ja lähdin huutavan vauvan kanssa lenkille ajatellen että kyllä se siitä rauhottuu kun tarpeeksi hyssyttää vaunuissa... No eipä rauhottunut, vaan huusi niin kovaa ettei ikinä. Kyllä siinä kaikki mahdolliset metsän elukat varmasti kaikkosi. Oli meillä Pike-koirakin mukana, joka ei ihme kyllä ollut moksiskaan. Tuo episodi päättyi niin että nostin Helmin makuupussissaan syliini ja kannoin takaisin mökille, siihenhän syliin se rauhottui ja nukahti. Mutta huhhuh että oli hiki. 

Loppupäivä meni hyvin, ja päästiin V:n kanssa savusaunomaankin kahdestaan. Seuraava päivä meni taas hyvin, ja neiti veti kunnon unet, heräsi vain yhdesti syömään! Olisipa kotona sama meininki...


Mukava oli käydä pitkästä aikaa luonnon keskellä rauhoittumassa, vaikka ensin vähän näytti siltä että siitä tulee pikemminkin hermoromahdus. Nyt tuolla tuhistaan tyytyväisenä vaunuissa päikkäreitä. 



Olen nyt aloittanut elämäntapamuutoksen (älkää kysykö monennenko kerran) joka toimii. Siitä lisää huomenna... 



1 kommentti: